Porin Rariputki avattu!!

24.3.
Pari "pankki"juttua blogiin vartoo viimeistelyä mutta tämä on naputeltava ensin! 
Joten:
Yövuorosta heräilin kun heräilin ja aurinko paistoi. Eilen tuli pyörittyä maastossa koko päivä mutta ei auta: pihalle sillä on kevät!
Eka lenkki kiersi tyhjentyneen Toukarin josta suunnistin Kaarluodon torniin josvaikka tulisi valkkari vuodariksi jostain viidestä kilsasta väreilyn keskeltä.
Ei tullu sitäkään saati pajusirkkua kun puhelin soi ja Alangon Pasi kyseli että "onx mitään uutta missään?" 
No ei ainakaan Kaarluodossa vastasin johon Pasi että oon menossa pyörällä pöllöjä kuunteleen ja aattelin ensin vähän kierrellä muttei Kaarluotoon sitten tartte mennä.
Ja hyvä oli kun ei tornille sutinut sillä aikas pian soi puhelin ja Pasi sanoi että "Otas kirja ja kamera mukaan, mulla ei oo kun oon pyörällä. Liessannalla on joku oudon näkönen tylli!" 
Pasi on tarkka sälli, se kun jotain kertoo niin ei tarvitse mietiskellä vaan kamat heti läjään ja renkaat soikeena muutaman kilsan päähän Kyläsaareen.
Jossa Pasi Uudenniityntiellä vahtaa silmä kovana pellolle. Auto parkkiin jotenkuten, oitis kävi Pasi kirjan kimppuun ja minä Pasin putken ja heti vilahti oranssinpunaista rinnassa.
"Jumankekka!" 
Kamera esiin ja muutama hätäkuva kun Pasi nosti päänsä kirjasta ja möläytti että 
"Sehän on kaspiantylli! Rinnan väriraja jyrkkä, vaaleet jalat ja ohkanen musta nokka!"
Herranpieksut! Ei oo totta!
Vilkaistiin kamerasta pari kuvaa jossa rinta näkyi riittävästi.

Doku plakkarissa, fiilis katossa!
Laji nähty Suomessa vain kerran aikaisemmin, Rovaniemellä 3.6.2005.
Ei tämmöisiä kukaan usko ilman kuvaa jos lintu ottaakin ritolat eikä paikalle muita ehdi.

Pasi alkoi seurata lintua kun kaivoin kännykkää ja rupesin naputtelemaan hälyä.
Samalla Liljan Tapani kurvasi tunnistusguruna paikalle ja juuri kun renkaat lakkasi pyörimästä lähti lintu matalalla NE ja katosi hallinnasta. 
Ja häly eteenpäin klo 16.57: "Kaspiantylli Pori lat=61,5275 lon=21,6746 kyläsaari uudenniityntie 104 ei hallinnassa löytäjä alapa kuvattu".
Aina viilipyttymäisen rauhallinen PLY-ja Poripinnakuningas Tattikin oli kuin tulisilla hiilillä kun lintua ei näkynyt ja pian hän siirtyikin parempiin asemiin.

Kaspiantyllin erot aavikko- ja ylänköön eivät ainakaan minulla olleet kirkkaina muistissa.
Rinnan jyrkkä väriraja on takuuvarma tuntomerkki joka nyt on mieleen runtattuna.
Eipä tuota ole ennen tarvinnut/saanut mietiskellä.

Vaan ei mennyt kuin runsas vartti kun lintu oli taas alkuperäisellä löytöpaikalla jostain tulleena.
Tässä kohtaa kävi kiva tapaus kun valtakunnan sitkeimpiin staijareihin kuuluva muttei Bongariviestejä tilaava Jari Helstola pysähtyi täysin spondesti paikalle, availi ikkunaa ja huuteli että "Mitäs poijaat siellä kyttäilee?"
Aattelin että hahaa, nyt pääsenkin heittämään mojovan laakin jota ei Helstola osaa yhtään odottaa.
Huusin vain että "Kaspiantylliä kytätään!" Tähän Jari purskautti jotain plörinä-ääntelyä ja aikas vikkelästi tuli autosta ja vilkaisi putkeen.

"Ei se ollukkaan mikään vitsi" murahti Jari ja oli meillä Pasin kanssa hauskaa.
Helstola oli ensimmäinen joka meidän lisäksemme sai linnun kuitattua.

