keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Helteinen helmikuu

24.2.
MITÄ MITÄ!
Helmikuun lopun lämpötila on yöpakkasia lukuunottamatta ollut jatkuvasti plussalla ja maat mustana.
Kuin tilauksesta ihanaiset reippaat eteläiset tuulet laittoivat linnutkin liikkeelle.
Tänään hain epätoivon vimmalla lähialueilta töyhtöhyyppiä talvipinnaksi kunnes viimeiseltä toivon keitaalta Toukarin tornista löytyi kaukaa idän vihreältä pellolta ainakin 26 paikallista. 
Paikka on siitä mainio että siellä on vettäkin joka monilta pelloilta tällä haavaa puuttuu. 

Ja jos kelit tämmöisenä jatkuu ei tulvaplänttejä taida syntyäkään? 
Viljelijät tuulettaa, lintumielessä ei muuton rävähtäessä tulvapeltojen antimista päästä valitettavasti naatiskelemaan.

Tällä kertaa blogissa vietetään laadukkaan lintukuvan juhlaa joten tämä teemaan sopinee.
Luotojen alueella talvehtinut piekana oli ainoa lintu sekä kuva joka 24.2.kortille tuli.
Saas nähdä tuleeko petolinnutkin aikaisin?

Takaisin Toukarille josta tuo hyyppämälli lähti lentoon jonkun koirantaluttajan armosta jolloin parvesta löytyikin 48 lintua.
Luku oli suurin helmikuussa ilmoitettu kautta aikain kunnes 27.2.2014 Ahvenanmaan Saltvikiin kerääntyi 68 yksilön parvi joka seuraavana päivänä kasvoi jo 129:ään. 

Ennen vuotta 2014 suurin helmikuinen potti löytyi Jomalasta jossa 29.2.2008 havaittiin 22 yksilöä. 
Joten jo hyypistä näkee että kevät on tullut poikkeuksellisen aikaisin!
Vertailuksi vuonna 2013 eka hyyppä nähtiin PLY:n alueella 4.4., vuonna 2012 11.3.


Päivän toinen namipala oli kaksi länteen painellutta merihanhea Ulvilan
Hakanpäässä.  Vuonna 2013 PLY:n eka ansans nähtiin 26.3., 2012 ensihavainto tehtiin 13.3.
Tästä se lähtee!!


25.2.
Peltokierrokselle heti kun kynnelle kykeni.
Eipä erikoisempia joten siirryin Santakankaan kaatikselle Mäkpen kuvaamaa ihme-ihme lokkia hakemaan. Mutta kuten Sontiksella nykyään on tapana niin lokit olivat jatkuvasti ilmassa. 

Noita tiiratessa kiikarikentässä välähti viisi hanhea matalalla koilliseen. 
Vähän jäi määritys vajaaksi mutta mettähanhiltahan nuo näyttivät. 
Parvi suuntasi kohti Vainiolaa ja meikäläinen perässä mutta nuo löytyivätkin sieltä vasta tunteja myöhemmin muitten toimesta. 

Seuraavaksi suoritin pitkähkön kävelyretken Hevosluodon pohjoispäässä jossa ei linnun lintua.
Takastullessa vaatekauppiaan mielestä hengittävä varustus alkoi puskea hikeen varsinkin kun Eurajoen Auvista ilmoitettiin pikkujoutsen. 

Tervamäen Jukka oli sopivasti viereistä Kalafornian golfkenttää katsastamassa, sovittiin treffit ja sujautettiin paikalle ensimmäisten joukossa.

Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) 25.2.2014 Eurajoki Auvi.
Käsittääkseni 
toista kertaa helmikuussa bongattavana, vuonna 1992 Hangossa majaili talvehtiva yksilö.


Matti liittyi Terjun seuraksi ja levitti tuulessa viheltelevän jalustansa.
Taustalla kulkee Route 666 eli Kauhujen Tie jota pari Kartanoisäntää pitää
rautaisessa otteessaan kertoo raumlaine lintuborukka.
Tänäänkin torvi raikasi erään harrastajan auton ollessa paronittaren Mersun suorasuuntausväylällä.
Kumma paikka tää Eurajoki, lienee ainoa Suomessa missä näinkin pitkä yksityistie on asfaltoitu.

