Samettia.....

Marko Dahlman.
Mm. kääpiökerttu, arotasku,
ruostepääsky ja nyt samettipääkerttu.
Kova mies löytämään lintuja ja
oikea legendaarisen suhinan tyyssija.

28.9.
Epämeikäläinen herätys kello 04.45.
Kuuden maissa Huittisten Team DAhma (Pitkänen, Laiho, Dahlman) löysi Kuhakujalle navigaattorista huolimatta ja matkaa jatkettiin Kristiinankaupungin Lålbyn vanhalle kaatikselle josta eilen oli löydetty taigakirvinen.
Eilen oli eilen sillä tänään ei kirvistä eikä paikalla ollutta hippiäisuunilintuakaan havaittu.
Kuhniskelemaan ei jääty vaan suunnattiin kaffeepaussin jälkeen takaisin Poriin ja Reposaareen pro-jahtiin.
Viimevuotiselta pro-paikalla ei raportoitavaa josta lampsittiin kohti Villa Londonin kutsuvia lehvikköjä.
Villaan vievän pikkutien varressa näkyi kohtalaisesti etenkin fyllareita joten tuossa oli oiva paikka Markolle suorittaa jo kuuluisaksi noussut suhina-sessio.
Ainakin Villan pihassa olleet koirat alkoivat heti haukkua mutta alkoipa lintujakin tulla esille. Vielä jaksoi Marko voimalla suhistaa ensikierrosta kun esille tuli kerttu.
"Hei! Kattokaas tota kerttua!" sanos Marko.
Löytyi heti kiikariin ja sehän oli punasilmä! Lintu oli näkyvillä pari sekuntia ja painui matalalla rannan suuntaan isoon puskaan ja hävisi.
"Kerta kaikkiaan! Nyt oli jotain kovaa!" 
Keskusteltiin siitä mitä nähtiin. Markon kanssa näimme räikeän punaisen silmän ja renkaan. Kari ja Jari olivat taaempana eivätkä yksityiskohdista saaneet irti. Minusta vilaus näytti punasilmäiseltä hernekertulta. Rusorintakertun valkoisia viiksijuovia emme Markon kanssa nähneet emmekä muutakaan silmiinpistävää paitsi silmät.. Siniharmaa selkä sai kannatusta ja tulkinnat vilauksesta olivat nopeasti yhteneviä. "Jumankekka! Nyt on jotain TOSI kovaa!" sanos Marko ja soitti Tahkoluodossa retkellä olleelle Mäkelän Petterille. Joka kurvasikin pikavauhtia paikalle.

Tästä lumimarjapuskasta kerttu löytyi. Suomen tuijotetuin puska tänään.

Puolisen tuntia ensihavainnosta lintu tiedotettiin rarikerttuna jolla punainen silmä ja siniharmaa selkä. Porukkaa alkoi ilmaantua mutta kerttu se ei suostunut näyttäytymään.
Linnun oletettiin siirtyneen rantaan isoon tyrnipuskaan mutta ei se ollut sielläkään.
Ensihavainnosta oli kulunut pari tuntia ja lintua etsittiin jo 30 hengen voimin.
Pikku hiljaa alkoi kalvamaan rotan lailla sillä punaisesta silmästä oltiin satavarmoja mutta laji edelleen auki.
Samettipääkerttu oli noussut vahvimmaksi ehdokkaaksi mutta tuo ei paljon lohduttanut kun ei lintua näy eikä kuulu.
Kunnes vajaa kolme tuntia ensihavainnosta kuului samettipääkertun rätinää ja pian sen jälkeen Mäkpen vapauttava huuto alkuperäiseltä löytöpaikalta että "TÄÄLLÄ SE NÄKYY"

Esaman Jaska taisi olla ainut joka sai linnusta kuvia.
Pete taisi ilmeestä päätellen saada pinnan.

Suurin osa tästä porukasta sen ehti näkemään.