Ensimmäisen aallon bongarit.
Pellolla oleva nähtävyys oli niin uskomaton että näinkin kovat lintumiehet olivat kuin klapilla kolautettuja.
Petterillä Chaasi oli toinen, Tatti saa jo huokailla kuitattuaan huiman PLY-ja Porinpojon.

Autoja alkaa kerääntyä. Oranssin urheiluauton väriä tunnustava kuljettaja lienee tullut eri suunnasta kuin muut. Siinä kyytiä sai aurauskeppikin.

Vajaan tunnin ensihälystä saatiin lintua seurata rauhassa kunnes klo 17.50 kuului huutoa että lintu lennossa, ottaa korkeutta ja lentää matalalla puiden taakse näkymättömiin. Matti Sillanpään kanssa mietittiin suuntaa sekä mahdollista paikkaa ja ilmoitettiin että läksi ENE mahdollisesti Launaisiin.

Tällä kertaa toimittiin löytöpaikalla korrektisti:
Vaikka Chaasi oli porukasta kaukana ja lähellä Kyläsaarentietä ei kukaan lähtenyt tuonne lisähäiriötä tuottamaan ja kuvaa yrittämään vaikka tiellä kulkikin tasaseen autoja. 
Mallikasta.

Bongaus on julmaa. Raumaltakaan ei ehditty ennen linnun häipymistä ja huonolta näytti. Jonkin aikaa odottelin lintua palaavaksi kunnes piti lähteä katsomaan mitä kortille oli kertynyt. 

Illan Tähti Pasi Alanko. 
Bongariyhteisöä syvältä köyräisevä havis ja vielä älyttömään aikaan maaliskuussa!
Pyysin tuuletuskuvaa mutta Pasi tokaisi vaan että:
"Ei onneksi tartte tämmöstä Rovaniemelle lähteä bongaamaan kun kotinurkaltakin napsahtaa".
Jos tämän löydön jollekin olisi suonut niin nimenomaan Pasille. 
Megakova havis ja onnittelut samaa luokkaa!!

Toinen illan tähdistä eli Kaspiantylli (Charadrius asiaticus) 24.3.2014 Pori Kyläsaari.
Aivan upea koiras joka näytti minusta juhlapukuiselta mutta määritettiin vaihtopukuiseksi.
Uusi laji PLY:lle ja Porille järjestysnumeroiltaan 365. ja 349.

Pesii Aasiassa yllätys yllätys Kaspianmeren ympäristössä ja talvehtii Afrikassa.

Aika kaukana kotoa tämä lintu.

Painelin kotia kuvia selaamaan ja yritin saada sonnan kiiltämään mutta siinä eivät ole onnistuneet kuin Myytinmurtajat. 
Lintu oli kaukana ja kuvat sen mukaisia mutta ilmeisesti kenelläkään ei parempia otoksia ollut ja noita suttuja meni aina Ruotsin Club 300:n asti. 
Joka onkin erityisen makoisaa sillä rakas naapurikansamme ei vieläkään Kaspisk piparea listoiltaan löydä. 

Ennen yötuuria katselin vielä Lintutiedotusta ja kats vain! Kaspiantylli oli tullut takaisin, viimeinen päivitys klo 19.40 kertoi lupaavasti linnun mahdollisesti jääneen mestoille.
Hienoa! 
Ainakin Turusta ja Pirkanmaalta ehti kohtalainen porukka kuitata lajin ennen pimeän laskeutumista.
Paas kattoen onko aamulla paikalla joku myöhästynyt mutta aiheesta kiinnostunut kuten vanha työkaverini sanoi pommiin nukuttuaan.


25.3.
Yövuoron jälkeen ajelin kotia kohti Uudenniityn kautta. Yöllä oli ollut viitisen pakkasastetta ja maa kuurassa.

Iso-Riuttantiellä oli klo 7.15 muutama kymmenen toiveikasta, Kyläsaarentiellä lisää.
Valitettavasti lintu ei enää paikalla ollut.

Tarina saa vielä mojovan päätöksen:
Mäkpe oli nasauttanut viimeisen päivityksen 24.3. klo 19.41 : "nous matalalla w, ehkä vaihtoi vain peltoa"
Joo, vaihtoi tosiaan peltoa mutta Ruottin puolelle josta löytyi klo 14.40. Omöjligt!

Mikä muu harrastus kuin bongaus tarjoaa tällaisia tärisyttäviä yllätyksiä ja elämyksiä jotka voivat vaania missä vaan koska vaan?

