Uneton Paratiisissa

24.3.
Tänään vuorossa pöltsiretki. Aalon Veikon muuttoprojekti Kalaholmasta Kalaholmaan alkaa olla loppusuoralla ja Veikkokin ryntäsi välillä pihalle.
Turnee aloitettiin ennen iltakasia Preiviikin Katiskalahden lenkillä. Josta ei pihauksen pihaustakaan irronnut vaikka vähän yritettiin pöllöjä innostaakin. Joka pysäkillä huusi vähintään kaksi susikoiraa kurkut käheinä ja autot paineli eestaas. "Nyt meni hermo! Lähdetään Ahlaisiin!" sanoin ja niinhän tehtiin. Ensimmäiset pöltsit kuuluivat vasta kilsa ennen Merikarvian rajaa Maijalassa. Siellä yhdelle peltoaukealle oli ahtautunut kolme eri helmipöllöä. Aivan vieressä puputtavalla oli jo kurkku käheänä ja tuntui että kohta siltä loppuu virta.
Jatkettiin parin kilsan parin kilsan päähän viime vuotiselle pro-paikalle joka puolestaan oli tyhjä. Taas. 
Kertonee seuraavaa: missä myyrät, siellä pöllöt. Ja toisinpäin.
Merikarvian Lammelantiellä pysättiin Prinsjärven risteykseen johon kuului huuhkaja ja yx helmari.
Paras havis oli kuitenkin viiraribongo Filppulantieltä. Ei tosin helppo. Edellisen ehtoon havispaikalla oli tietenkin hipihiljaista. Ei auttanut edes paikanvaihto. Ajeltiin takaisin originaalipaikalle ja sanoin että istutaan vielä hetki autossa ja pidetään ovia auki. Just kun oltiin lähdössä ja Veikon vetäessä ovea kiinni kuului "vuh-hu-huh". Täh? Kuuliks? Ensimmäistä kertaa kuulin huhuilevan viirupöllön oikein livenä. Siirryttiin Lammelantielle johon pöllö kuului läheltä ja komean kumeasti. 
Viirari huhuili läheisen talon takaa metsäsaarekkeesta. Talon asukkikin näkyi tulevan pihalle tuskin uutta huhuilunaapuriaan kuuntelemaan vaan ihmettelemään mitä kiertolaisia keskellä yötä tien poskessa luuhaa.

26.3.
Jopa 3.4. asti lupaillaan 10 asteen yöpakkasia. Ei hyvää päivää! Muuttolintuja ei ainakaan Porissa ole kuin frugeja. Poikkesin Tahkoluodossakin toteamassa että paljain silmin sula-alueilta näyttäneet alueet olivat nekin just jäätyneet. Kiikareilla ei sulaa näkynyt missään! Putkea en edes vaivautunut ottamaan esiin. Tää lintuhomma menee ihan ulkoiluksi. Mikäs siinä. Oli edes narttupyy Kaarluodon tornin pitkoksilla. Ja sitte töihin...

28.3.

Upee keli! Mitäs tekis...Lampolahti oli ilmoittanut Harjavallan Koirakorvesta isokäpäripariskunnan. Lähdenkin sinne jos sais isokäpärikuvia! Matkalla poikkesin Nakkilan Isopalossa jossa on pläntti kelokuusikkoa vaan ei pohjantikkaa.
Eikä ollut Koirakorvessa isokäpäreitäkään. Tusina pikkuloxioita löytyi joista yksi hyväkäs mutusti posket pullollaan männynkäpyjä. Vaikka kuuset roikkuu väärällään käpysiä.
Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että isoloxia on PLY:n alueella rari. Äänistä en ainakaan minä kykene määritykseen. Ja myytti siitä että isoloxiat on männyissä ja pikkuset kuusissa taitaa ollakin myytti.
Omat isoloxiahavikset uskon jatkossa vasta kuvasta. Nimittäin kun loxia sopivasti kääntää päätään sopivassa valossa on nokkakin ihan sellainen mimmoiseksi katsoja sen haluaa nähdä.
Edellä mainitusta voi aistia turhautumisen siementä, sori...