Kyllä pitikin olla valmiina hollilla sillä ei se taaskaan ollut näkyvillä kuin hetken kello 14.05.
Kuvaa en saanut enkä lintuakaan toista kertaa nähnyt mutta pääasia kun laji varmistui!
Samettipääkertusta (Sylvia melanocephala) on Suomesta vain kolme aiempaa havaintoa. 
Reposaaren lintu vieläpä ensimmäinen bongattavissa ollut! 
Kaupan päälle IHANAINEN PLY:n pinna nro 364 ja Porin nro 348. Ja eeliksiä roppakaupalla! GOMIAAASSSHUHINAAA!!!

Tatti, Mäntylän Mauno, Aalon Veikko, Timo Trogen ja Pasi Alangon staijikeppi olivat ensimmäisten joukossa.
Joku bongariliittoon kuulumatonkin ehti jo tehdä kaffeepaikkatestiä.

Aika kuluu ja tunnelma tiivistyy.....

Vääpeli Aalo katsastamassa rivistön suoruutta

Välillä porukka tuijotti silmä kovana rannan isoa tyrnipuskaa.

Helpotusta ei enää suotu. Lintu pysyi visusti piilossa kovasta yrityksestä huolimatta. Itse oletan että lintu liikkui Villan pihan ja alkuperäisen löytöpaikan välillä joissa kummassakin on lumimarjapensaita. Pihallekin päästiin kun näin pihalla talon isännän jolle kävin juttelemassa. Hän toivotti bongarisakin tervetulleeksi pihalleen tuollaista harvinaisuutta etsimään ja vaikka omeniakin puista syömään. Ja lisäsi että jos vain maltatte senverran odottaa että hän vie koirat sisälle. Kiitin bongareiden puolesta kauniisti ja sanoin että jos sunnuntaiaamuna joku on pihasta kiinnostunut niin tullaan ensin ovelle kolkuttamaan.
No, kello oli jo 18.00 kun alkoi tulla vähän nälkäkin aikaisen aamiaisen jälkeen ja minäkin jo uskoin etten kuvaa saa. 
Joten Aalon Veikon kyydissä Technipin altaiden pikku-uikun jälkeen kotiin ja kohti uusia ja toivottavasti yhtä superjänniä lintupäiviä!

Spondehymyt juhlaomppujen lomassa.
Mie, Tosisponde Marko, Kari Pitkänen ja Jari Laiho.
Kiitokset kavereille retkiseurasta ja isot onnittelut päälle!

Projekti Pikkusirkkku

22.9
13.9. klo 13.09 napsahti tiedotukseen kiva viesti: "Pikkusirkku Kirriwoodin SE-puol altaan vieressä kuolleessa koivikossa. Hav. J.Sjöholm."
Lintu oli nähty jo yheksältä mutta kaikki ornit joita Juha koetti saada kiinni vetelivät sikeitä tms.
Paikalle singahdin heti viestin saatuani mutta ei siellä mittään muita sirkkuja ollut kuin keltasia ja pajuja.
Kului viikko kunnes 21.9. Tom Lindroos Turuust ilmoitti pikkusirkun tismalleen samasta koivikosta jonne on hyvä näkyvyys Kirrintien pään pohjoispuolella olevan pienen altaan penkalta.
Samalta penkalta löytyi muuten 18.9. palsasirri!

Pikkusirkun uudelleen löytyessä oltiin porukalla Säpissä tekemässä PLY:n taigauunilintuennätystä. Päiväsigma inoista kirjattiin lukuun 14p, entinen 10kpl oli sekin Säpistä. 
Säpin reissullakin havaittiin yksi tik-sirkku jota ei kuitenkaan saatu määritettyä.
Siispä Salokankaan karauttaessa mantereelle paatillinen ukkoja porhalsi kieli pitkällä Kirrin altaan reunalle Pori-pinnan toivossa. Harvalla oli pikkusirkkua Porista eikä sitä saatu tälläkään kertaa.

