maanantai 25. helmikuuta 2013

Kuukkelin kaltaiset lumisella preerialla

24.2.
Kello kuusi startattiin Matti Mäkelän pihasta, koukattiin Luvian kautta hakemassa Rantasen Ismo kyytiin ja suunnaksi Merenkurkku. 
Kohteena Vöyri jossa metsäruokinnalla on tänä vuonna nähty kaksikin kuukkelia.
Kristiinan kaffeetauon jälkeen jatkettiin Vöyriin Kaurajärventielle josta muutaman sadan metrin talsimisen, naavaisten puiden ihailun ja kymmenien hirvenjälkien jälkeen löytyi Teerikalliolla sijaitseva ruokinta.
Ruokintapisteitä oli ruotsalaisittain Orrhällornan reunassa siellä sun täällä ja joka lähtöön.

Kuukkelitarkkailu aloitettiin ylempää mäestä ja kun ei kohdetta näkynyt niin Matti siirtyi alemmaksi josta heti huikkasi että täältä löytyy!
Komia kuukkeli oli punaisella verkkopötköllä ja siirtyi välillä puihin vihellen hienosti hieman kuin varpuspöllö syksyisin.
Lintu ei ihailijoista paljon piitannut ja muutaman kuvankin onnistuin napsimaan.

Kuukkeli on symppis! Aikaisemmin olen kuukkeliin tutustunut Kuusamossa ja parilla Lapinkiekalla. Aina hieno tuttavuus josta PLY:n alueelta löytyy Tiirassa vain yksi havainto Säkylästä vuodelta 2003.


"Kuukkelin kaltaiset" Ismo ja Matti. Matti viestittää kavereille kuukausipinnasta ja herkistelee ettei muuten mennyt kuin seittämän minuuttia.
Paikalla havaituista kolmesta pähkinähakista ei näkynyt vilaustakaan ja matka jatkui kohti 35 kilometrin päässä eilen majaillutta tunturipöllöä. Alkumatkasta huomattiin että tunturipöllöstä oli tunti sitten tullut tiedotukseen "edelleen samalla paikalla" -päivitys. Do diid, onnistuukohan ison vaaleenkin näkeminen yhtä hyvin?
Ensimmäinen tieto linnusta tuli Lapualta 20.2. jossa se oli nähty jo 17.2. Lapualta lintu oli siirtynyt kolmisen kilometriä Kauhavan puolelle jonne nyt oltiin menossa.
Lakeuksien tultua näkyviin kävi selväksi että sunnuntai on hyvä päivä hakea valkoista buboa sillä hakijoita on silloin paikalla. Mikäli lintu vaihtaisi paikkaa sen löytäminen lumitasangolta pikkuporukalla voisi olla ylivoimaista. Nyt näytti hyvältä sillä paikalla oli pari autoa ja putkimiehiäkin paikalla.
Hieman suomeakin puhuneet espanjalaiset Daniel ja Albert Burgas pitivät lintua "hallussa" ja hienosti hoitui tämäkin laji.

Tuulisella lumitasangolla saattaa maassa istuva tunturipöllö olla vaikea löydettävä.


Pikku zoomi auttaa. Lintua katseltiin joen penkalta yli puolen kilsan päästä. Koetin scoupata kännykällä mutta tulos oli vain vaaleaa mössöä. Kameralla sain sentäs tunnistettavan kuvatuksen. Vähän teki mieli lähestyä mutta entä jos lintu olisi lähtenyt lentoon ja siirtynyt muutaman kilsan? Siinä olisi putkiukko saanut seuraavilta bongareilta onnittelusähkeitä.


Lähdimme paikalta klo 12.45. Ainakin tuohon asti scandibubo oli aamusta alkaen istunut samalla paikalla päätään pyöritellen. Vasta neljän paikkeilla iltapäivällä se oli lähtenyt liikkeelle ja tipahtanut myöhemmin jonkin tolpan nokkaankin.

Paluumatkalla katseltiin silmä kovana lumilakeuksilta sinisuohaukkaa jota ei vaan näkynyt. Sen sijaan Ismo hoksasi peltopyyparven joka oli viimeinen reissun pikkukivoista. Ajeltiin Karvian kautta takaisin talviatlastäydennys mielessä mutta keltasirkkuparvi ja muutama harakka olivat ainoat elolliset jotka havaitsimme.
Onnistunut helmikuinen bongoreissu joka sisälsi kokonaiset kaksi satakuntalaisittain hienoa lajia!