Korvenkylän pikkujoutsenet

8.3.
Eilen satoi koko päivän. 
Tänään puolestaan keli oli klaari kymmenestä alkaen jolloin oltiin jo Ulvilassa Vainiolan ladolla tikkana paikalla. Uusina tulokkaina heti pari kanadanhanhea ja vihdoin viimein muutama kiurukin peitti okulaarin. 
Äänikin kuului joten pelkkää kiurulajia ei tarvinnut merkata :-)
Suurin osa 750:stä aukean metsähanhesta näkyi kaukana Nahkurin ja vieläkin kauempana Hakanpään pelloilla.
Kummassakin paikassa tuuli niin ettei jalusta pystyssä meinannut pysyä eikä hienosta auringonpaisteesta huolimatta määrittämisestä meinannut tulla mitään. 
Tuntitolkulla tuli vaihdeltua aukealla paikkaa eestaas kunnes tuuli vei voiton ja poistua piti ilman tundahanhea eikä lyhtynokkiakaan yhtään massasta saanut irti.
Maakotkia vartoilin eikä muutakaan petolintumuuttoa näkynyt kierteleviä merikotkia lukuunottamatta.

Seuraavaksi kävin Luvian Shellillä kotzonella ja sieltä Korvenkylän pelloille Hormistontien ladon kulmaan tönöttämään.

Pellolla oli reipas toistasataa metsähanhea ja runsaan tunnin aikana pellolle laskeutui sata lisää. Joutseniakin reipas huntti sisältäen pari pikkujoutsentakin jotka laitoin Lintutiedotukseen uudella Windows Phone -ohjelmalla joka päivityksen jälkeen jopa tuntui toimivan.
Näppärä ohjelma joka on tervetullutta edistystä. Bongarit kiittää.

Joutsenilla puolestaan tuntui olevan kiire pohjoiseen ja ne nousivat pienissä parvissa tasaiseen tahtiin kunnes pikkujoutsenetkin intoutuivat mukaan.

Lajien erot näkyvät tässä aika mukavasti.

Hormistontien lato tuntuu olevan paikka josta voi saada hyviä kuvia jos osais kuvata. 
Pellolta pohjoiseen lähtevät linnut menevät nimittäin suoraan ladon yli. 

Esa Helander Raumalta ehti kuitata pikkujoutsenet.
Veikko Aalo tuli paikalle juuri lintujen lennettyä vastakkaiseen suuntaan 

Pikkujoutsen (Cygnus columbianus) 8.3.2014 Luvia Korvenkylä.
Vielä piti yx kuva laittaa kun pikkujoutsen kerrankin on kohtuuetäisyydellä.

Aikainen lyhtynokka

5.3.
Heräsin yövuoron jälkeen vähän aikaisin mutta ei haitannu sillä pihalla paistoi aurinko!
1.3. oli pitkästä aikaa ollut aurinkoista ja maakotkat heti liikkeellä, Alanko, Aalo ja Esama olivat nähneet jopa viisi muuttavaa makoa Kyläsaaressa.
Aatoksissa kotkia viis Kyläsaareen siis.
Sopii sitä kaikkee aatella mutta realismi rauhoittaa, paikalla ei just mitään muuttoa eikä kiurua vieläkään. Retki jatkui Preiviikin pelloille Holmanmäkeen jossa olikin jo lintuja. Mut kauhee vastavalo ja päätin käydä välillä Kuuminaisten puomilla jossa oli sentäs tukkakoskelopari ja telkkiä siellä täällä.

Takasin Preiviikiin Kestinkujalle josta pellolla olevaa pottia pystyi hyvin haltsaamaan.

Kestinkujalta näkee vasemmalla olevan Holmanmäen taaksekin.

Metsähanhia oli satasen nurkilla, laulujoutsenia vähän vähemmän, merihanhia pari sekä yx hanhi johon juutuin.

Lyhyt kaula, tumman pään ja vaalean kaulan raja jyrkähkö, pieni nokka, punerrusta rinnassa sekä tumma reisilaikku. Lyhytynokkahanhelta näyttää..