22.9. aamu aloitettiin Mäkelän Matin kanssa altaan penkalta. Pari tuntia jaksettiin tönöttää kunnes painuttiin välillä Lietteille. Sillä välin Mika Ilari Koskisen ja kumppanien neljän tunnin kyttääminen palkittiin ja poppoo ilmoitti nähneensä pikkusirkun alkuperäisellä paikalla.
Matin kanssa mentiin takaisin eikä vieläkään mitään. Matti joutui poistumaan joskus kahden maissa kun tilalle karautti Bongoratsu jonka uumenista vääntäytyi Pitkäsen Kari. Karin kanssa jatkettiin sirkun hakemista yhtä huonoin tuloksin. 
Viimein tuli mitta täyteen ja pois lähtiessäni törmäsin Santamaan Markkuun jonka porukka oli Domarkobbanilla käynyt bongaamassa nunnataskun. 
Sanoin Markulle että ny mulle riitti! Enkä ihan päässyt kaupunkiin asti kun Markku soitti että "Tääl se ny o. Ammattilaise hoisiva sen kymmenes minuutis!" 
"Nirsk" sanoi kulmahammas kun kiittelin Markkua ilmoituksesta.
Voi v.... aattelin uukkaria tehdessäni. Heti kun selkäs kääntää niin lintu pinkaisee paikalle. 
Vaan eipä ollut enää kun altaalle takaisin kerkisin. 
Vajaa pari tuntia jaksoin vielä etsiskellä ottasuoni pullistellen kunnes suolikin rupesi kurnuttamaan. Koko päivä meni! Sirkku vei voiton ja hyppäsin autoon. 
Pari kilsaa ajelin ja karautin jarrun pohjaan. Ei prlk, nyt teen sillle jäynän ja kurvasin takas.
Ja siäl se oli! Sirkku luuli että olin häipynyt kun se iloissansa tiksutteli altaan reunalla ja suostui ihan kuvattavaksi asti! Klo 17.51 edpeeeee!

Pikkusirkku (Emberiza Pusilla) 22.9.2013 Kirrinsanta Pori.
Täsä mää ole! Saa kuvat mut ei oo pakko!
Tää tsirppu vei hermot ja melkein tappo mut nälkään.

Sama sirkku samalla paikalla 24.9. Viiimeinen havis tehtiiin 26.9.
Lintu kierteli kolmiomaista lenkkiä pitkin Kirrinsantaa mutta useimmiten se altaan reunalta nähtiin.
Yksilö oli vasta 6. havainto Porista. PLY:n alueelta löytyy yksi havis Merikarvialta ja Säkylästä, kaikki muut Säpistä vahvasti 80-lukuun painottuen.
Eurooppalaisittain umpiharvinainen itäinen laji jonka pesimäalue rajoittuu Kuusamon seuduille. 
Siellä näitä saattaakin kuulla useampia laulavia yhtä aikaa. 

Palsasirri varpustaa, häntä kuvatkaamme

20.9.
Tällä kertaa muutama meikäläisittäin onnistunut käsivarakuva Kirrissä olleesta nähtävyydestä.
Klikkaamalla saapi kuvia suuremmiksi.

Palsasirri (Calidris Melanotos) oli Kirrintien päässä olevan altaan ympäristössä vielä 20.9.
Lintu oli nuori yksilö ja niin umpikesy ettei varmaan ihmisiin ollut ennen törmännyt.
Eräskin henkilö kertoi että seisoessaan kentällä sirri ilmestyi ruovikosta ja käveli metrin päästä kaikessa rauhassa.
Pitihän noin hienosti näytillä ollutta raria käydä lisää kuvaamassa.

Tässä sirri napsii hyönteisiä perinteiseen kahlaajatyyliin

Jotain mielenkiintoista herkkua löytyi ylempää kasveista.
Lintu varpusti ja kurotteli äärimmilleen yltääkseen näihin.
Jotain erityistä syötävää pienessä pläntissä oli koska lintu siinä 18.-20.9. niin hyvin viihtyi.

Sirriä ei 20. päivän jälkeen nähty mutta 24.9. pikkusirkkua kytätessäni seisoin Kirrintiellä kun palsasirri paineli matalalla Levon suuntaan lentoääntä päästellen. Ilmeisesti kyseessä oli tuo sama yksilö jota ei Levolta  enää löydetty vaikka Jouko Ouramon kanssa lampien rantoja komppailtiin.
Ja vielä muutama samaa settiä:

Poris ainakin oli palsasirri!