HELMIKUUN VUODARIT : 6
Kuukauteen mahtui yksi eliskin eli harmaasirkku (325).
Kaksi Porinpinnaa lapinpöllö (254) ja viirupöllö (255).
Tunturipöllö on aina hieno, muuten helmikuisen hiljaista.

86
Harmaasirkku
16.2.2013
Lappeenranta
Joutseno Pätilä 1p
87
Huuhkaja
21.2.2013
Merikarvia
Lammela 1 Ä
88
Helmipöllö
21.2.2013
Merikarvia
Lammela 1 Ä
89
Kuukkeli
24.2.2013
Vöyri
Höjsal, Orrhällorna ruokinta 1p
90
Tunturipöllö
24.2.2013
Kauhava
Kangas 1 2kv p
91
Viirupöllö
27.2.2013
Pori
Noormarkku Rudanmaa 1 Ä


lauantai 23. helmikuuta 2013

Ulkoilua koko päivä

21.2.
Aamun aloitin Eskosta jossa ei ollut linnun lintua. Jaa.., olipas. Yksi puujyrä.

Eskosta siirryin käppäilyreissulle Kerinjärveltä Yyterin hakkuualueelle lähinnä teeriä hakemaan. Tetrix jäi haaveeksi mutta hakkuulla olevan metsäsaarekkeen reunaan oli joku nakannut kasan viljaa jonka metsätintit olivat ilokseni löytäneet.

Hömö- ja töyhtötintit malttoivat metsäaarteen lumoissa poseeratakin hetkisen. Kivat tinttikuvat plakkariin ja Kaarluotoon vetäisemään vihonviimeiset timalifinaalit. Siitä erikoinen lintu että joka kuva on aina erilainen. Johtunee myös biotoopista mutta vielä kerran :) inkkarimainen hiiviskely päästi putkiukon parven keskelle.




Ehtoolla käytiin Alangon Pasin kanssa korkkaamassa aidon pöllökauden avaus. Suuntana Ahlainen ja Merikarvian rajaseutu. Porin puolelta Ahlaisista kuultiin läheltä yksi yhteysääntä huuteleva lehtopöllönaaras.
Merikarvian Lammelassa viime vuonna aktiivisesti huudellusta huuhkajaparista ainakin toinen oli paikalla huhuillen taukoamatta. Bubo tulkittiin naaraaksi koska huhuilun soundi kuulosti kovin korkeelta. Samasta paikasta kuului helmipöllökin joka veti yhden puputussäkeen ja puolikkaan päälle.
Ei vielä mitään pöltsijuhlaa mutta sentäs jotain.

Lopuksi timalifinaalikooste. Pikkukuvat aukeavat klikkaamalla isommiksi jos huvittaa katsoa.








Paikallista antia osa 2

18.2
Aamuvuoron jälkeen pääsin käymään 15.2. Noormarkun Pupperissa havaitulla tunturipöllöpaikalla. Alueelle johti hyväkuntoinen metsätie joka oli jopa kolattu mutta heti tien alussa oli suljettu portti. Eipä tuonne kävelyä ollut kuin puolisen tuntia joten monoa toisen eteen.
Periltä löytyi laaja hakkuuaukea josta löytyi muutamat jalanjäljet mutta ei pöllöä. Lintu oli tuon ainoan kerran havaittu aamukymmeneltä, liekö unilta löydetty? Viime vuonna Nivalassa majaillut tunturipöllö tuli toistuvasti samalle aukeelle saalistelemaan kello 17.00 ja tällä hetkellä Lapualla oleva yksilö on havaittu klo 16. alkaen. Joten jos vielä pöltsiä tulee haettua kannattanee potentiaalisia lähipeltoja tiirailla vasta ennen hämärän tuloa....
Kovin oli Pupperin mettä hiljaanen, ainoa havis oli hauska pikkukäpylintuparvi joka kuskaili isoja kuusenkäpyjä paremmille napostelupaikoille.