Sain sentään siedettävän kuvan:

Koirakorvensuolta Harjavallan Paratiisiin. Lehdossa törmäsin kiikaria kantelevaan herrasmieheen ja siinä höpistellessämme kuului selvä lehtopöllön huutosarja. Keskellä päivää! Huikkasin kaverille että nyt vois saada kuvia ja lähdin pinkomaan äänen suuntaan.
Suunnassa näkyi isoja kuusia joiden lähelle jäin väijymään. Kohta pöllö lensikin näkyville ja kapsahti isoon kuuseen valitettavasti siten että vain puoli päätä jäi näkyviin. Pöltsi teki vielä kiekan ja istahti haapaan avoimelle oksalle. Hämeen hitaimpana en tilanteeseen ehtinyt ja ruutuun tuli vain tyhjä oksa linnun siirtyessä kauemmaksi kuusikkoon. Paikalle ilmestyi myös paikallinen lintuharrastaja Kimmo Vänttinen jonka kanssa lähdimme pöllöä etsimään paikasta josta kuului tiaisten ja harakan räksytystä. Pian Kimmo löysikin pöllön puusta ja sain edes jotain kortille.

Pöllö istui korkealla isossa kuusessa eikä parempaa kuvakulmaa löytynyt mistään. Pikkuhiljaa linnun silmät lumpsahtivat kiinni ja ajattelin että tämä oli tässä eikä lintu enää innostu. Vaan päästyämme melkein parkkikselle lehtari alkoi taas ulvoa. Vieläkö jaksaisi palata? Päivä oli sittenkin jo liian pitkällä, nälkä oli hirmuinen ja väsy alkoi painaa joten sinne jäivät mahdolliset lehtopöllöotokset. Valitettavasti.

MAALISKUUN VUODARIT : 2
Todella kylmä maaliskuu kertoi karua kieltään.
Kuukauden ehdoton kohokohta oli sponde tunturikiurutrio Vuolteella josta Porinpinna (256).

92	Uuttukyyhky	9.3.2013	Masku	Lemu 2p
93	Pyrstötiainen	23.3.2013	Pori	Teemuluoto 2p

Arktisen maaliskuun ohjelmaa

21.3.
Bongarin juhla-aikaa! Muuttolintuja ei ensimmäistäkään ja öisin kylmää kuin Siberiassa. Päivät silti kirkkaan hienoja, ei muuta kuin kamera ojoon!
Porinvuodareistani puuttui turkinkyyhky joita on Tiilinummen urheilukentän vieressä nähty joten sinne. Vähän joutui käppäilemään kunnes kentän viereisen talon pihalta kuului "khu-kuu-khu" ja komia turkinpulu löytyi oksalta kevätvimmaansa purkamassa.

Khukkuilua säesti pikku pörhistely

  Pönöttäessäni tien varressa viereen pysähtyi auto. Kuski osoittautui viereisen talon ja ruokinnan omistajaksi. Kaveri oli kova juttelemaan ja kertoi että kolme turkinpulua asustelee hänen ruokintansa ympäristössä jolla käy myös naakkoja, mustavariksia sekä mustarastaita sun muita.  Ruokinta osoittautuikin turkinpulujen tukikohdaksi jonka ympärillä ne pitivät melkoista karusellia lennellen vauhdilla pitkin pihoja.

Paikalla oli kaksi yksilöä jotka lentelivät edestakaisin päästellen varislintumaisia rääkäisyjä. Tuon äänen tarkoitus saattaisi lintuoppaasta selvitä?

22.3.

Kohteena toisen kerran tänä vuonna Eurajoen Saukonniementien ympäristö jota käsittääkseni myös Tokinmaaksi kutsutaan. Odotuksena kaikkee kivaa kuvauskohdetta pohjantikkaa ja vaikka isokäpäriä myöten.
Keli oli hieno ja pikkukäpylintukoiraat suorastaan hehkuivat kevätauringossa. Laulavia ja muuten äänteleviä käpäreitä löytyi tien varrelta parikymmentä. Veikkaankin että Tokinmaassa tulee tänä vuonna pesimään runsas pikkukäpärikanta, kuusetkin kun ovat roikollaan kävyistä.
Muita käpärilajeja ei mukaan tarttunut eikä tikkalajeistakaan löytynyt käpytikkaa ja palokärkeä kummempaa.
Paras havis oli hieman ennen Saukonpirtin risteystä tien itäpuolelta lentoon rymistellen lähtenyt metsokukko.




 

Käpylinnuista en saa sitten millään hyvää kuvaa. Vika tuskin lajissa?

Töyhtötintti piristi sinitaivasta vasten

23.3
Tänään napsahti vuodari! Jätin auton Teemuluodon parkkikselle ja törmäsin jo polun alussa Härköseen joka viittoili että täällä olis pyrstötinttejä. En ehtinyt kuulla kuin ääntä ja pesulla sulaojassa poikenneet tintit olivat taas hukassa. Kierreltiin pari ruokintaa eikä pitkäpyrstöjä löytynyt.
Tänä vuonna en pyrstiksiä yrityksestä huolimatta ollut vielä nähnyt enkä heti antanut periksi vaan siirryin takaisin lehtoon. Voimistellessani puuhiipijän kanssa osuin sittenkin pyrstötiaisparin reitille. Ne olivatkin varsinaisia adhd-tapauksia. Niskat meinasi nyrjähtää kun tinttipari lenteli yhtenään paikasta toiseen.


No nyt olisi hyvä holli! Mitä?? Miksei kamera suostu räpsymään? Autofocusnappula yli kuudessa metrissä ja tintti lähempänä. No niin! Eikä sittenkään. Tarkennus sehlaa pusikkojen oksissa eikä tästä tuu mitään!? Mahtoiko ykskään onnistua? Kotona kummiskin huomasin että tulihan niitä muutama vaikka puolessa kuvista oli pelkkiä tyhjiä oksia!

Aegithalos caudatus on niin hankala nimi että tuskin huomenna muistan. Pyrstötiainen ei ole varsinainen tiainen vaan omaa heimoansa.

Lintu on yhtä ilmeikäs ja monimuotoinen kuin viiksitimali. Pikkasen hankalampi kuvauskohde tosin.

"Uuhh! Ihhanan sopo Suomi-lintu!" Tämä olis magee ilman oksia!

Ermot osa 2

17.3.
Tänään oli taas muutama tunti aikaa ulkoilulle ennen hommia. Suuntasin Vuolteelle tarkoituksena hiippailla kuvausetäisyydelle tunturikiuruista mikäli vielä paikalla olisivat. Trio majailikin samoilla jalansijoilla jonne ne edellisenä päivänä olivat jääneet.

Pellon reunassa oli väijyssä kymmenisen henkeä ja eikun joukkoon. Popula harveni ja paikalle jäivät vielä Eino Korsi ja Alamäen Jari Raumalta sekä Esaman Jaska. Paikka hiljeni ja kiurutkin olivat nätisti joten kävin kokeilemassa sietävätkö kiurut lähentymistä. Kakskytäviismetriä oli etäisyys kun linnut lähtivät kävelemään joten siihen oli tyytyminen.

Tunturikiurulla on komia kynsivarustus. Linnun ikä ja sukupuoli tähän aikaan vuodesta on senverran komplikatoorinen kysymys että jääköön sen määrittäminen lintumiehille.

Jaska oli aikaisemmin havainnut tavakiurun samalta pellolta mutta lintua ei enää nähty eikä kuultu.
Rauman boja olivat spotanneet tulomatkalla kaatiksen kohdalta kiertelevän maakotkan joka kiinnosti.
Siispä Vuolteelta Santakankaalle.
Paikalla oli myös Mäkelän Matin pirssi ja mies jossain staijaamassa. Aika oli jo kortilla joten soittelin näkymisiä ja kuulumisia.
Eipä ihmeitä. Ja tietysti just kun ajelin poispäin Matti soitti makosta joka korkeella paineli koilliseen. Painelin poljinta syvemmälle jotta ehtisin jonnekin Meri-Porin aukeelle ottamaan liitelijää vastaan.

Niittymäen kaffilan kohdalla tuli kuitenkin pikauukkari kun joku kokkare istui langalla.
Kokkare olikin nuorehko ampuhaukkakoiras joka pisteli saalista poskeensa ja veti suolenpätkiä oikein olan takaa.
Maakotkaa ei aukeilla enää näkynyt mutta kivalla hollilla ollut ampu oli yhtä magee.

Saalis näyttää joltain jylsijältä...?

Ampuhaukkakoiras on nätti pikkupeto

18.3.
Tännään jatkettiin siitä missä eilen oli käyty. PLY:n ainoat valkopäätintit kuitanneen Jouko Ouramon kanssa nähtiin jopa kanahaukka vaan ei näkynyt makoa taaskaan. Päivän "oho" oli mustavaris joka ilmeisesti jotain kirjoittamatonta kaatopaikan lakia rikkoneena löytyi "lynkattuna" puun latvasta.