18.9.
Tänään painelin sadetta uhmaten Yyterin lietteille puoli kolmen maissa. Kesälomaa vielä muutama päivä ja syysmuutto painaa päälle. Uskoa pitää että SEkin vielä tulee....
Vähän ennen rantaa lähti heinäkurppa jaloista siivet flatisten niin lujaa että mulla polvet nytkähti.
Suosirrimäärä oli noussut lähelle kahta sataa ja muutamia näkyi muutoltakin putoilevan.
Mitään parempata en kyennyt napsimaan.
Soittelin välillä retkellä olleelle Tervamäen Jukalle joka oli bongannut Kirrinsannan kentiltä pyrstöttömän isokirvisen. Jukalla ei muita kuulumisia ollut ja aattelin painaa rantaa perälle asti. Siellä tuli pikku käpy kun en huomannut kahta punakuiria ja niiden kanssa ollutta hiukka pienempää kahlaajaa. Joka pääsi karkuun, lennossa näkyi vain tasaisen tumma yläpuoli...........

Jukka Tervamäki Suodenniemeltä.
Motto: "Kun joskus löytäis jotain!"
No nyt löytyi! Onnittelut!  

Lampsiessani takaisin alkoi satamaan ja tuulemaan oikein olan takaa. Puhelintakaan en kuullut, ihmettelin vaan mikä housuntaskussa nytkähtelee enkä ehtinyt vastaamaan.
Soittelin takaisin Jukalle joka oli melko varma palsasirrihavainnosta ja kertoi saaneensa Kirrissä kuvia suosirrin kokoluokan kahlaajasta jolla oli valkoinen maha, selvä viiruraja rinnassa, silmäkulmanjuova sekä KELTAISET jalat. Vau! "Pistä tiedotukseen että varmaan palsasirri" sanoin ja lähdin täysillä perältä pinkomaan autolle.
Jukka joutui välillä poistumaan asioille ja jättämään vahdin.
Manasin itsekseni paikkaa jossa sirri oli nähty: Kirrintien päässä olevan pienen altaan vieressä olevissa lätäköissä. Pieni paikka josta helposti tulee ajettua lintu karkuun. Joten lisäsin vieläkin vauhtia.
Paikalle saavuttuani tiiraamassa olivat Jukka, Pekka Eriksson sekä Seppo Niemispelto eikä havaintoa linnusta. Altaan vallilta kiikaroitiin alueen ainutta kahlaajaa joka tuli kuin tulikin ruovikosta näkyville pienen lätäkön reunaan. Palsasirri! Päästiin paikalle tulleen Esaman Jaskan kanssa oikein räpsimäänkin. Komiaa!

Nuori palsasirri (Calidris melanotos) 18.9.2013 Kirrinsanta Pori.
Pesimäalueet Koillis-Siperiassa sekä Pohjois-Amerikassa.
PLY-pojoni nro 279 ja Porinpinna 266.
Voimakas silmäkulmanjuova silmän takana aiheutti acu-pohdintaa....

mutta rintakuva hiukan viilensi kuumaa kalloani.
Lintu otti kerran lentokiekankin päästellen "rrrt" -lentoääntä.   

Rarikuva tämäkin. Kerrankin olen paikalla ennen Mäkelän Petteriä.
Tytär Mimosalla on jo enemmän pinnoja kuin lintuharrastajalla keskimäärin.

Porukkaa vallilla klo 18.30. Juha Sjöholm, Veikko Aalo, Jaakko Esama, Mimosa ja Petteri sekä taustalla Jari Alamäki sekä Seppo Niemispelto.
Lintu havaittiin vielä viime valoissa kun Alangon Pasilta tuli päivitys klo 20.06.

Väsähtänyt kurppa

16.9.

Kovan etelätuulen myötä piti Lietteet käydä katsastamassa josko vastatuuli olisi tipauttanut jotain mielenkiinnostavaa. Kova tuuli tai rankkasade nimittäin ovat niitä parhaita rannan lintukelejä vaikka eivät havainnoinnin kannalta kovin nautittavia olekaan.

Heti polun loputtua metsänreunasta ennen niittyä pölähti kurppa muutaman metrin ja jäi paikoilleen.

Olin näkevinäni pyrstössä valkoista vilahtavan mutta ihan sama mikä kurppa koska mulla ei kurppakuvia ole ja näytti siltä että kohta olis. 