19.2.
Tundraurpiaista en ollut Porista vielä tänä vuonna kuitannut. Enkä hirveesti yrittänytkään. Pinomäen Vuolteentiellä majaili iso urpiaisparvi joka piti käydä tsekkaamassa. Parinsadan parvi löytyi koivikosta tiklien, hemppojen sun muiden cardueelisten kera.
Nappailin kuvia potentiaalisista turpoista mutta varmoja ei vaan ilmaantunut. Piti oikein ottaa kaukoputki esiin niin johan rupesi löytymään. Mutta kuvakin pitää saada!
Tämä erityisen vaalea yksilö pilkotti risujen välistä. Piti siirtyä manuaalitarkennukseen että edes tämmöösen dokun kamera suostui ottamaan. Koska urpot majailivat jatkuvasti latvoissa ei yläperiä päässyt vertailemaan. Tällä yksilöllä pieni kekonokka, lähes puhdas alaperä, tuuhea höyhenys sekä rinnan ja kyljen viirutus kortilla.
Parvikuvasta onkin helpompi? napsia. Ainakin kolme löytyy joissa ruksi.
20.2.
Aamulla ajelin Huittisiin maakotka mielessä. Kohteena paikka jossa maakotkia on käynyt ruhoilla mutta harmikseni tuota ruokintaa ei tällä kertaa näkynyt. Seuraavaksi ajelin paikalle josta oli ilmoitettu piekanaa mutta eipä löytynyt kuin lentävä hiirihaukka joka variksen ahdistelemana tipahti metikköön.


Ajelin vielä Huittisten peltoaukeita peltopyyparvia hakien tosin huonolla menestyksellä.
Aurinkokin alkoi paistamaan ja takasmatkalla piti poiketa Paratiisin Maksanojalle tonkimaan vasetikoirasta josta en tälläkään kertaa kuvaa saanut.


Tällä aktiivisesti rummuttavalla naaraalla on vakionurkkaus josta sen aikaisemminkin yhytin. Pari muuta valkoselkätikkarummuttelijaakin kuului vaan ei näkynyt. Toinen rummutteli kaukana hankalassa paikassa ja toinen joen "väärällä" puolella Lammaisissa.
Tikkoja tiiraillessa törmäsin perhostutkijaan joka kertoi että hänen biologikaverinsa oli nähnyt kuhankeittäjäkoiraan viime vuonna Paratiisissa. Voi juku, eipä ollut tietoo.....Täytynee tänä vuonna käydä kuuntelemassa kun en kesämmällä ole Paratiisissa poikennut.

























Komian käpytikkatehtaan seurailun jälkeen siirryin auringon siivittämänä Kaarluodon timalimestalle jossa oli autoja parkissa puolisen tusinaa. Immeisiä löytyi ruovikon kätköistä lähemmäs parikymmentä ja valovoimaisia putkia melkein yhtä monta.
Paikalla oli myös pari meikäkäisen ikäistä naiskuvaajaa jotka ihailivat timalinaaraita. En malttanut pitää naamariani kiinni vaan totesin että "Joo, on ne hienoja. Mutta mitä vanhempi naaras sitä suuremmiksi ne hankkivat paisua." Rouvat olivat huumorituulella ja mukana olleet herratkin uskalsivat hekotella.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Harmaa sirkku

16.2. 
Mäkelän Matin ja Petterin kanssa oli sovittu että klo 02.10 Golffi kurvaa Kalaholman kautta ja nokka käännetään kohti Lappeenrannan keltasirkkuparvessa majaillutta harmaasirkua.
15.2. illalla tullut tieto Noormarkun Pupperista löytyneestä tunturipöllöstä toi harkintaan uusia sävyjä mutta muutoksia suunnitelmaan havis ei aiheuttanut.
Ukuli oli löytynyt portilla varustetun metsätien päästä ja muutenkin hiukka hankalassa paikassa joten yhdessä todettin että jos sen joku jyrä sieltä löytää niin palataan sunnuntaina asiaan.
Takasin sirkkuun harmaaseen.
Ehdin riipaista iltavuoron jälkeen tunnin kooman ennen kuin matkaan lähdettin kahden jälkeen yöllä. Matti oli juhlatuulella, hänestä oli juuri leivottu vaari toistamiseen joten isot onnittelut!

Runsaan neljänsadan kilsan menomatkan aikana yökaffeepaikka Matkaskeidaskin löydettiin ja perille päästiin ongelmitta. Tosin tolppa oli kuulemma kerran välähtänyt. Tosta en tiiä mitään koska olin silloin tilassa tiedottomassa.

