Ermot osa 2

17.3.
Tänään oli taas muutama tunti aikaa ulkoilulle ennen hommia. Suuntasin Vuolteelle tarkoituksena hiippailla kuvausetäisyydelle tunturikiuruista mikäli vielä paikalla olisivat. Trio majailikin samoilla jalansijoilla jonne ne edellisenä päivänä olivat jääneet.

Pellon reunassa oli väijyssä kymmenisen henkeä ja eikun joukkoon. Popula harveni ja paikalle jäivät vielä Eino Korsi ja Alamäen Jari Raumalta sekä Esaman Jaska. Paikka hiljeni ja kiurutkin olivat nätisti joten kävin kokeilemassa sietävätkö kiurut lähentymistä. Kakskytäviismetriä oli etäisyys kun linnut lähtivät kävelemään joten siihen oli tyytyminen.

Tunturikiurulla on komia kynsivarustus. Linnun ikä ja sukupuoli tähän aikaan vuodesta on senverran komplikatoorinen kysymys että jääköön sen määrittäminen lintumiehille.

Jaska oli aikaisemmin havainnut tavakiurun samalta pellolta mutta lintua ei enää nähty eikä kuultu.
Rauman boja olivat spotanneet tulomatkalla kaatiksen kohdalta kiertelevän maakotkan joka kiinnosti.
Siispä Vuolteelta Santakankaalle.
Paikalla oli myös Mäkelän Matin pirssi ja mies jossain staijaamassa. Aika oli jo kortilla joten soittelin näkymisiä ja kuulumisia.
Eipä ihmeitä. Ja tietysti just kun ajelin poispäin Matti soitti makosta joka korkeella paineli koilliseen. Painelin poljinta syvemmälle jotta ehtisin jonnekin Meri-Porin aukeelle ottamaan liitelijää vastaan.

Niittymäen kaffilan kohdalla tuli kuitenkin pikauukkari kun joku kokkare istui langalla.
Kokkare olikin nuorehko ampuhaukkakoiras joka pisteli saalista poskeensa ja veti suolenpätkiä oikein olan takaa.
Maakotkaa ei aukeilla enää näkynyt mutta kivalla hollilla ollut ampu oli yhtä magee.

Saalis näyttää joltain jylsijältä...?

Ampuhaukkakoiras on nätti pikkupeto

18.3.
Tännään jatkettiin siitä missä eilen oli käyty. PLY:n ainoat valkopäätintit kuitanneen Jouko Ouramon kanssa nähtiin jopa kanahaukka vaan ei näkynyt makoa taaskaan. Päivän "oho" oli mustavaris joka ilmeisesti jotain kirjoittamatonta kaatopaikan lakia rikkoneena löytyi "lynkattuna" puun latvasta.


Lynkkauksesta ei liene kysymys vaan kuvan frugi oli jollain ihmeen konstilla solminut itsensä puun latvaan jumikseen. Pelastusoperaatio olisi vaatinut tikasautoa.



Kävin vielä parissa Meri-Porin sulapaikassa toteamassa toisen täysin tyhjäksi ja toisessa tusinan isokökkelöitä. Eikä ollut pyrstötinttejä Härkösen ruokinnalla Enäjärvellä. Mutta sentään tämmöönen mustakaulalapputiainen siellä kuusessa piipitti.

Foreca ennustaa että jopa 27.3. asti on vähintään kymmenen asteen yöpakkasia. Siis mitään ei tule tapahtumaan ennen sitä. No, on sentään hienoja kelejä päivisin pidellyt...
Sen kunniaksi kooste tukikuvia, onhan laji "eksoottinen" ja yleensä pienenä pisteenä jossain lakeuden keskellä.