Lintu vaikutti umpiväsyneeltä muutolta pudonneelta eikä se muuta viitsinyt kuin kävellä hiukan sivumpaan. Musta tuntui että sen voisi vaikka juosta kiinni mutta mikäs siinä, kurppa näytti muuuten olevan kunnossa joten otetaan kerrankin kurppakuvia kun on tarjolla.

Vatsapuoli näytti alas asti kovin heinäkurppamaiselta kuvioinnilta eikä nokkakaan ollut suhteessa niin kauhee kanuuna kuin taivaanvuohella.

Kurpalla on laaja näkösektori, selitys näkyy tässä.

Aika pian lintu kuitenkin kyllästyi ja lähti kävelemään, otti pienen pyrähdyksen, lennähti metsän reunaan ja jäi paikalleen huilaamaan. 

Olkoon siellä aattelin ja aloin katsella kamerasta mistä lajista oikein oli kysymys.

Katsoin paria lentokuvaa ja eka joka tuli esiin oli tämä.

Lintuopas kouraan ja pyrstö olikin aivan samanlainen kuin oppaaseen piirretyllä taivaanvuohella. Vai niin, ei se mitään, ei mulla ole pässikuviakaan.

Tosin selvä siipijuova viittasi heinäkurppaan.

Kotona katselin kuvia lisää ja tää tuli esiin. No onhan se heinäkurppa! 

Nuori yksilö jolla valkoisen osuus pyrstössä on selkeästi vähäisempi kuin vanhalla.

Heinäkurppa (Gallinago media) 16.9.2013 Pori Yyteri lietteet.

Suomessa säännöllinen harhailija etenkin syksyisin. Pesijänä harvinaisuus.

Tuntomerkkkeinä istuvalla linnulla nokka, alas asti kuvioitu vatsapuoli sekä siiven peitinhöyhenten vaaleat kärjet jotka tässä heikosti näkyvissä.

Käytin vielä Mäkelän Petterillä kuvaa joka vinkkasi että ohut ohjas nokan ja silmän välillä on myös hyvä heinäkurpan tuntomerkki

Retki jatkui. Muita kahlaajia rannasta löytyi mm. suosirrien muodossa joita könötti 80 paikallista. 
Tähän aikaan mielenkiintoa havainnointiiin lisää pukuvaihtelu. Samassa parvessa näkee juhlapukuisia, vaihtopukuisia, nuoria ja vanhoja sekä lähes talvipukuisia lintuja. Pukuja joka lähtöön ja makuun.

Punakuireja oli paikallisena 37 yksilöä.

Kuvan linnun tunnistaaa nuoreksi ainakin sahalaitaisista tertiaaleista.

Lietteiltä poikkesin vielä Ulvilan Hakanpään peltoaukealla nuorta niittysuohaukkaa kyttäämässä. Päivä oli ollut vähän pitkä enkä jaksanut kameraa napata autosta vaan pelkällä putkella varustettuna käppäilin peltotietä vähän matkaa jotta aukeelle tuli hyvä näkyvyys. 
Pygge näkyikin aika nopeesti mutta voi vihne! Lintu lähti lentämään suoraan kohti, kääntyi samalle peltotielle ja tuli edelleen kohti. Ja mulla kamera autossa. Pinkaisin takaisin autolle, kamera kouraan mutta pyggeä ei näkynytkään enää missään. Siinä sitten mietiskelin että lähdinkö aukealle kuvaamaan pyggeä vai mitä tekemään?

Ainut suttu mitä tuli oli sinisuokoiras. Musta siiven takareuna sekä laajalti musta käsisiipi kertovat lajin. 