Havispaikalla todettiin että keltasirkkuparvi on kutistunut vain muutamaan sataan. Harmaasirkun hakemisen kannalta valitettavan positiivista. 20.1. paikalta oli ilmoitettu massiiviset 5100 keltsiä joka oli silloin minimiarvio.
Sirkkuja ei nyt löytynyt "vakihaavikosta" vaan ne majailivat läheisen talon ruokinnalla joka oli katveessa. Runsas puolituntinen sirkkuja pällisteltiin ja annettiin kommentteja kunnes Petterin ASE eli "All-Seeing-Eye" spottasi linnun kaukoputkietäisyyksillä mitaten lähikoivusta.
Elistä nro.325 pukkaa!! Harmaasirkku 16.2.2013 Lappeenranta Pätilä.
Sampsa Cairenius ja Janne Aalto saivat ensihavainnon ääntelevästä linnusta 4.2. Kiitokset ja kumarrukset herroille!
Hasi on pääosin paikkalintu jota löytyy Kiinasta asti. Euroopassa pesii puolisen tusinaa miljoonaa paria ja Suomessa havaitaan vuosittain joku eksynyt.
Viime kesäkuussa näin Nuorgamissa vilauksen mutten kehdannut kuitata koska yläperän väriä en pystynyt varmistamaan. Tällä kertaa sai rauhassa tiirailla.
Kuvista tuli hirveetä suttua kunnen kehdannut lähestyä. Lintuoppaan mukainen tumma rintaläiskä, yläperän väri, koko- ja väriero keltikseen ym. tuli tsekattua
Linnun ääntelyä ei valitettavasti onnistuttu kuulemaan. Havisetäisyys oli ihan ok ja pääasia että lintu löytyi sillä sirkkuparven seulonta voi joskus olla tuskaakin. Sirkkurintamalla on meikäläisen osalta ollutkin hiljaista jos ei kettusirkkua oteta lukuun.
Tuplavaari Matilla hymy herkässä. Petterin lisäksi kuvassa Turun suunnalta Kimmo Jarpa ja valitettavasti piiloon jäänyt Ann-Mari Lainepää.
Kimmo Jarpa & Co jatkoivat Tohmajärven viitatintintille. Meille ei 400 lisäkilsaa kelvannut joten länsirannikko kutsui. Linnustollisesti hiljaisella harakoitten sävyttämällä takasmatkalla koukattiin Tampereen tavipaikalla. Kun ei heti löytynyt niin suoraan kotia punkkaan että jaksaapi vaihteeksi yötyössä pukertaa.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Yyterin mettissä

13.2.
Hommien jälkeen poikkesin valoisaksi ajaksi Yyterin santojen parkkiksen viereen eli Keisarinpankkiin. Paikalla oli 12.2. nähty kirjosiipikäpylintupariskunta joka kiinnosti.
Alue on kivannäköistä biotooppia varsinkin tikoille, tosin käpytikkoja erikoisempia ei tänäänkään näkynyt. Keisarinpankissa on tullut silloin tällöin poikettua mutta mitään mieleenpainuvampaa en sieltä ole kertaakaan keksinyt. Ei näkynyt kirjosiipiäkään mutta peukku sentäs vilahti pyyparin kera ladun varrelta.


Koiraspyy. Tähän aikaan vuodesta kohtuuhankala kuvattava.

14.2.
Tänään oli aamupäivällä muutama tunti aikaa ja kirjoloxiametsästys jatkui akselilla Kerinjärvi - Munakarin säikkä. Jo alkumatkalla törmäsin kivaan havikseen kun jopa viiden hippiäisen massa liikkui tiaisten fölissä.

Kuulemma kuvien saalistus on läheistä sukua metsästykselle. Silti ammuskelin hipiäistä sarjatulella kun on niin vikkelä. Sarjassa saattaa olla yksi OK-kuva ja seuraava pelkkä tyhjä oksa...
Linnulla suupielet valahti ja silmät muljahti jouduttuaan sarjatulen kohteeksi :)
Ei maar, varsin ilmeikäs otus

Pikkukäpylintuja oli Yyterin hakkuun keskellä olevissa pikkumetsiköissä paikallisina yhteensä 25 kipaletta. Laulelut kovasti käynnissä, viitteitä pesimäpuuhiin en löytänyt.
Puiden latvoissa poikenneita lintuja tuli kuvailtua nokkavertailua varten mutta ei ollut isoloxioitakaan. Muita käpärilajeja ei koko reissulla taaskaan löytynyt.