Kohtalaisessa valossa näkyivät vaaleanpunaiset jalatkin joten Tiedotukseen viestiä näpyttelemään. Kohta Petteri soitti että paas ottaen kuva, on PLY:n aikaisin ja vissiin Suomen 2.aikaisin yksilö Tiiran mukaan. 
No mikä ettei, kiva juttu.
Sitten rupes tökkimään. Tällä välin lintu oli taapertanut johonkin jemmaan kun löytynyt ei millään. Aattelin että hyvä mäkes, taas tuli dudemääritys ja korvat alkoivat mennä luimuun. 

Onneksi hän tuli esiin ettei tarvinnut keksiä vastavaloselityksiä sun muita.
Samassa asennossa ja valossa vertailtuna aikalailla metsuria vaaleampi.

Lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus) 5.3.2014 Pori Preiviiki.
Pesii Islannissa, Huippuvuorilla ja Grönlannissa.
En tiedä onko laji yleistymässä mutta havainnot ainakin runsastuneet.
Esim. 29.3.2012 laskin Ulvilan Läpikäytäväntieltä 94 paikallista.

6.3
5.3.oli Ulvilan Vainiolasta ilmoitettu jo runsas parisataa metsuria. Hanhimuutto on kyllä aika komiaa seurattavaa pitkän talven jälkeen joten sinne.
Paikalliset hanhet eivät olleetkaan punaisen ladon edustan pelloilla vaan kauempana Nahkurin puolella.

Saatuani putken pystyyn tuli seuraa. Vasemmalla PLY:n uusi maastojyrä Kari Rissanen Ulvilasta.
Jos Kari samaa vauhtia jaksaa niin kohta jotain kovaa kuittaantuu!
Muut kaverit Hannu Sippola ja Aarne Ohtonen jotka ovat iältään
Pirkanmaan lintuharrastuskunnassa sieltä nuoremmasta päästä. Ei maar.
Mutta kun Tuppisuu-Sippola on paikalla niin juttua piisaa eikä kukaan muista lintuja kattella.
Ilmankos ei kiurua kuulunut tälläkään kertaa :-) 

Nähtiin sentäs pulmusparvi! Ladolta poikkesin Rissasen neuvomaan paikkaan josta Nahkurin pelloilla olevat linnut näkyvät vallan mainiosti.
Paikalla on pieni pumppuasema jonne mennään kahden talon välistä Nahkurintieltä. 
Jos sinne kauhee trafiikki syntyy niin saattaa talojen asukkaat kyllä nikotella...
Mutta eiköhän ne hanhet sinne Läpikäytäväntielle kohta siirry.

Jos nyt niin ikävästi käy että hanhet on Nahkurin puolella niin tästä näkee aika hyvin.

Hanhet pelkkiä metsureita mutta jo yli 300 paikallista. Komiaa maaliskuun alkua!

Tönötin paikalla puoltoista tuntia klo 11-12.30 jonka aikana muuttavia laski toista sataa.
Mäkelän Petteri poistui paikalta 18.30 ja oli laskenut jo 681p + pari lyhytnokkaa.
PLY:n paikallisten metsurien enkka on 4100 tietenkin Vainiolasta laskettu 4.4.2012.
Yhdessä päivässä luku nousi nyt melkein viissataa, kuinkas huomen?
Aika kiivasta mutta onhan tuohon enkkaan vielä matkaa ja jos takatalvi yllättää niin saadaan paikallisia katsella pitkäänkin.

Häirikköharrastajat

2.3.
"Harrastajatko häiriöksi?" -kyselee uusin Linnut-lehti otsikossaan.
No totta maar!
Otsikko johti minut syvään itsepohdiskeluun joka päätyi seisauttavaan ymmärryksen tilaan. Oma lintuharrasteluni ei mitään muuta viime vuosina ole ollutkaan kuin lintujen häiritsemistä!
Tuon kirkastavan elämyksen koettuani päätin muuttaa linturetkitarinat ja fiilistelyt ainakin tällä kertaa enemmän totuutta kuvaaviksi häirintäreissuiksi.
Joten:
Viime yönä tulin hommista puolenyön paikkeilla ja vi...ti jo valmiiksi koska olimme Mäkelän Matin kanssa sopineet että retkuilemaan lähetään ihan liian aikaisin eli klo 07.00.
Pakko oli kuudelta herätä sillä muurautuneet silmät oli saatava auki ja syödäkin piti että jaksaa itsestään repiä maksimaalisen haitta-asteen kaikelle neitseellisessä luonnossa liikkuvalle eliöstölle.
Kauraryynit ja kahvi olivat loppu ja meetvursti homeessa joten vanikkaan ja teenlitkuun oli tyytyminen. 
Mutta kun tiedossa oli että taas päästään lintuja häiritsemään niin kaikki väsy poistui kuin veitsellä leikaten ja intoa puhkuen paineltiin Kuuminaisiin vesilintuja ja etenkin vielä eilen paikalla ollutta pölysikaa eli stelleriä eli allihaahkaa kiusaamaan.