Hyvijä haviksija muttei kuvija

15.9
Startti komppausturneelle Mäkelän Matin pihasta jo klo 6.
Perillä Tahkoluodossa oltiin vielä hämärän ja hiljaisuuden vallitessa. Ei se mittään, sillä melkein heti Tyrnikarin pohjoispuolella olevan kivikentän reunasta ampaisi syksyn eka jänkäkurppa.
Jatkettiin Kallioholman kärkeen jossa oli ruuhkatonta eikä matkalla kuultu inohdustakaan.
Paluureitille varastorakennusten viereen oli jostain ilmaantunut runsaasti lintuja aamuauringosta nauttimaan. Muutama västäräkki ampaisi ilmaan ja taas se kuului: kuivasti sirahtava lentoääni jonka lähde lensi pitkälle kenttien vastakkaiselle puolelle.
Sitruunavästäräkki olikin edelleen paikalla! Tiedotukseen! Lampsittiin vässyn perään Veikko Aalon liittyessä sakkiin. Kenttiä trampattiin eestaas sekä yritettiin sadan västäräkin seasta löytää sitä oikeaa. Ei onnistuttu eikä ääntäkään enää kuultu mutta nähtiinpä lullula eli kangaskiuru.

Paremman puutteessa punarinta Tahkiksen kylältä. Näitä taksutti joka puolella. 

Pikkutikka esitti Kirrin
 altaalla tankotanssia

Muistikortille Kallioholmasta ei kuvia kertynyt ja jatkettiin Tahkoluodon kylälle inoilemaan. Jopa taigauunilintukin voi olla pitkään ääntelemättä, siksi joka lintu koetettiin kunnolla katsoa. Parhailla paikoilla ei natsannut ja siirryttiin kokonaan viihteen puolelle Pertti Kalinaisen opastamia maastoluumuja popsimaan. Että oli hyviä ja raikkaita. Noita kun sais kaupasta.....Posket pullollaan kahmittiin apetta kun inokin kuului muutaman kerran.

No niin ja sitte Kirrin kentille altaiden kautta joista ei historiaan uusia lukuja kirjailtu. Syömään!

Teboilissa vetäistiin suurimmat junkfoodit eli lihikset kaikilla mössöillä mitä hyllyistä löytyi. Pakko oli ahmaista jotta vielä jaksettiin lähteä Ulvilan Vainiolaan suohaukkoja tapittamaan.
Vainiolasta oli aamun aikana ilmoitettu aro- ja niittysuohaukkanuorukaiset. Vaikka pinnoja ei ollut tarjolla nämä pedot kiinnostaa aina. Yhden maissa ajeltiin Huvilamäentien punaiselle ladolle jossa oli porukkaakin paikalla.
Matti ehti jo ladon vastakkaiselle puolelle kun putkea autosta kaivaessani yläilmoista kuului (tuttu?) kova "shriip". Täh! Isokirvinen!
Aina hiukka sykähdyttää vaikka tämä oli peräti kolmas havaintoni lajista tänä syksynä.
Nähtiin se niittysuohaukkakin vieläpä kohtuuetäisyydeltä lähdettyämme Lattomeren kautta ajelemaan linnun perässä. Ahneena en alkanut kaukaa räpsiä koska näytti siltä että heti autoon ja pyggen reitille niin tulee lähikuvia. Ei tullu kuvia eikä pyggeä kun taisi lintu pudota.  Näin jälkeenpäin olis huonokin kuva ollu parempi kuin ei mitään.
Mutta makia päivä ja kaikki Porista: jänkäkurppa, sittis, kangaskiuru, taigauunilintu, isokirvinen sekä niittysuohaukka. Eikä bongaamaan lähdetty kuin nuorta pyggeä jollaista en ennen ole nähnyt.

Vainiolan punaisella ladolla Mauno Mäntylä, Rauli Lumio, Matti Mäkelä, Markku Santamaa sekä Hannu Kormano. Rauli ja Hannu Turuust, Mauno ja Markku bongava Raumangiälel.

Inoryntäys

10.9.
Huisia! pienet vihreet idästä alkavat taas syysharhailla ornien iloksi!
Ensimmäisenä Siperiasta yleensä eksyy taigauunilintu eli ino josta oli Joensuussa yksi kesäkuinenkin havainto 11.-12.6.
Eka varsinainen syyshavis saatiin verkosta 2.9. Siikajoen Tauvon lintuasemalla. Havainnot lisääntyivät nopeasti runsaiksi, tätä kirjoittaessani 14.9. Suomesta on jo vähintään sata havaintoa.