Yyterin rantaan päästyäni Munakarin paikkeille totesin että ompas meri auki! Ja samaan syssyyn että kaukoputki on muuten kotona. Eikä edes kiikaria. No, pari isokoskelon muotoista vessua lenteli eikä kauempana tieteskään mitaki ole. Eihän?
Paikalla talvehtineet viisi pulmusta sentään löytyivät. Hieno pikkulintu ja kuin tehty lumihangessa seisoskelemaan.

Hän suostui auliisti pieneen potrettiin. Kiitos.

Paluumatkalla Kerijärven kupeessa vilahti lintu joka oli tuplatiainen kooltaan. Oliko joku rastas..? Mikäs....No pikkutikkahan se siinä vilkkaasti paikkaa vaihtelevi.

Pikkutikkanaaras ei malliksi suostunut. Tsekkasin välillä valotusta ja minor hävisi.

Autolle päästyäni Kerinjärven kupeeseen paikalle kurvasi MarKa Dahlman joka oli myös hakemassa kirjokäpyjä. Soittelin Markolle myöhemmin eikä ollut hänelläkään natsannut.
No, tulihan käveltyä tuntitolkulla. Bongaus veti taas pihalle ja päivän ulkoilut tuli suoritettua.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Sponde tupsahti

11.2.
"Aamu" alkoi leppoisasti Kaarluodon ruovikkoparven hakemisella. Eilisen lumimyräkän jäljiltä näkyivät jo yhdet jalanjäljet jotka kääntyivät ruovikkolavan suuntaan. Eipä tainnut paikallisia olla liikkeellä, sillä timalit eivät noiden pitkosten varrella tänä talvena ole viihtyneet. Eikä niitä tuntunut löytyvän vakiomestoiltakaan.
Lisäapuja tuli Sastamalasta kun ruovikkolavan suunnalta saapui Heikki Saarnio joka oli hakenut parvea jo pitempään onnistumatta.
Jotain oli nyt sattunut sillä yhdessäkin löysimme vain muutamia yksilöitä. Parvi oli hajallaan ja yksittäiset linnut olivat visusti piilossa ja lähes äänettömiä. Havainnot olivat luokkaa muutama pingi ja heiluva korsi. Oli tainnut varpushaukka tms. ahdistella parvea oikein pahemman kerran.

Kaarluodosta poikkesin Kalarantaan tavoitteena saada pyystä pari talvikuvaa. Yritykseksi jäi sekin. Lintu kyllä löytyi mutta ei toivoakaan kuvausetäisyyksistä. Luntakin alkoi satamaan ja autossa pitäisi pysytellä ettei okulaari taas kastuisi.
Siispä Santakankaan kaatikselle. Siellähän nappasi melkeist heti. Muutama lokki istuskeli jätekasan reunalla olevan sorakasan päällä. Kiikarilla totesin että ompas yhdellä kovin isolokin näköinen nokka ja kerkesin saamaan muutaman kuvankin ennen kuin lintu häippäsi näkyvistä.

Isolokki 2kv 11.2.2013 Santakangas Pori. Rinnan kuvioinnista veikkaisin 1.talven linnuksi. Mäkelän Petterin mukaan naaras koska koko harmaalokin luokkaa.
Valkoiset käsisiivet pistävät kokemattomankin silmään

Rankkasin haviksen spondelajiksi nro. 246 vaikka ennen 30 vuoden harrastustaukoa joskus 80-luvulla Enäjärvellä nähtiin velipoika Pasin kanssa valkoinen iso lokki.
Santakankaalla oli havishetkellä vain parisataa lokkia. Etsiskelin parempaa kuvaushollia mutta en enää löytänyt lintua kuin ilmasta ja entistäkin kauempana.

Paluumatkalla poikkesin Vuolteentiellä carduelis-parvea tiiraamassa. Linnut oleskelivat koivikossa pitäen infernaalista meteliä.


Parvi poikkesi pellolla atrialla. Siitä vaan laskemaan, 
kaikki eivät tosin kuvaan mahtuneet.

Enemmistönä tiklit, runsaasti hemppoja, urpiaisia, viherpeippoja ja ainakin yksi vuorihemppo. Taas satoi lunta enkä jaksanut parveen syvällisemmin perehtyä.


