tiistai 14. lokakuuta 2014

Kiva lintupäivä

14.10.
Tänään oli PLY:n alueella pitkästä aikaa kohtuullinen lintupäivä.
12.10. Lietteillä havaittiin yksi tunturikiuru, 13.10. kaksi ja nyt jo kolme. Kiurut majailivat rannassa vielä seuraavankin päivän. 22.-23.10. Karhuluodossa steppaili kolme yksilöä ja Säpissä trio nähtiin 26.-27.10. Ties vaikka samoja lintuja?
Satakunnassa kokonaisuutena ihan kohtuuvuosi tukille. Viime vuonna spondasin kolme lintua:
http://kokosukeltaja.blogspot.fi/2013/03/sponde-poripointsitrio.html

Tunturikiuru (Eremophila alpestris) 14.10.2014 Pori Yyteri lietteet.
Vuodari nro 277. Löytyneekö Suomesta enää pesivänä?

Tamperelaisen Mika Östringin kanssa kuvattiin pari tuntia lintuja jotka pysyivät samoilla sijoilla koko tuon ajan. Lumi olisi tuonut vähän valoa mutta itse kohde on kyllä hieno.

Välillä koko trio otti ja lähti mutta kohta kuului taas terävä kirkas siraus ja takaisin tulivat.

Pulmunenkin tipahti mestoille.
Rannassa alkaa olla aika hiljaista. Potti suosirreja, kolme pulmussirriä sekä valkoviklo. Tämä yksilö kuvattu Karhuluodossa 23.10. Tässä siksi että tämä lintu on julkkis ja esiintynyt päivittäin Tiiran etusivulintuna.

Lampsittiin Mikan kanssa parkkikselle ja just ennen kuin astuin autoon kuului todella käheä lyhyt laskeva vihellyssarja jossa oli yllättävästi voimaa kun ottaa huomioon mistä se oli kotoisin. Varpuspöllö! Keskellä päivää aina komia pöltsi nökötti hakkuulla. Ei antanut hirveesti lähestyä mutta kaukaakin tuli kuvan kera vaatimattomat 232 Porinvuodaria täyteen.


Päivän päätteex ajelin vielä Surffirannalle jossa ruovikon reunassa olevassa lepikossa/pusikossa on näkynyt kivasti fyllareita. Lepikkoon mennessäni vilahti tikka lennossa, selässä näkyi runsaasti vaaleaa. Vaikka olin näkevinäni vilaukselta ison valkean kylkilaikun niin aattelin ettei käpytikalla noin paljon valkoista lennossa näy. No olihan se vaseti joka kävi nakuttamassa rannassa hyvin tyrkyllä olevaa kuivaa koivua. Porissa ei talvella ja keväällä nähty yhtään lajin edustajaa, syyspuolella Teemuluodossa havaittiin koiras ja naaras. Kallossa nähtiin 20.-21.9. naaras ja nyt tämä nakuttelija.
Hyvä kun vähänkin.

Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) 14.10.2014 Pori Yyteri Surffiranta.



lauantai 4. lokakuuta 2014

Inokirvinen

2.10.
Olipa typerä otsikko!? Asiaan:
Alanko oli 1.10. löytänyt Yyterin Surffirannan lepikosta taigauunilinnun joka oli tapojensa vastaisesti ollut koko päivän samoilla mestoilla. Yritin sitä illalla kuvata mutta valoa ei ollut tarpeeksi.
Ja koska en inosta ole siedettäviä kuvia saanut koetin tänä aamuna uudelleen.
Valoa ei ollut tarpeeksi nytkään mutta itse lintu oli jo toista päivää samalla paikalla ja hetken hyvällä hollilla.

Taigauunilintu (Phylloscopus inornatus) 2.10.2014 Pori Yyteri Surffiranta. 

Laji pesii Uralin itäpuolella ja on syysmuuton aikana tavallisin Siperialaisista harhailijoista.
Tänä vuonna PLY:n alueelta parisenkymmentä havaintoa, v.2013 lajilla oli varsinainen invaasio. 

Yksin Säpistä noukittiin 21.9.2013 14 yksilöä!
Kuvan ino oli kolmas havaintoni tälle syksylle mutta kutsuääntä "tsiy-i" en ole vielä tälle vuodelle kuitannut. Miksiköhän nuo ei nyt ääntele? Eikä niitä täten pysty havaitsemaankaan ilman suhistelua tai kutsuäänen soittelua.
Taigauunilintu kuuluu lajeihin joiden havaintomäärät Suomessa ovat parinkymmenen vuoden aikana lisääntyneet hurjasti. Kauan harrastaneet muistelevat aikoja jolloin inoja havaittiin yhtä vähän kuin hippiäisuunilintuja! Jotakin kertoo se että tuo Pro saattaa puuttua bongareilta joilla on yli 350 lajia koossa. Vuodarivuonna 2012 en nähnyt yhtään ja viime vuonnakin vain yhden joka tosin lauloi komiasti.