Taigauunilintu (Phylloscopus inornatus) 12.9. Tahkoluoto Pori. Lintu on pieni, vikkelä, liikku keskellä puskia ja vaihtaa koko ajan paikkaa. Mun kameran/linssin autofocus ei selviydy ja käsitarkennusta en osaa. Joten varjoista tulee sitten tämmöisiä kuvia. Koitan vielä petrata kun kerran kesälomalla olen.

Kummaa harhailua... Laji pesii Siperian taigalla, talvehtii Kaakkois-Aasiassa mutta osa lähteekin syksyisin päinvastaiseen suuntaan. Suomesta niitä löytyy ensin Siikajoki-Kalajoki -akselilta jonka jälkeen valuvat rannikoa alaspäin ja viikon kuluttua ensimmäisistä jo Porisskin kuuluu.
Ensimmäisen Porissa näki ja kuuli Esaman Jaska 10.9. Tahkoluodon kylällä varsin perinteisillä mestoilla.
Tuotahan piti käydä bongaamassa vaan onnistunut en. Tahkoluodostakaan ei tarttunut kuin pari kivaa kuvaa.

Muuttohaukka (Falco peregrinus) eli pere Tahkiksen suljetulla satama-alueella. Meni vauhdilla ja yllättäin.
Kuvasta tuli aika hirvee ja se alivalottui melkein mustax mutta sai siitä senverran irti että kyseessä on tämän vuoden nuorukainen ruskehtavan sävyn sekä alapuolen pitkittäisviirutuksen perusteella. Vanha on harmaa ja alapuoli poikittaisviiruinen.

Tää oli kivalla paikalla. Empä ole ennen punakuiria myllyn edustan kivillä nähny. 

On se kuvassa...

11.9.
Uutta ino- yritystä. Aamulla tuli viestiä että Toukarissa on taigaa. Siispä sinne jossa Ari Rantamäki oli jo kukonlaulusta ollut rengastuspuuhissa.
Arin ollessa verkkokierroksella kuului tornin vierestä kirkas ja voimakas "tsiy-i" ja pieni vihree lennähti lähikoivuihin. No inohan se siinä, kiikareilla onnistuin näkemään mutta kuvia kattellessa totesin että taisin ottaa väärästä puusta. Mutta..onhan se siellä vaan missä?

Päivän kuva-arvoitus: missä luuraa vanhalta nimeltään kirjosiipiuunilintu? Komments pliis, kuinka kauan meni ennenku löyty?

Ari palasi verkkokierrokselta pussit pullottaen ja sanoi että kannattais kattoo mitä yhdestä pussukasta löytyy!

Pussista löytyi kuuden gramman Taigauunilintu (Phylloscopus inornatus). Toukarissa on tänä syksynä 13.9. mennessä rengastettu jo 4 yksilöä. Muistaakseni Ari kertoi että on vuosia jolloin verkoista ei tule yhtään.

Toukarilta ajelin Tahkoluotoon josta Mäkpe oli ilmoittanut nuoren sitruunavästäräkin. Alanko ja Pete olivat vielä paikalla eikä väiskistä ollut just tietoa. Poijaat vaihtoi paikkaa ja lähdin kentille teputtamaan väiskihakuun.
Ensin piti vaihtaa Simmi puhelimeen koska uusi puhelinkuluissa säästävä ÄLY-liittymäni vaihtui just käyttöön. Menin kiiruissani taittelemaan sitä mukana ollutta muoviläpyskää siten että siitä tulikin micro-SIM.
Ja kun ontin vanhan SIMin puhelimesta huomasin että prkl se olikin se isompi.
No, laitoin pikkusimin liian ison läpeen ja se meni niin syvälle ja hankalasti ettei sitä saa pois ilman huoltoliikettä. Eikä tota Nokia N8:a pysty kotikonstein purkamaan.
Olihan siinä jo lasi rikki jne mutta uuden kännyn jouduin hankkimaan.
Liittymä on muuten mallia "ÄLY" jonka pelkkä käyttöönottaminen oli multa ehtaa idiotismia.

Sittis piti joka tapauksessa hoitaa ja löytyikin munkilla väiskiparvea putkella selatessa. Porinpinna numero 265 hiukan lohdutti ennen Giganttiin menoa.
Muuten tiedättekö mitä lukee Giganttilaisten tilinauhassa? "Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa."