Oriveden Megari

21.6.
20.6. napsahti Tiedotukseen viesti mahdollisesta etelänsatakielestä Orivedellä.
Mielenkiinnostavaa!
Äänite oli netissä kuunneltavana ja kovasti tuo etelänsatkulta eli megarilta kuulosti.
Joten seuraavana iltana Salmisen Juhan kyydissä sännättiin paikalle.
Jossa ensimmäiset lurittelut kuultiin heti autosta astuttuamme klo 21.45.
Varsin nopeasti lintu innostui laulamaan tauotta lähes samoilla sijoilla pysyen ja meillehän tuo sopi, harvinaista herkkua saikin naatiskella kylläisyyteen asti.


Kolmantena oikealta äänittelee linnun löytäjä Jukka Helin jolle messevät onnittelut hienosta löydöstä!
Taustalla Matti Sulkon äänitysvehkeiden vieressä Tuppisuu-Sippola joka ei ihan megarin volyymeille yltänyt.
Mahtoikohan Matti saada taustapuheetonta saundia lainkaan talteen?
Vasemmalla Paavo Harri jonka kanssa koetettiin kovasti nähdä lintua laulupaikan
yläpuoleltakaan onnistumatta. Oikeella kuulostelee Juha "Satku" Salminen.

Hirveet spekulaziuunit alkoivat välittömästi pyöriä netissä siitä onko lintu etelänsatakieli (Luscinia megarhynchos), meikäläinen satakieli (Luscinia luscinia) vai risteymä vai jotain niiden välistä. Livenä lintu minun korvaani kuulosti just niin puhtaalta megarilta kuin Merikarviallakin vuonna 2011. Laulun rytmitys, säkeen lyhyys, itse äänet sekä soundit olivat jatkuvasti sellaisia joita en meikäläiseltä satakieleltä ole kuullut.

Probleemi kun on siinä että väitetään satakielen joskus laulavan kuten megari.
Tosin en itse ole nähnyt/kuullut enkä sellaista äänitettäkään ole löytänyt.
Mutta, laulava lintu on joko hyvin nähtävä tai sitten saatava näppiin eli rengastettava jotta havainnon rariteettikomitea hyväksyy. Kait se sonogrammillakin hoituisi voisi yksinkertaisempi meikäläinen kuvitella...

Laulavaa etelänsatakieltä on sikavaikea nähdä. En nähnyt Orivedellä kuin vilauksen enkä Merikarvialla v.2011 sitäkään. Tänään lintu käväisi puussakin mutta smyygaa yleensä niin syvällä puskassa ettei sitä näy vaikka putkella katsoisi suoraan kohtaan josta laulu tulee. Kuvasta ei tarvinnut haaveillakaan.

Mutta äänen sain talteen.
Äänitysvehkeeni on Olympus LS-10 ilman mitään paraboleja tms.
Vimpain sopii hyvin myös atrappirämpyttelyyn vaikka korkea moraalini tuommoisen käytön yleensä torppaa ;)

Alla äänittämäni etelänsatakieli Merikarvialta v.2011.
Alussa linnun löytäjän Seppo Niemispellon löytöfiilikset....

Oriveden yksilö oli löytynyt jo 1.6. mutta tietoisuuteen havis tuli siis 20.6.
Parina iltana lintua koetettiin rengastaa kunnes 24.6. määritys etelänsatakieleksi varmistui rengastajana toimineen Jani Vastamäen toimesta.
Alla pari Janin kuvaa joista näkee maastossa nähtävissä olevat megarin tuntomerkit.
Kiitokset kuvista!

Pyrstö ja sen yläpeitinhöyhenet ruosteenpunaiset

Rinnassa ei satakielimäisiä viiruja tai täpliä,
pieni suttu kuulemma sallittua.

Siipikaaviot ja mitat ovat varmoja määritysperusteita joista kattava selostus Janin blogissa:
http://straybirder.blogspot.fi/2014/06/etelansatakieli.html

Liminka - Kuusamo 15.-18.6. Osa 3

17.6.
Kamat kasaan ja Skoda lähtövalmiiksi. Yöllä oli satanut lunta, lämpötila pari astetta plussalla eikä linturetkeilyn kannalta hääviltä näyttänyt. Toivotaan ettei jäätävä keli aivan kaikkia pesintöjä tuhonnut, jälkensä se jätti varmasti.

Aamiainen oli monipuolisen maittava munakasta ja pekonia myöden.
Eikä tarvinnut jonotella sillä kesällä on Rukalla varsin rauhaisaa. Foto: Juha.

Hotelli Rukatonttu saa ainakin minulta neljä tähteä. Viides kohtuuhinnasta.
Palvelu ystävällistä, isot tilat ja komiat maisemat. Sijaintikin lintuharrastusmielessä OK.

Etupihalta näkymä hyppyrimäelle. Lumesta päätellen ei uskoisi että päivämäärä on 17.6.
Pasi, Juha ja jalkapallo-asiantuntija Tomi heittelee Rukatontulle hyvästejä tältä vuodelta.

Kierreltiin vielä muutamassa koleassa kohteessa joissa nopeesti todettiin että eipä ole elämää. 
13.-14.6. Torankijärvellä havaittua valkosiipitiiraa koetettiin ilman tulosta, suunnaksi Oulu jonne Kuusamon kaatopaikan kautta.

Tämmöisiä selkälokkeja oli muutamia. Lienee ns. tuhkaselkälokki jonka selkä ei ihan musta.
Alalajiltaan joku heuglini, intermedius tai graellsii?. Laristit tietänee.

Oulussa poikettiin alueella joka yleisesti rantakurvin ruokailupaikkana tunnetaan.
Tällä kertaa oli niukalti lietettä mutta pääasia että kurvi löytyi nököttämästä vedestä pistävien pölkkyjen takaa. Kurvilla ei enää lujaa mene, täälläkin viedään viimeisiä.

Rantakurvi (Xenus cinereus) 17.6.2014. Hieno itäinen laji joka Suomessa jatkaa taantumistaan. 
Porista mulla vain yksi havainto vuodelta 2011.

Seuraava yö oli varattu Liminganlahden opastuskeskuksesta. Sitä ennen staijattiin Sannanlahdessa ja Virkkulassa, ei raportoitavaa. Keskuksen hienoa näyttelyä piti tietenkin käydä haistelemassa.

Suomen oloissa ainutlaatuinen näyttely lahden luonnosta.
Kuvat Suomen huippukuvaajilta ja jälki sen mukaista. Siis ihan erilaista kuin tämä kännykän väritön otos.

Kämpillä suoritettiin kaffeepaikkatesti:

+ Alueella runsaasti lintuharrastajia joiden aiheuttama häiriö suorastaan toivottavaa 

+ Paljon ja monipuolisesti lintuja vaikka eivät testikohteesta näy

+ Tuulen ja sateensuoja hyvä, tuolit ja penkit löytyy

+ Jos omat eväät ja juomat pääsee loppumaan ravintolassa lisää

-  Alueella havainnoidessa kaukoputki välttämätön.

18.6.
Käännyttiin kotimatkalle Siikajoen kautta jossa vietettiin reissun viimeinen päivä.
Ensimmäinen kohde Varessäikkä jossa on hieman kahlaajarantaakin. Helppo paikka jonne pääsee autolla perille asti. Hailuoto näkyvissä noin viiden kilsan päässä.

Varessäikän eksoottisen näköinen lintutorni jota ei korkkaamassa käyty. 
Lintuja ei järisyttävästi, muutamia kahlaajia, 40 merihanhea ja pari ristisorsaa.

Seuraavaksi hienoon Säären rantaan joka on etenkin vuodarimielessä mielenkiintoinen mesta toukokuun puolivälin paikkeilla. Tänään rannassa 700 haapanaa ja runsas kolmesataa jotain joutsenia. 

Säären ranta Siikajoella on poikkeamisen arvoinen paikka etenkin keväällä.
Aivan rannan tuntumaan pääsee autolla. Kuva Juhalta.

Sitten legendaariselle ulkonokalle. Sinne ei autolla ihan perille pääsekään. Ainut reitti jonka tiedän on ajaa Munahiejantie loppuun, kääntyä pikkutielle kohti rantaa ja jättää auto pikku parkkikselle. Tästä edestakaista matkaa ulkonokan kärkeen ja takaisin kertyi varmaan kahdeksan kilometriä?

Kunhan ensin on päässyt Munahiedan rantaan on pohjoiseen 
Ulkonokan lieterannalle matkaa runsas kolme kilsaa. 
Ja jos vesi matalalla niinkuin tänään tarpoa saa vieläkin enemmän.

Munahiedan linnusto oli neljää merikotkaa lukuunottamatta harvalukuista.
Tuli eliskin: hylkeenraato. Pää oli nätisti popsittu.

Porissakin koko kevään ja kesän vallinnut korkeapaine ja kuivuus näkyi täälläkin.
Santaa ja rantaa piisaa. Munahieta on oiva paikka auringonpalvojalle jos rauhaa kaipaa.
Oikealla rauhoitettu niitty jolla liikkuminen on kielletty.

Ulkonokka siintää väreilyssä. Legendaarisia rareja ei pysty vääntämään vaikka väreileekin. Maininnan ansaitsevat kolme lapinsirriä sekä etelänsuosirri jotka kaikki kantoivat nilkkakoruja. Pari merikihua ja ristisorsaakin tuli kepitettyä.

Ulkonokalta tuulee!

Kaksi Pikkutiiraa (Sterna albifrons). Rannan kivoimmat havikset

Siikajoella tutkailtiin vielä pelto- ja metsäaukeita arosuohaukkojen sun muiden petojen toivossa mutta suopöllöjä hurjempiin ei törmätty. Kotia kohti.
Kiitokset kavereille, kompakti reissu ja paljon lajeja sekä muisteltavaa.
Ensi kerralla taidan koettaa onnistuuko sinipyrstön, sirkkujen ym. Kuusamon lajien kuvaaminen oikein ajan kanssa.

Liminka - Kuusamo 15.-18.6. Osa 2

16.6.
Komia aamiainen ja liikkeellä jo ennen sianpieremää.
Ensimmäinen kohde Konttaisen parkkis jossa oletimme kuulevamme sinipyrstöjä. Ei löytynyt pikku Konttaisen kierroksellakaan. Samoin kävi lähisuon sirkkujen kanssa. Ei kuulunu eikä näkyny. Silti tästä kehittyi ehkäpä vuoden paras ja monipuolisin lintupäivä sekä lajikirjon että vuodarien määrässä.


Sinipyrstö Plan B. Mistäs sinne Valtavaaran Vuosselin puolelle mentiinkään?
Siellä pitäis olla sinipyrstö helpomman tarpomisen päässä.

Mitäs lintuja tohon pöllähti?

No viis kuukkelia. Eka vuodari Kuusamosta, kiitos.

Seuraavaksi takaisin Rukalle ja Valtavaaran Vuosselin puoleiselle polulle joka on helppokulkuinen eikä sinipyrstökään ollut kaukana. Kuvaushollille en päässyt ja matka jatkui Matosuolle Suolavaarantien kautta lapinuunilinnun toivossa. Eilen loppuneessa lintumaratonissa laji oli vain yhdellä joukkueella eikä onnistunut meiltäkään. Sitten kohti Kuusamoa ja vinkin perässä lapintiaispöntölle.

Ei näy pönttöö...Taas pitää kilauttaa kaverille. Foto Juha Salminen.

Lapintiaiset olivat niin työn touhussa ettei parempaa kortille tallentunut.

Tässä välissä tiedotukseen kopsahti taas punakottarainen joka oli jälleen istuskelemassa mansikkamaan aidalla. Porhallettiin paikalle mutta eipä näkynyt. Nyt kulutettiin aikaa ja haravoitiin aluetta oikein urakalla. Kunnes pastori suvaitsi ottaa pienen lentopyräyksen josta koko porukka sai pinnan kuitattua.

Punakottaraisen tukikohdan huhuttiin sijaitsevan mansikkamaalla kuvan vasemmassa reunassa.  Eksoottinen mesta, tämän tien varressa parin sadan metrin päässä oli 9.6. laulava pikkultarintakin. Foto Juha.

Etukäteen oletin että nyt on helppoja ja hienoja kuvia tarjolla tolpan nokassa istuvasta punakottaraisesta sillä lintua oli arvioitu aika pelottomaksi. Haaveita vain, saimme olla tyytyväisiä että edes vilaukselta nähtiin.
Päivää jatkettiin peltoaukeita tiiraamalla. Mielenkiintoisimman näköinen mesta löytyi Suolavaarantien Peurasuolta jossa nökötti mm. pari suopöllöä.


Paikalla poroja kuin Lapissa ikään.

Tomilla suopöllö putkessa.

Vinkattiin paikalle tulleelle porukalle että olis suopöllöä jos kiinnostaa.
Seurue olikin Italiasta asti, kuskina Antonio Marchitelli jonka työmaa sijaitsi
Parco Alla Sud -nimisellä luonnonsuojelualueella. Kaveri oli tyytyväinen
pöllövinkistä ja kaiveli autostaan puiston lintuja esittelevän teoksensa. Kiitokset.



Pohjois-Italiassa sijaitseva laaja puisto on oikea haikaraparatiisi.
Kuvissa esiintyy rääkkää, lehmää, yötä jne.
Eipä näillä Kuusamon sorateillä aina arvaa keneen törmäilee.

Sirkut puutelistalla seuraavana. Kuusamojärven länsireunasta Säynäjäperästä oli useampia pikkusirkkuhavaintoja. Helppo paikka pikitien vieressä ja heti natsasi laulava sirkku.

Pikkusirkku (Emberiza pusilla) löytyy Kuusamosta selkeästi helpommin kuin pohjansirkku.

Pohjansirkku aiheuttikin ongelmia. Soittelin apuja Antti Peunalta joka oli Lintumaratonin voittajajoukkue Doz K Hahnissa mukana mutta hekin olivat jääneet ilman posia.

Antti kuitenkin vinkkasi paikan jossa oli sirkun aikaisemmin nähnyt, sinne siis.

Paikka pikku räme Torangintaival-tiellä jossa lauleli lyhyitä säkeitä sirkku mutta pikku-sellainen. Aikamme steppailtiin eestaas kunnes soittelin muutaman säkeen posin laulua jota alkoikin kuulua aukean reunasta.

Pohjansirkku (Emberiza rustica). Koiras kävi
puolustamassa reviiriään, vuoden ainut posi oli tässä.

Antti vinkkasi myös hiiripöllöstä ja kaipasi lisätietoja.
Käytiin paikalla ja raportoitiin että kovin oli pesintään viittaavaa touhua.

Lintumaratonin tulossivu kertoi että tänä vuonna alueella pesi ennätyksellisen paljon lapinpöllöjä, hiiripöllöjä sekä helmipöllöjä. Mekin pääsimme pikavisiitille lapinpöllön pesäpaikalle. Kiitoksia.


Nopia kuva kaukaa oksien välistä ja pikaisesti pois.

Hommahan alkoi mennä kunnolla putkeen! Vielä saatiin porilaisvinkkiä virtavästäräkkipesinnästä hienon puron varrella. Lyhyehkö käppäily ja oltiin tämmöisillä rakennuksilla joille oli tehty pesäpaikat joissa virtavässy ja koskikarakin viihtyivät.

Retkimajassa oli porukkaa majoittuneena. Eipä tuntunut lintuja haittaavan.

Jos tämä ei ole hieno puro niin mikä sitten?

Paikalla oli mustalla kurkkulapulla varustettu hieno koiras.

Komia lintupäivä! Kohdelajit oli lähes kaikki saatu kokoon rallirari valkosiipitiiraa ja kirjosiipikäpylintua lukuunottamatta ja oli aika painua kämpille. Kuusamossa piti alkuperäissuunnitelman mukaan olla vielä kaksi yötä mutta sää alkoi kääntyä niin arktiseksi että seuraavana päivänä päätettiin kääntyä länsirannikkoa kohden. Lapista ei ollut tarjolla kuin kiirunaa ja tunturikihu eikä noihin päätetty paukkuja panna.

Liminka - Kuusamo 15.-18.6. Osa 1

15.6.
Tournee aloitettiin jo yöllä.
Porukassa lisäkseni Juha Salminen sekä Pasi Alanko ja poikansa Tomi. Reissun kohteena ja suunnitelmana hienot linnut sekä lintupaikat reitillä Pori-Liminka-Kuusamo.
Liminganlahti sopi retken teemaan ja aloitukseen erinomaisesti. Virkkulan tornissa oltiin jo klo 04.15.


Talvimyrsky v.2011 nosti merivettä melkein kaksi metriä ja veden mukana nousseet jäät kaatoivat vanhan Virkkulan tornin. Lahdella olleista merikämpistäkin vain yksi säilyi. Kuvan uusi torni tehtiin vanhan "piilokojun" päälle ja on viralliselta nimeltään Virkkula, torni 2012 ja katselulava.

Lyömätön vesilintujen tyyssija. Kahlaajiakin monipuolisesti esillä sillä vedet tänään matalalla.

Juha on vähän kuin japsituristi joka kuvaa kaikkea näkemäänsä :-)
Mikähän mielenkiintoinen projekti tässä on menossa?

Tiirassa on retkeilijöiden määrään verrattuna varsin vähän havaintoja Liminganlahdelta. 
Syy on mielestäni siinä että etäisyydet karmaisevia sekä lintuja niin paljon ettei normiorni viitsi ynnäilllä.
Pasi on toista maata ja vetäisi yhteen mm. tonnin taveja, lapasorsia 140 ja jouhisorsia 60.
Tosin vähän kovempia lajeja tyyliin hietatiira tulimme täältä hakemaan, onneksi elispaineita ei enää ollut.
Lajihan on hyönteissyöjä joka lentää, saalistaa ja näyttääkin vähän erilaiselta kuin normitiirat.

Todella kaukana suunnassa NE jossain viidessä kilsassa putki pysähtyi niityn/ruovikon päällä poikkeavasti lentävään valkeaan lintuun. Lintu tuli kohti ja saalisti matalalla aivan kasvillisuuden yläpuolella suoraa rataa välillä hienosti alaspäin koukkaillen. Teräväkärkiset siivet, ihan tiiralta näyttää...
Lintu lensi suoraan, lukitsi siivet loivaan V-asentoon ja teki pienen niiauksen alaspäin napaten hyönteisen tms. Tämä hienostuneen näköinen saalistelu jatkui ja totesin ettei tämä muu voi olla kuin hietatiira ja huutelin että nyt löytyi ja yritin nuotittaa tornissa ollutta porukkaa.


Hietatiira (Gelochelidon nilotica) lensi lopulta hienosti tornin edustalta kadoten lopulta Pitkänokalle. 
Lavalla muutama eliskin paukahti. Takana Jorma Tähtinen jonka seurassa viime vuonna saatiin Sannanlahdelta hietatiirasta elis.