Bongauspaikkaan vei kulku läpi Kuuminaisten puomin kohdalla olevan rantametsän joka oli ansiokkaasti tuhottu paikalla tramppaavien häirikköbongarien toimesta.
Ryntäilyssä kaatuneet puut oli sentään maltettu pinota jotenkin.
Eihän niitä maatumaan voi jättää sillä muuten ponut voisivat atrialle päästä.

Rantaan päästyämme totesin että linturääkkäykseen eivät olosuhteet tällä kertaa olleet otolliset koska vessut lilluivat kovin kaukana. Mutta kas vain, heti tuli mannaa sillä lähempänä rantaa uiskenteli viisi ylvästä kansallislintuamme laulujoutsenta jotka ottivat lentopyrähdyksen kesken ruokailunsa ja lennähtivät ihmispetoa kavahtaen kauemmaksi.
"Krähä krähä, hyvin alkoi retki!" 
Mutta jatko ei yhtä hyvältä näyttänyt. Ensimmäistäkään lintua ei jäänyt kiusausetäisyydelle ja ainoaa haittaa jota pystyin tekemään oli tiirata lintuja putken läpi mahdollisimman pistävästi. 
Ja kun valo alkoi riittämään niin avot! Häiriöharrastajan pääkohde allihaahkanaaras löytyi viimein lähinnä poikkeavan sukellustyylinsä ansiosta. Suureksi harmikseni en mitenkään päässyt lintua lähestymään koska vettä oli liikaa ja Busterikin kotia jäänyt. 
Lajituntemusta ja lintujen käyttäytymistä täysin ymmärtämättömänä lintuharrastajapöljäkkeenä olisin tietenkin kuvan eteen häiriköinyt parhaani mukaan mutta tappio tuli ja tähän on tyytyminen:

Allihaahkanaaras oli syvä pettymys koska en pystynyt sitä häiriköimään.
Mutta...kerrankin kuva täyttää kaikki moraalikriteerit.
Enjoy!
Onkohan tuossa sittenkään stelleri? Vai lapasotka? Ei se mitään, muut ainakin sanoi
nähneensä sen suurin piirtein siinä joten raksi ruutuun!

Joukkohäirintää aralla lintujen levähdyspaikalla.
Maksimaalista haittaa luonnolle tekemässä terju, ranis, alapa, lilta ja mäkmj.
Oikealla seisova Matti ei koko ajan jaksa lintuja härnätä vaan siirtyi putkellansa Tatin korvaa kiusaamaan.
Kovinta häirintäintoa edustivat ekokiusaajat ranis ja alapa joille kertyi tästäkin häirinnästä mojovat lukemat fillarien matkamittareihin.

"Luonnossa likkuminen häiritsee lintuja" on seuraava Linnut-lehden teesi jota lintuharrastajana eikun häirikkönä jostain syystä edelleen tilaan??
Toteamus on vieläpä kymmenissä tieteellisissä tutkimuksissa ansiokkaasti todettu! :D
Ja nyt tulikin otollinen mahdollisuus teesin toteuttamiseen sillä Tapani Lilja ja Matti päättivät lähteä useamman kilsan kiusalenkille Kuuminaisten niemeä kiertämään. 
Itsekseni hykertelin että nytpä alkaa kemut sillä talvioloissa riutuvien lintujen kiusaaminen se vasta juhlaa onkin!

"Harrastaja ymmärtää häirinneensä lintuja kun ne varoittelevat tai pakenevat" jatkaa Linnut-lehti.
No tämähän on ihmispedolle kuin syömäänkäsky.
Tosin enemmän saisin tyydytystä häiriköinnistä jos tuntisin yhdenkään linnun varoitusääntä, linnun pakenemisesta pystyn puusilmänäkin nauttimaan.
Liikkeelle päästyämme kieroutunut korvani sai täyden annoksen metsätiaisten kauhunsekaisesta varoittelusta jonka petomainen olemukseni metsän herkissä
eläimissä sai aikaan. 
Mutta retken kohokohta oli vielä edessä: niemeä lähestyttäessä maassa ruokaili kymmenen tilhen parvi. Ekstaasi oli lähellä parven paetessa helisten ainoalta ruokailupaikaltaan jonka lintuparat olivat alueelta löytäneet.
Näinkin suuri häiriö tuotti syvän tyydytyksen häirikköharrastajassa vaan kliimaksin koin kun parikymmentä räksää kokivat saman kohtalon! 
Voi tätä ihanaista häiritsemisen juhlaa!