Jos on hippiäinen vikkelä liikkeissään niin tämä on vielä vikkelämpi.
Vaativa kuvauskohde joka ei montaa kertaa anna harjoitella.
Pyrstötinttejäkin on taas liikkeellä. Porivuodari tuli vasta 15.9. !?

4.10.
Pori on isokirvishavisten kehto josta löytyy kolme valtakunnallisesti lyömätöntä isokirvisniittyä: Fleiviiki, Leveäkari ja Lietteiden niityt. Myös Luvialla Säpissä on tehty runsaasti havaintoja etenkin takavuosina mutta Säpin niityt lienevät muuttuneen eikä sieltä haviksia 2000-luvulta ole kuin muutama.
Lajia käydään Porin niityiltä pinnalistoille kaukaakin onnistuneesti bongaamassa sillä jokin näissä biotoopeissa houkuttaa muuttavat kirviset vuosittain pysähtymään useiksi päiviksi.
Tänään oli Porissa aika huima kirviöpäivä yhteensä viidellä yksilöllä. Leveäkarilla oli lehmien joukossa kolmen parvi ja Fleiviikistä löytyi kaksi.

Tässä Suomen varmin isokirvispaikka eli Fleiviikin niityt. Makupala lammaslaidun on kaukana aivan kuvan vasemmassa reunassa, tänä vuonna löytöjä myös kuvan oikeasta reunasta. Paikoitellen varsin vaikeakulkuinen alue vaikka ei siltä heti näytäkään. Lammaslaitumelle pääsee ajamalla Södermanintie loppuun ja jatkamalla ruohottunutta tietä kunnes tulee ladolle jonka vieressä p-paikka. 
Sitten yli aidan ja suuntaan NW pitkin metsän reunaa niin pitkälle että löytyy aidattu niitty jossa lampaita.
Leveäkarilla on selkeesti helpompi isokirvisbongarin käyskennellä. Lehmätkin säyseitä. Riskitekijöinä sähköaidat sekä massiiviset liukumiinat. Niityille löytää ajamalla Rantahaantien lopussa olevalle p-paikalle ja jatkamalla kävellen rantaan vievää tieuraa.
Isokirvinen (Anthus richardi) 4.10.2014 Pori Leveäkari.
Tää on laji josta ei sitten millään saa järkevää kuvaa. Sanoo vaan "shrrriip" ja taas meni.
Löytyy Porista syyskuun toisella viikolla, joskus jo elokuussakin. Myöhäisimmät havainnot tehty marraskuussa.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Yksi lepy lensi yli suulan

3.10.
Hattulasta Hämeenlinnan lähistöltä jymähti 2.10. klo 16:44 jämerä viesti.
Martti Raekunnas oli löytänyt paikallisen suulan pienestä Lehijärvestä. Komiat onnittelut!
Kello oli 16:45, matkaa Porista 180 kilsaa johon väkisin tuhraantuisi pari tuntia.
Tarkoitti sitä että viimeisillä valoilla vielä paikalle ehtisi mutta jos lintu vaihtaisi hiukankin paikkaa pimeä tulisi heti vastaan.
Kerrankin paikallisena uivaa suulaa oli kuitenkin pakko lähteä bongaamaan mutta väkisin reissu oli jätettävä seuraavaan päivään.
Suula siirtyikin Lehijärvestä hiukan pohjoiseen isolle Vanajavedelle josta viimeinen päivitys kertoi linnun jääneen uimaan järven selälle pimeyteen. Hyvältä näytti.
Siispä 3.10. klo 4:00 lastasin kamat Alangon pirssiin ja diisseliä putkeen.

Bongariliiton Facebook-sivuilla arvuuteltiin millä puolella isoa järveä pitäisi aamulla tönöttää.
Viimeisin tieto oli tullut järven kaakkoispuolelta pitkälle työntyvästä Ruskeenkärjestä. Tuonne päätimme mennä ja vielä pimeässä klo 6.30 olimme laiturilla ensimmäisinä paikalla.

Porukkaa alkoi kerääntyä. PLY:n alueelta myös Pitkänen ja Laiho tulivat mestoille.