Eläköön se pieni ero. Ylempänä dokuna tavis ja 
alempana vuorihemppo. Viiruton kaula ja keltanen nokka.

torstai 7. helmikuuta 2013

Paikallista antia ihailemassa

4.2.
Valkoselkätikkoja on löytynyt Paratiisista Harjavallan padolta alkavan polun varresta tänä talvena ilahduttavat kolme yksilöä. Toisinaan niistä ei ole nähty yhtään ja hieman on fundeerattu missä ne silloin ovat.
Mäkelän Matti kävi 2.2. padolta pari kilometrä alajuoksulle paikassa nimeltään Maksanoja josta löysi nuo kolme vasetia. Paikkahan on osa Paratiisia, komia "kanjoni" jossa pökkelöä piisaa ja jonne on helppo mennä autollakin. Ei autolla nyt ihan perille pääse mutta kävelyä tulee todennäköisesti vähemmän kuin padolta.

Maksanoja Paratiisissa. Polkukin löytyy. Risut saattaa olla vähän tiellä kun kuvata koittaa.






Poikkesin myös Maksanojaan tutustumassa koska sekä paikka 
että valkoselkäkoiras kiinnosti.
Kanjonissa kävikin aika paukutus josta nopsaan erottui valkoselkätikankin rummutus. 
Rummuttelija oli naaras joka 
paukutti väsymättömästi melkein koko tunnin jonka paikalla vaeltelin. Toinen saman lajin edustaja rämisytti kauempana enkä onnistunut tätä lintua näkemään.
Käpytikkoja oli puolen tusinaa ja niilläkin "kevät"laulelu kiivaasti käynnissä.





Muita tikkalajeja ei mukaan tarttunut ja matka jatkui Preiviikin Kaarluotoon jossa timaliparvi majaili edelleen samoilla mestoilla kuin ennenkin. Ei tuo parvi aina samasta paikasta löydy eikä välillä löydy lainkaan mutta nyt nappasi. Pitäähän noita ruovikon kaunokaisia kuvata niin kauan kuin jää kantaa!


Tällä kertaa parvi oli poluttomassa paikassa eikä hakeutunut minkään aukon reunaan joten kuvaamisessa oli vähän haasteita. Korret olivat sekä mun että lintujen tiellä ja kohtuullinen tuuli ei ainakaan helpottanut räpsimistä.

Tuulessa linnut olivat korsissa kuin heilurin nokassa ja sopivaa kuvauskohtaa joutui ennakoimaan. Mutta....timali on leppoisa lintu jota on helppo lähestyä eivätkä ne ruokaillessaan kuvaajasta paljon piittaa. Valitettavasti parven mukana liikkui hermoheikko sinitintti joka stättäili silloin tällöin ja tipautti timalit maahan.


Edes ruovikossa rymistelevä orni ei parvea pahemmin säikytä. Holleja odotellessa alkoi ruovikko kuitenkin rytistä siihen malliin että tulijan oli oltava vuodarikuningas Niinikoski Tampereelta. Ei maar, Eero se vaan jaksaa ja kävi kuittaamassa timalit. Huikkailtiin ilman näköyhteyksiä ja Eero poistui Lampaluotoon lapinpöllöä hakemaan.












Pari tuntia hurahti kuin siivillä. Toiset samanmoiset kun selaili mimmoisia tihruja muistikortille oli ilmaantunut.







Lintujen korsiinnousua odotellessa yritin kuunnella ja mietiskellä timaleiden ääntelystrategiaa.
Aktiivisesti pingiä ja muita normitirauskutsuja äännellessään parvi oli kokonaisuudessaan ruovikon alaosissa tai maassa. Ruokoihin nousua tuntui edeltävän ihan oma äänensä jota kaikki alkoivat toistaa. Kiipeämisen aikana sama ääni jatkui kunnes parvi tavoitti siemenet ja ääntely muuttui pikku mutinaksi.
Tuo latvaannousuääni olisi pitänyt äänittää, se voisi olla hyödyllinen timaleita kuvaavalle???
Äänitämpä sen ja kokeilen jos paikalla vielä tulee poikettua.


Kiehtova, ilmeikäs ja hieno lintu josta on varmaan miljoona kuvaa. Kiva harjoittelukohde kun koettaa löytää hyvää muotokuvaa jota ei kuitenkaan koskaan saa. Ja jos saa kohtalaisen niin just sillä on renkas.