Lynkkauksesta ei liene kysymys vaan kuvan frugi oli jollain ihmeen konstilla solminut itsensä puun latvaan jumikseen. Pelastusoperaatio olisi vaatinut tikasautoa.



Kävin vielä parissa Meri-Porin sulapaikassa toteamassa toisen täysin tyhjäksi ja toisessa tusinan isokökkelöitä. Eikä ollut pyrstötinttejä Härkösen ruokinnalla Enäjärvellä. Mutta sentään tämmöönen mustakaulalapputiainen siellä kuusessa piipitti.

Foreca ennustaa että jopa 27.3. asti on vähintään kymmenen asteen yöpakkasia. Siis mitään ei tule tapahtumaan ennen sitä. No, on sentään hienoja kelejä päivisin pidellyt...
Sen kunniaksi kooste tukikuvia, onhan laji "eksoottinen" ja yleensä pienenä pisteenä jossain lakeuden keskellä.

Sponde poripointsitrio

16.3.
Kova yöpakkanen oli taas vaihtunut kirkkaaseen päivään ja lämpötila nollan vaiheille. Ennen iltavuoroa oli pari tuntia aikaa, siksi 15.3. Rantasen Izmon Vuolteelta löytämiä peltopyitä hakemaan. Perdixin olin viimeksi nähnyt Porissa 2.1.2012 joten kyllä kiinnosti. Laji on Porissa käynyt niin vähäiseksi että tammikuun 2012 jälkeen Porista löytyy Tiirasta vain kaksi havaintoa.
Ajelin Vuolteentielle puolen päivän paikkeilla eikä kanasia näkynyt huolellisesta haravoinnista huolimatta. Autollinen pyyetsijöitäkin paineli ohi eikä heilläkään natsannut. Aattelin ettei heti anneta periksi, nappasin kameran kaulaan ja lähdin tarpomaan ojanvierustaa josvaikka saisin pyyt pöläytettyä. Pian löytyikin kieppejä muttei lintuja.

Ymmärrän jäljistä yhtä paljon kuin lehmä latinasta mutta näissä kuopissa lienee peltopyy kuoputellut ja jatkanut matkaansa maha lunta viistäen.

Ainoat elolliset jotka kahlaamalla sain pöläytettyä liikkeelle.

Pari poikkiojaa tuli jo ylitettyä ilman tulosta, alkoi ottamaan pattiin ja suuntasin takaisin tielle. Alle 500 metriä ennen autoa tuli katseltua "plotalla" (tosin silmälasien läpi) pellolle jossa näkyi pari pikkulintua. Kai ne on cardueeliksia, tosin näyttivät hiukka isoilta ja hidasliikkeisiltä. Tarkensin kameralla ja voi jehna! Nehän on ermoja! Vieläpä kolme kipaletta! Sendari oli kerrankin palkinnut lumessa rämpijän!

Räppäsin muutaman kuvan ja ajattelin että nyt on hyvä sauma saada kunnon kuvia rauhallisen oloisista hienoista tunturikiuruista. Kovin teki mieli lähestyä mutta mutta... Nää saattaisivat kiinnostaa muitakin. Mitä jos lähden hiippailemaan ja ne lentävät keskelle aukeeta jonne ei näe kuin kahlaamalla pari kilsaa lumessa? Siispä laitoin tiedotukseen viestin ja siirryin takaisin Vuolteentielle.

Porinpinnani nro 256 ja sponde nro 247. Tunturikiuru 16.3. Pori Vuoltee. Kuvista tulin siihen tulokseen että paikalla on yksi melkein jp koiras ja kaksi talvipukuista joista en tarkemmin edes veikkaa.

Autolla hokasin että olin ilmoittanut pelkän Vuolteentien S-puolen ja tiehän menee melkein poikki koko Pinomäen aukean eikä tiellä ole numeroita. Piti tarkentaa että paikka on 8-tien puolelta 800 metriä ja että tiellä on vielä ajokieltokin. Näin talviaikaan ei tiellä ajelu tosin sen kuntoa huononna, siksi olin sinne autolla uskaltautunut, myönnän.

Tässä on käsittääkseni talvipukuinen lintu. Olisko koiras kun tuo musta menee poskelle yli silmän? Joku tukiin perehtynyt voisi tietää?