Tatti ja Mehu-Matti.
Herroilla yhteensä jotain kuuskytä? vuotta kulunut harrastuksen piirissä.
Mukavia hemmoja enkä mitenkään voi pitää heitä luonnossa liikkuvina lintuhäirikköinä sanokoon joku viherpipertäjäbiologi mitä tahansa. 

Valitettavasti niemen kärki palautti hurmostelijan maan pinnalle. Jossain kolmessa kilometrissä näkyi vain lokkeja eikä harrastukseni toteuttamiselle ollut ensimmäistäkään kohdetta. 
Nokka nyrpyssä lähdin laahustamaan kavereiden perässä pettymystä tuntien sillä vielä olisi ollut voimia siivekkäiden kiusaamiselle. 
Pettymys vielä syveni kahden raumalaisen bongarihäiriköijän kävellessä vastaan sillä
aattelin ettei heille enää mellakoitavaa jäänyt. Toisin kävi sillä kaksikko juottikin karvasta kalkkia löytämällä jostain punarinnan jota olisi ollut makee rääkätä.

Vielä yksi Kuuminaiskuva.
Tällä paikalla harrastettiin joukkohäirintää 7.5.2002 paksujalan ollessa kärsijänä.
Voi kun oisin ollut paikalla!

Matin kanssa käytiin vielä Leveäkarin tornissa joka olikin aivan mahdoton paikka harrastuksen täysipainoiselle toteuttamiselle. 
Kävelylenkillä ei näkynyt yhtään lintua ja paria sinisorsaa jotka lilluivat kaukana sulassa
kävi niin sääliksi että jätin ne rauhaan.
Viimeisessä kohteessa Toukarilla oli vielä mahdollisuus tyhjentää alue töyhtöhyypistä ja räksistä pellolle juosten ja kamera tanassa hurjasti huutaen mutta en enää jaksanut. Pitää huomisellekin jotain jättää.

Tänäänkin oli silmiinpistävää ettei todellisia ja oikein harrastavia lintutieteilijöitä tai kojuja kuskaavia pro-kuvaajia näkynyt ensimmäistäkään vaan pelkkiä Bongariliittoon kuuluvia häirikköbongareita siellä täällä. 
Kuten Tiiran havainnnoistakin voidaan lukea. 
Jota kai Birdlife toivoo lintuharrastajahäiriköidenkin käyttävän ja täyttävän. 

Mainiota Birdlife-esimerkkiä Tiiran täyttämisestä näyttää järjestön oma Tiiran pääkoodari merkkaamalla havaintonsa näkymättöminä bitteinä. 
Ja samalla pyllistää kohti Suomen Birdlifen suurinta jäsenyhdistystä Bongariliittoa suorastaan nauttimalla pimittämisestä mutta tulemalla ensimmäisten joukossa Liiton ilmoittamat megararit bongaamaan.
Ja mikä suoraselkäisintä: Birdlife kerää nyt harrastajilta rahaa jotta Tiira-havaintojärjestelmän kehittämiseen kuluvat koodauskulut saadaan kuitattua.
Hyvin tuntuu keräys onnistuvan ja hyvä niin mutta myöntää täytyy että
etenkin porilaisena bongarina aikalailla tökkii.

Retkipäiviä en ole kolmeen viimeiseen vuoteen uskaltanut laskea enkä määrää kehtaisi kertoakaan. Mutta omatunto ei luonnossa liikkumisesta huolimatta ole kertaakaan kolkuttanut. Tai kerran kolkutti kun soitin lehtopöllöatrappia ja varpuspöllö alkoi vinkumaan luullen viimeisen
hetkensä koittaneen.
Meikäläiset riviharrastajat töppäilee jatkuvasti ja siitä on kiva ja turvallinen asiantuntijoiden kirjoitella.
Jotkin asiat taas peitetään Linnut-lehden tavoin glamourin verhoon jota ei
kukaan julkene raottaa.