Paluumatkalla tuli kuitattua Luvian Korvenkylästä ensimmäiset 13 varmaa taigametsuria. Nämäkin tulivat viisi viikkoa aikaisemmin kuin viime vuonna jolloin päivä oli 3.4. Vuoden 2012 eka havis tehtiin 12.3.


26.2.
Sama peli ja peltokierros.
Eipä uutta kunnes puolenpäivän jälkeen napsahti Tiedotukseen kapustarinta Toukarilta.
Juha Niemi on taas intoutunut bongareiden iloksi kiertelemään ja spottasi linnun hyyppäparvesta samalta jo aiemmin mainitulta tornista itään sijaitsevalta vihreältä pellolta.

Lisäksi 27.2. Juha löysi vielä allihaahkankin Kuuminaisista, viimeisin Emin mielenköyrijälöytö oli kääpiökerttu Tahkiksessa v.2011.
Kannattaa siis laittaa lähtötelineet valmiiksi jos tietää Juhan olevan maastossa......

Juha Niemi on myyttinen hahmo josta ei mulla juuri kuvia ole.
Tässä kuvan keskellä hän osallistuu viime keväänä järjestetyille PLY:n Puusilmäpäiville jotka pidettiin 6.5.2013 tiukasti suljetulla ja aidatulla alueella Teemuluodon tornissa.
Lintukuvien Ystävät ry. valittaen toteaa että hienoja lintukuvia napsinut Juha on luopunut viissataamillisestään. Harmi.

Kapulahavainto oli Tiiran mukaan Suomen ensimmäinen helmikuussa, talvihavaintojakin (joulu-helmikuu) löytyy vain kourallinen.
Myöhemmin tulleen tiedon mukaan jostain julkaisusta löytyi aikaisempi helmikuinen havis johon en pysty kommentoimaan. Joka tapauksessa kova havis joka aiheutti bongariyhteisössä vipinää kuukausilistaajien huippua myöten.

Kapustarinta (Pluvialis apricaria) 26.2.2014 Pori Toukari.
Kuva lähentelee epätoivoista ja talvipukukin aika heikosti taittuu mut ei se hyyppäkään ole. 
Viime vuonna eka kapula eksyi PLY:n alueelle 14.4., vuonna 2012 ensimmäinen 23.3.



lauantai 22. helmikuuta 2014

Eelispukki ja Lietteiden uusi torni


15.2.
Talvipinnat paukkuu!
Toisten löytämät pari riekkoa kävin Pohjois-Satakunnasta tällä kertaa yllättävän helposta paikasta plokkaamasta.
Havainto oli "historiallinen" sillä ensimmäistä kertaa näin ilmielävän riekon PLY:n alueella. Siipien flatina herätti, onneksi ehdin pari lähes valkoista lintua näkemään ennen kuin ne laskeutuivat paikkaan jossa maa heidät nielaisi. Ei nimittäin löytynyt enää millään eikä kuvaan ollut mitään mahkuja.

Seuraavaksi aatokset suuntautuivat rannikolle sillä Kristiinankaupungin Länsikärjestä oli ilmoitettu allihaahkanaaras.
Soittelin löytäjä Veikko Forsbergille joka kertoi että lintu oli siirtynyt näkymättömiin mutta muuten oli kovaa lintumenoa, mm.ruokkeja ja ainutlaatuisesti helmikuisia pikkulokkeja meni etelään useampia. Olisko Englannissa vallitseva myrsky tuonut noita jostain?
Päätin sittenkin jättää Länsikärjen väliin ja ajelin Kasalan tornille teemalla pikkulokki talvipinnaksi myös PLY:n alueelta.

Se oli kuitenkin vikatikki sillä pikkulokei ei näkyny. Lisäksi ehtoolla kattelin Tiirasta että allihaahka olikin tullut Länsikärjelle takaisin. Tiedotus ei valitettavasti päivitystä tällä kertaa tarjonnut. Harmi.


Merikarvian Kasalan uusi lintutorni on PLY:n alueen ainoa merenrantatorni.
Meriliikenteen lisäksi oiva paikka seurata pikkulintumuuttoa.
Ainakin 21.10.2012 massaa meni niin läheltä että muuttavia tikkoja piti nyppiä irti yläkerroksen laudoituksesta.
Ainut mielenkiintoinen lokki tällä kertaa oli kuvasarjassa esiintyvä.
Valkoinen käsisiiven etureuna on armoton ja kun alapuolikin sopii naurulokkiin niin talvipukuinen ridi vain.
Tosin taas oppia siitä että kaukaakin otettu täyttä sontaa oleva kuva kertoo paljon ja usein lintu on niistä tunnistettavissa. 

Kasalassa näytti hiljaiselta joten lähdin seuraavan bongon eli isolokin perään. Pekka Eriksson oli Mäntyluodosta parvekkeeltaan staijannut Reposaaressa jäällä istuskelevan isolokin, tuonne ehtii vielä. 

Rantatiellä Merikarvian ja Ahlaisten rajamailla näin peltoaukealla pari peuraa. Painelin ohi vaan koska valoisa aika alkoi olla kortilla mikäli isolokkia Reposaaresta joutuisi oikein etsimään.
Samassa muistui mieleen että metsästystä harrastava työkaveri Jari Lindström jutteli taannoin jostain kuusipeuroista Merikarvialla.
Samantien pyöräytin uukkarin ja jäin tienvarteen nappaamaan pari kuvaa kun peurat rauhallisina siirtyivät pellolta tien yli toiselle pellolle.
En tunne nisäkkäitä mutta illalla nettiä selaamalla löytyi nopeasti oikea laji eli täpläkauris vanhalta nimeltään kuusipeura. 

En ole kyseistä eläintä aikaisemmin ainakaan noteerannut luonnossa.

Vahvin kuusipeurapopulaatio löytyy Hyvinkään Kytäjältä, pari muuta keskittymää ainakin Inkoossa ja Paraisilla, koko Suomessa alle tuhat yksilöä, 
Satakunnasta Merikarvialta ja Porin pohjoisosista löytyy yhteensä 100 kipaletta. 
Jotain lajin yleisyydestä kertoo se että vuonna 2013 valkohäntäpeuroja metsästettiin 22135 yksilöä kun kuusipeuroja ammuttiin 75.


Kuusipeura (dama dama) on alunperin Lähi-idästä kotoisin
ja levinnyt 
istutusten kautta Suomeen.
Kesällä punaruskea vaaleilla täplillä, talvisin 
tumman ruskeanharmaa.
Hyvänä tuntomerkkinä lapiomaiset sarvet.


Reposaaren kalasatamaan saavuttuani 2kv isolokki löytyi jäältä samantien.
Sataman edustalla oli kohtuullisesti lintuja, isokoskeloitakin laskin aalloista
viiteensataan asti kunnes väsähdin.


Isolokki (Larus hyperboreus) 2kv 15.2.2013 Pori Reposaari.
Komia lintu. kuva kännykällä kaukaa skoupattu.

16.2.
Tänään poikkesin korkkaamassa Yyterin Lietteiden uuden tornin sekä kuittaamassa paikalla pyörineen pulmusparven. Vajaan viikon paikalla ollut maksimissaan 40:n yksilön parvi oli ainakin osittain tornin ympäristössä häviten sitten johonkin. 
Muina lahden lintuina oli kuusi jäällä istuskelevaa merikotkaa sekä kaukana usvassa jotain pilkkitouhua seuraava parisatainen lokkilössi.


Uudelle tornille johtava leveä väylä vanhan tornin suunnasta oli valmistunut.

Kavuttuani keskeneräiseen torniin ja katsellessani ensimmäisiä näkymiä kävi heti selväksi että tässä on valmistumassa yksi Suomen ykköslintutorneista. 
Espoon Maarin tornissa on aina porukkaa ja linnusto kovaa luokkaa, toinen huipputorni on Mietoistenlahdessa mutta musta tuntuu että tämä Lietteiden torni on paikka josta vielä kuullaan.


Tosin Liminganlahdelle avautuu Virkkulan tornista näkymä lintumäärään joka muuttoaikoina on
omassa kastissaan. Mutta linnut ovat tornista niin kaukana että naatiskelemaan pääsee vain optimikeleissä parhaalla optiikalla varustautunut kokenut lintumies. 
Samoin saattaa käydä Lietteillä mikäli rannassa liikkuminen kielletään.
Matalan veden aikaan linnut uudestakin tornista ovat vain mustia pisteitä väreilyssä. Katveista puhumattakaan.

Kävelymatkaa nykyisestä virallisesta parkkipaikasta uudelle tornille tulee yli 1.7 kilometriä ja Santojen puolelta vähintään 3km. 
Ilman uusia ajojärjestelyjä sunnuntairetkeilylle aikamoinen kynnys.
Ilman kaukoputkea Lietteillä lintujen tunnistaminen on tähänkin asti ollut haastavaa, mahdollisten kieltojen toteutuessa putki jota eivät edes kaikki lintuharrastajat omista on välttämätön. 



Oikealla näkyvä rannan osa jolla kahlaajat korkean veden aikana oleilevat näyttää jäävän katveeseen.

Bongarina minua kiusaavat linnut jotka jäävät havaitsematta. Tiiraa selaamalla voi todeta mitä kahlaaja-, kiuru- tai kirvisharvinaisuuksia esim. Liminganlahden torneista on nähty. 

Vaatimatonta verrattuna lahdella olevaan Lamunkariin jonne pääsee vain veneellä ja jossa lintuja katsellaan "normaaleilta" etäisyyksiltä. Paikalla käydään aivan satunnaisesti muutaman kerran vuodessa mutta näitä harvinaisuuksia piisaa joita torneista on äärettömän vaikea havaita.

Harvinaisten lintujen löytäminen sekä niiden bongaus on laajalti halveksittu harrastus jolle jokin ELY-keskus varmaan viittaa kintaalla. 
 
Lintuja eniten havainnoivat henkilöt ovat kuitenkin pääsääntöisesti bongareita niin Porissa kuin muuallakin Suomessa.
Mullekin harvinaisuudet ovat luonnossa liikkumisen moottori.
Ja jos porukkaa halutaan paikalle niin eipä kauheita turistirahaa viljeleviä keskittymiä muista kuin bongareista löydy. Ans olla kun kovia lajeja löytyy niin saattaa käydä näin:


Samettipääkerttu oli Reposaaressa 28.9. - 9.12.2013.
Potentiaalisia nälkäisiä asiakkaita ympäri Suomea alueen yrityksille.
Uusi Lietteiden torni mahdollistaa tällaisenkin keskittymän jos joku vain linnut ensin löytää.   

Mikäli bongausmahdollisuuksien kaventamiseen Lietteillä lähdetään ei sillä ainakaan kävijämääriä uudessa kansallispuistossa lisätä. Päinvastoin.
Ja kun yksi halveksittu ihmislaji eli bongarit on mainittu tonkaistaan esiin kaikkein halveksittavin osa eli kuvaajat. Siitä huolimatta kuvaus harrastuksena kasvaa jatkuvasti eikä kaukaa tornista otettu söherö tyydytä lintukuvan toivossa paikalle tulevaa kameramiestä ainakaan montaa kertaa.

Uusi Lietteiden torni on hyvässä paikassa kovan työn tuloksena.
Minusta se on kehitystä joka lisää mahdollisuuksia havainnointiin mutta ei korvaa vanhoja hyviksi koettuja tapoja.
Mielenkiinnolla seuraan mitä tuleman pitää.




lauantai 1. helmikuuta 2014

Talvipinnoja Porista ja Junttilastakin yx

30.1.
Tammikuun parina viimeisenä päivänä yritin päivittää PLY:n Tammikisalistaa hieman julkaisukelpoisempaan kuntoon. Enimmäkseen hylsyjä sateli, muutama kiva havis tuli silti kuittailtua.

Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) Pori Liinaharja. Tammikuun kateissa olleita Porin turkinkyyhkyjä löytyi 27.1. jopa 7 yksilöä Liinaharjan päiväkodin parkkipaikan vierestä. Päiväkoti löytyy osoitteesta Yläruukintie 13. Ainakin tänään kuuden parvi löytyi helposti.  

Seuraavaksi suunniteltuja pajusirkkuja ei näkynyt eikä Herrainpäivillä mittään uiveloita.
Retken lopuksi ennen iltavuoroa käväisin 26.1. löytynyttä kuningaskalastajaa moikkaamassa (blogissa juttu). Kunkun bongaus on ohjeistettu mutta Rimpikarin parkkikselle ajellessani paikalta oli poistumassa kolme dudea jotka olivat kävelleet purkuaukoilla.
Kuulemani mukaan he eivät bongariliittoon kuulumattomina ohjeista tienneet ja olivat oikein kaukaakin tulleet. Hevonkukkua. Jos linnusta ja paikasta tiesi niin oli ohjeetkin lukenut.

"Komia" skouppi. Viell on kunkku voimissaan.

31.1.
Vuonna 2012 näin pähkinähakin vasta syyspuolella. Nyt oli Ulvilan Pitkärannassa Hiekkatiellä kuulemma "helpoi hakei". Niin olikin.
Mut taas tuli joltain punaniskalta tosin tällä kertaa naispuoliselta huudot. Olin jättänyt auton Hormistontien reunaan siten että varmasti auto ohi mahtuu ja tein pikku kuvauslenkin kun hakki näkyi puun latvassa valmiiksi kököttämässä.
Pääsin autolta ehkä viiskytä metriä kun sieltä kuului kauhee meteli:
"Saatana tähän tartte pysäköidä. Jos tulee isompi kone vaikka raktori niin ei jumalauta ohi mahru!" 
Rouva oli pysäköinyt mun romun taakse, tullut autostaan ja huusi pää punaisena.
Huusin takaisin että "kyllä sä siitä mahdut, mä lähden just!" Täti hyppäs noituen autoon, löi lämän tiskiin ja sora vaan lensi kaarena mun auton nokkaan.
Kaikki vain siksi että hän joutui hieman totuttua enemmän rattia kääntämään, mitään raktoreita ei näkynyt.
En kyllä tajua mikä joitakin vaivaa. Alueella näkyi yksi ihminen joka haki lehteä laatikosta. Ja mun auto joka oli ilmeisesti uusi seudulla. Eikä sekään sinne sekaan mahtunut.
Kiitos Junttilalle vieraanvaraisuudesta.


Dokusöherö hakista. 
Paikalla ollut neljä, kaksi näin ja aika raakkunakin kuului yhden talon pihasta.
Junttilasta Vuolteelle peltopyiden toivossa. Joita en tänä vuonna ole Porissa vieläkään nähnyt. Tuulihaukka sentäs aukeella saalisteli edelleen.

1.2.
Tänään ei pitänyt käydä missään. 
Mäkelät ja Alanko olivat käyneet Pöytyällä idänturturia bongaamassa joka olikin Uudessakaupungissa. Takastullessaan poijaat olivat käyneet Porin Koivistonluodossa viimeksi 11.1. nähtyä rautiaista helmikuun pinnaksi bongaamassa. Rautiaista ei löytynyt mutta löysivätpä nokkavarpusen.
Nokkanisseä ei mun vaatimattomalla talvilistalla ole joten paikalle oli mentävä.
Soittelin Päivärannantie 1:n vieressä olevan leikkikentän reunassa nokkavarpusatrappia kun viereisestä kuusesta vastasikin rautiainen vienolla hyyttailullaan. 
Laitoin Tiedotukseen päivitystä mutta lintua ei näkynyt Mäkelän Matin avustuksellakaan.
Siirryinkin nokkavarpusta hylsyämään.
Kierrokselta palattuani rautiaisen tutulle ruokinnalle oli ilmaantunut porukkaa ja kuvan lintu.


Rautiainen (Prunella modularis) on edelleen Päivärannantien mestalla.
Helmikuun pinnoja listaava saattaapi olla kiinnostunut.