Niemen kärjestä oli loistava usean kilometrin näkyvyys laajalle alueelle. Valon lisääntyessä alkoi kuitenkin käydä selväksi ettei suula nyt tähän paikkaan näy.
Yllättäen klo 7:45 tuli tieto että hyvännäköinen kandi uiskentelee Pyteri-nimisen saaren länsipuolella jonne meidän olisi pitänyt hyvinkin nähdä. Samantien järven länsipuolelta nassahti että suula nousi ja lähti NW. Eipä näkynyt Ruskeenkärkeen jostain ihmeen syystä. Oliko joku saari välissä? En tiedä.
Sitten noin kello kymmenen tuli veneestä ilmoitus että suula lensi tunti sitten itään. Ei näkynyt silloinkaan ja epäusko alkoi kalvamaan koko niemen porukkaa. Ehdottelin jo että jätetään paikka ja lähdetään etsimään johonkin. Eipä lyönyt vinkki tulta ja siirryinkin haeskelemaan pikkulintuja niemestä.
Kunnes klo 11:40 saatiin pelastusta enteilevä viesti linnun löytymisestä seuraavalta isommalta järveltä pohjoiseen. Suula oli siirtynyt Mallasvedelle ja löytäjä lupasi pitää hallussa.
Usvaa putkeen joka Pasin tapauksessa tarkoittaa suurinta sallittua nopeutta ja viidenkympin pikataipaleelle mars!
Tuskin auto pysähtyi Leppälän koulun rantaan kun Pasi jo paineli rantaan ja meikä perässä juuri kun rannasta kuului huutoa että lintu lennossa! Pasi ehti kiikareilla näkemään vilauksen ennen kuin lintu katosi saaren taakse. Aattelin ettei tämä näin voi mennä!
Samalla näin vilauksen massiivisesta tummasta linnusta lennossa jolla selkeä vaalea alue yläperässä. Siinä! Ja samantien saaren taakse piiloon.

Tämä mies ei ole tumpelo vaan kuuluu parhaaseen A-ryhmään.
Joni Kautonen oli suulaa hakiessaan pysähtynyt ensimmäiseen kohteeseen ja heti nappasi. Lähes koko 3.10. liikkeellä ollut bongarilauma saakin kiittää tätä herraa pinnoistansa. Isot pokkaukset Jonille!
Tulihan Se sieltä saaren takaa esiin. Joku kuikka aiheutti jo sykkeitä mutta kun suula
tuli esiin oli se iso! Kroppa näytti suurelta hanhelta, pitkä kaula ja nokka kuin ison jäägavian.
On niin omannäköisensä lintu sekä uidessa että lennossa!
Tumma 1kv lintu oli valitettavan kaukana mutta teki silti mieleenpainuvan
vaikutuksen parinmetrin siipivälillään. Lentokuvia en saanut
kuin "sokkona" suunnasta missä linnun nuotitettiin lentävän.
Suula (Morus bassanus) 3.10.2014 Valkeakoski Mallasvesi, eelis nro 342.
Tänä syksynä on Suomessa havaittu jo viisi yksilöä. Tämä lienee yksi
spondelajeista joka ilmaantuessaan aiheuttaa hyydettä suonistoon.
Petri Hirvan kuva valtamerien harhailijasta Lehijärveltä 2.10. Kiitoksia.
Näin erikoiselta suula näyttää. GGGOMIA oli!

Mallasvesi oli muutenkin Arktinen paikka tänään. Harvoin pääsee Suomessa todistamaan tapahtumaa jossa hieno nuori leveäpyrstökihu lentää uivan suulan yli. Lepyt ovat tänä syksynä runsaslukuisia mutta tämän kombinaation näkee näillä seuduilla vain yhden kerran elämässä.
Paikalta poistuttuamme alkoi suula vielä syöksysukellella Mallasselällä. Vähän kirpaisee kun tuo jäi näkemättä.
Eikä tässä vielä kaikki: kotimatkalla kuului dramaattista tietoa. 
Olli Haukkovaaran viesti klo 15.37: "Suula Mallasselkä taistelee hengestään merikotkan kanssa!" 
Meko iski voimalla mutta suula pystyi vielä lähtemään lentoon ja sille tielle hävisi. Valitettava tapaus huiman lintupäivän päätteeksi.
Vielä kiitokset paikallistuntija Ollille neuvoista, lisää hänen kirjoittamaansa tarinaa:
http://vlhry.blogspot.fi/2014/…/jaamerelta-pukkaa-suula.html