Fiilis oli komia, pitkästä aikaa löytyi jotain parempata ihan spondesti. Soittelin myös peltopyidenlöytäjä Izmolle Luvialle ja sanoin että hyppääs pyörän selkään, olis ekopojoa tarjolla.
Fiilis vaan parani kun jatkoin putkella tiirailua ja peltopyytkin löytyivät kaukaa vähälumisesta "oras"pellosta. Käppäilin siedettävälle etäisyydelle pyistä mutta mitä mitä? Eivät näy enää missään! Lentoon eivät ainakaan nousseet, siispä maa heidät nieli!

Onhan se niin että sponde havis on harrastuksen suola. Tämä tuli tosi hyvään rakoon keskelle kaikkea hiljaisuutta. Taas jaksaa taapertaa jonkin aikaa ja kuvitella että "kohta Se tulee".

Kevättä odotellessa

8.3.
Jaakko Esama oli nähnyt aikuisen isolokin Santakankaan kaatiksella. En aikuista ole ennen nähnyt joten yövuorosta toivuttuani kaartelin kaatikselle. Heti ajettuani kasan päälle näkyi talvipukuinen ad isolokki kaartelemassa auton yläpuolella ja tuli vähän kiirus.

Isolokki ad tp 8.3.2013 Santakangas Pori

Lokki kaarteli vain hetkisen näkyvillä klo 16.15 ja häipyi luoteeseen muiden lokkien mukana. Vain yksi kuva onnistui siedettävästi, hyvä kun edes se. Sama lokki nähtiin vielä 9. ja 10.3. Reposaaren kalasatamassa jonka jälkeen sitä ei enää löydetty.

10.3.
Keli oli komian aurinkoinen vaikkakin talvisen kylmä. Matka suuntautui Kaarluotoon lähinnä ulkoilumielessä. Jätin Rellun parkkikselle ja lampsiessani kohti rantaa kuului viereisestä pökkeliköstä kohtuukovaa kopinaa. Mielessä käväisi etten Porissa tänä vuonna valkoselkätikkaa ole havainnut ja sehän se olikin.


Tikka oli ruuanhakupuuhissa eikä rummutellut.

Naarasvaseti on koko talven kierrellyt Preiviikinlahden rantoja ja vasta nyt osuin sen reitille. Havis meni Tiirassa salatuksi, lienee salausraja olevan maaliskuun alku. Toivoa sopii että myös koiras osuisi samoille mestoillle!

14.3.
Tällä päivämäärällä vuonna 2012 sain Läpikäytäväntieltä vuoden ensimmäiset metsähanhihavikset. Sen ja 13.3. olleen 50-vuotispäivän kunniaksi poikkesin paikalla toteamassa arktiset olosuhteet.

Jopa 21.3. asti luvataan yli kymmenen asteen yöpakkasia. Ei hyvältä näytä lintumiehen vinkkelistä joka kieli pitkällä vartoo kevään edistymistä. Kevät on ainakin kaksi viikkoa viime vuotta myöhässä, se on vain uskottava. Maaliskuu on siitä syystä linnustollisesti ollut niin hiljainen kuin vain olla voi. Tosin maaliskuun alkupuoli hiljaista on yleensäkin mutta nyt se jatkuu koko kuukauden. Synkkyyden maksimoinniksi vielä lumilinkokuva Läpikäytäväntieltä ettei tarvi edes jossitella.

15.3.
Härkösen Kimmon kanssa pyörähdettiin pöllöturnee Preiviikin alueella. Targettina oli saada pari pöltsilajia lisää porinpinnoiksi tällekin vuodelle. Huuhkaja ja helmipöllö listalta puuttuivat ja kumpikin jopa kuului. Helmari oli aktiivisella tuulella mutta huuhkaja möläytti vain kertaalleen.
 Illan elämykseksi jäi Makholmassa lähietäisyydellä huudellut lehtopöllö. Keli täysin tyyni, hiljainen ja kirkas. Lähellä hieman paikkaa vaihteleva jatkuvasti ulvova lehtopöllö. Se nyt vaan on elämys josta jaksaa naattia vaikka pakkanen paukkuu.
11.3. Kierreltiin Ahlaisten Mustalahdella ja Merikarvian rajalla koko ehtoo. Ei pihauksen pihausta. Ei edes lehtaria Mustalahdella. Vaikka jatkuvasti parinkymmenen pakkasasteen öitä niin kyllä joku pihaus pitäisi silti kuulua? Tultiinkin siihen tulokseen että ovat helmaritkin tainneet siirtyä Ahlaisista Preiviikiin jyrsijöiden perässä?