Tälläkin kertaa lento meni kuvan kannalta liian kaukana. Tosin kaikista tuntomerkeistä harmaata yläperää myöten päästiin naatiskelemaan. Yksilöä on nähty lahdella jo vuodesta 2010 alkaen, kait se ensi vuonnakin ilmestyy?
Toinenkin gomia havis kuittaantui kun arosuohaukkakoiras lensi varoittamatta tornin yli jatkaen lahdelle sapuska kynsissä. Kohta näkyviin tuli myös naaras jolle koiras tipautti saaliin!
17.7. paikalla nähtiin neljä lentopoikasta joten pesintä myös onnistui.
Kuinkahan käynee Siikajoella Vartinhaassa muutamana vuonna pesineen arosuohaukan jatkossa? Nimittäin paikalle on tänä vuonna tullut tuulivoimalaitostyömaa, piuhoja vedeltiin kuulemma melkein pesän yli! Ei näytä olevan mitään merkitystä sillä mikä laji pesii suunnitellun tuulivoimalan tiellä. Tuulimylly tulee eikä sitä mikään estä vaikka jotain linnustoselvityksiä tehdään ihan vaan sen takia että ne pitää tehdä. En käsitä.
Enkä sitäkään että esim. Porissa Peittoon jättivoimalat tehtiin runsaan puolen kilsan päähän lähimmistä taloista. Kävimme Alangon kanssa kesällä alueella kuuntelemassa yölaulajia jolloin totesin että melu on häiritsevää kahteen ja puoleen kilsaan, vielä viiteen kilsaan myllyt kuuluivat selvästi! Sääliksi käy ko. alueen asukkaita. 
Myllyjä nousee ympäri maata kuin sieniä sateella yhteiskunnan tukien takia. Luulisi että kerran kuussa kopsahtava sietämättömän kokoinen sähkölasku riittäisi energian tuottajille?? 


Takaisin lintuihin. Virkkulan pitkosten varrella on tolppia joiden nokissa mustapyrstökuirit tykkäävät seisoskella kuvattavina. Tornista ynnättiin näitä 15 kipaletta.

Joskus paikalla on ollut muitakin keltaisia kuin keltavästäräkki, nimittäin kultasirkkuja. Joita ei enää löydy kuin kiinalaisten lautasilta.

Matka jatkui kohti Kuusamoa. Oulussa pysähdyttiin tietty Oritkarin laguunilla jossa oli hieno ristisorsapoikue eikä muuta mainittavaa. Toinen emoista suoritti poliisin tehtävää ajamalla kaikki laguunille tulleet sorsalinnut pois useampaan kertaan.


Tadoilla oli yhteensä yhdeksän poikasta.

Vaikka Yyterin lietteillä näkee runsaasti nuoria ristisorsia en näin pieniin poikasiin ole ennen törmännyt.

Sitten kohti Kuusamoa ja Kemilää jossa 2.6. alkaen oli mansikkamaan tolpilla ja piha-alueilla patsastellut komia punakottaraiskoiras. Matkalla saatiin vihiä ettei pastori olekaan mikään helppo nakki vaan saattaa vaatia useamman käynnin paikalla. Vinkki piti paikkansa sillä mekin nuijattiin ja siirryttiin korvat luimussa hotelli Rukatonttuun jossa viime vuonnakin majoituttiin. Loppuilta vietettiin tietenkin jalkapallon MM-kisoja seuraten.

Tatti tempaisi Paksujalan

6.6.
Ajoitus osui kerrankin kohdalleen!
Olin aamusella valmistautunut Meri-Porin retkeen ja samaan reissuun sopi nakata poikakin kesäduuniin Kaanaan tehtaalle.
Ajelin polliisiaseman paikkeilla kun katselin aamuisen perherauhan pitämiseksi äänettömänä ollutta kännykkää.
"Jaaha, tääl on joku viesti." Täh! paksujalka Maaviikissa terveisin Tapani Lilja!!
Eikä matkaa kuin muutama kilsa. Suurinta sallittua spurttia porhalsin aukeelle jossa jo Erikssonilla ja Esamalla lintu putkessa. 
Vilkaisin Esaman linssistä eliksen, päräytin pojan seitsemäksi hommiin ja itse takaisin ihanaista paksujalkaa ihailemaan.

Ensimmäisen aallon bongarit aamuseiskan maissa. 
Vasemmalta Lagerroos, Mäkinen, Esama, Alanko sekä harvemmin bongauspaikoilla esiintyvä Juha Tanttu.
Joku Kärkibongari veteli vielä hirsiä tai laittoi kännykkää lataukseen.
 

Paksujalka (Burhinus oedicnemus) 6.6.2014 Pori Pietniemi Maaviiki. 

Kuivien arojen harvinaistuva asukki jonka lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Unkarissa.

Suomen 18.havainto sekä PLY:n ja Porin kolmas. 
Mulle elis nro 341, PLY-pojo 286 ja Porin 272.

Lintu oleili koko päivän lähes samoilla sijoilla kaukana kasvustossa väreilyn keskellä joten yllä olevaa kuvaa häävimpään en pystynyt. Pari kertaa lintu otti pienen lentopyrähdyksen jolloin se teki kahlaajaksi varsin kookkaan vaikutelman 80-senttisellä siipivälillään.

Gomia!

Micha Fagerin jollain ihmehärvelillä scouppaama kuva josta näkee miltä lintu näytti. Kiitokset!

Pitäisi alkaa itsekin paneutua nähin kauko-otoksiin pikkuhiljaa.
 

Pekka Erikssonin ilmeestä voi päätellä miltä paksujalka Porissa maistuu.
Oikealla tuulettavan Juha "Zumba" Salmisen steppikengät olivat ensimmäisinä ei-natiiveina paikalla.
Juha pisti oikein tanssiksi sillä paksukoiven kanssa kävi paremmin kuin pitkäkoiven 
josta hän näki vain perävalot.

Aamuyhdeksään mennessä alkoi porukkaa kasautua. 
Luvian ekoraketti Ranis jo paikalla sillä Ismo vetäisi uuden Akselin ketjut kireelle ja 
sotki kakskytäviiskilsaa vartissa joka on PLY:n uusi ennätys.
Vasemmalta Rantanen, Alanko, Pitkänen, Laiho, Salminen, spondesti paikalle 
tullut Jan Lundgren sekä Senjor Mäkelä.

Päivän sankari Tapani Lilja myöhemmin iltapäivällä Teemuluodon tornissa. 
Pitkänlinjan lintuharrastaja joka omaa lintutietopankin ja jonka sydäntä lähinnä ovat kahlaajat sekä antiikkinen rock-musa. Josta kertoo mm. kännykän soittoäänenä rymistelevä Fleetwood Macin "Albatross". 
Tatin meriittilistalta löytyy mm. kaitanokkalokki, vaaleakultarinta, eskimosirri ja nyt listaan liitetään paksujalka. 
Onnittelut ja kiitokset pinnojen paukkeesta!

Päivään toi lisäväriä klo 12.50 Santakankaan kaatikselta havaittu kiljukotkalaji jonka Jaakko Esama ilmoitti suuntaavan pohjoiseen valtatietä seuraillen.
Pienen rallailun jälkeen palattiin Maaviikiin vastaanottamaan kotkaa joka loppujen lopuksi osoittautuikin risteymäksi. Petterin blogissa kattava selostus tapahtumasta:
http://himopointsaaja.blogspot.fi/2014/06/n4-tyypin-kiljukotka-middle-spotted.html

Paksujalka oleili samoilla neliöillä aina klo 21.40 asti jolloin se otti ja lähti määrätietoisesti pohjoiseen. Porin varsin ohkaanen vuoden rariputki sai arvoisensa jatkoa! Kovia lajeja on näkynyt niukanlaisesti mutta ne ovat olleet sitäkin hienompia.

Suurin syy rariputken ohkaisuuteen taitaa olla muuttavien kahlaajien täydellinen näkymättömyys Yyterin lietteillä tänä keväänä.
Pikku yhteenveto karusta todellisuudesta olisi paikallaan kunhan aikaa löytyy.