16.3.
Valoa tunnelissa! Kolme tunturikiurua Vuolteen pellolla ja vielä peltopyitäkin samaan kauppaan! Niistä myöhemmin.

Porinpinnaa ja pukkia hakkaa

27.2.
Tervamäen Jukka oli edellisenä ehtoona kuullut viirupöllön Noormarkun Rudanmaassa. Tuotahan piti heti lähteä koittamaan.
Mukana Kimmo Härkönen, Matti Mäkelä ja Pasi "Flash" Alanko. Korneja orneja autollinen ja eikun Rudanmaahan pöllöilemään!
Paikalla oli tieteskin hiirenhiljaista. Viirupöltsiä soiteltiin ihan turhanpäiten. Oltiin jo hyppäämässä autoon kun viimeisenä keinona koitettiin helmarin puputusta.
Samassa lähimetsiköstä kuului komia komento "huh--vuh-hu-huh" pari kertaa. Kumea huhuilu kehotti helmaria suksimaan kuuseen ja näinhän tehtiin. Viirupöllö oli muuten porinpinnani nro 255. Waude!
Muuten Noormarkun - Pomarkun suunta ei pöllöherkkua tarjoillut. Ainuttakaan "spondesti" huhuilevaa pöllöä ei vieläkään kuultu. Yksi helmari kävi maiskauttamassa ja jokin iso pöllö jota ei saatu määritettyä huusi kerran "huu"! Tähän mennessä ainoa huhuileva pöllö jonka olen tänä vuonna kuullut on Merikarvian Lammelassa huuhaileva huuhkaja.

3.3
Aholan Heikin ruokinnalle Paarnooriin oli tupsahtanut pähkinähakki 25.2. Kävin tuota jo pari kertaa kyttäilemässä kunnes 3.3. natsasi. Paikalle tullessani Hessu ajeli lumilingolla edellisen päivän myräkän jälkiä ja pitäessään pikku höpinätaukoa hakki pölähti paikalle.

Hessu oli laittanut pähkinöitä pihlajanmarjojen ja siementen sekaan ja hakki oli jäänyt koukkuun. Hakkia ei Porin ruokinnoilla tiheään tavata, viime vuonnakin sain lajin vuodariksi vasta 26.5. Kiitokset Hessulle ja muillekin ruokintojen pitäjille, ankea talvi saa kivaa ohjelmaa sekä linnut apetta Teidän ansiostanne.

On niin hieno lintu että vielä pitää laittaa pari kuvatusta.

Lintu on nokan koosta päätellen "eurooppalaista" alalajia caryocatactes. Tai sitten ei. Vertailin netistä kuvia ja niissä on niin paljon vaihtelua etten oikein osaa sanoa.

Paarnoorista siirryin lähes tyhjien Tahkoluodon ja Reposaaren kautta Yyyterin hakkuumaisemiin Härkösen Kimmon ilmoittaman maakotkan innoittamana. Lunta oli enemmän kuin laki sallii eikä maakotkaa eikä edes hiiripöltsiä löytynyt. Merikotkia sentään oli yhtä aikaa ilmassa viisikin kappaletta.

Yhteen kuvaan mahtui vain kolme

Poikkesin myös epävirallisella Lietteiden P-paikalla jonne oli ilmestynyt työmaakoppi ja rakennusvärkkejä kyllästettyine puukasoineen. Jaahas, lietteiden rakennusprojekti on sitten alkanut. Vaikka eräs tunnettu porilainen lintuharrastaja blogissaan toivoo että lietealueella ramppaaminen loppuisi jo vihdoin tulevana keväänä en vieläkään osaa olla samaa mieltä. Mikäli tuo kielto toteutuu raapaistaan merkittävä osuus ainakin meikäläisen kevät-kesä-syksy lintuharrastuksesta. Jos siinä jonkun mielestä on jotain pitkään odotettua niin kiitti vaan. Kyllä kahlaajapopulaatio saa nyt kauhian buustin ja niitä alkaa vilistä ihan joka paikassa!