Takkuista on....kunnes posahtaa

8.4.
Muutto edistyy pikkuhiljaa ja vuodareita alkaa tipahdella tosin verkkaisesti.
Luvian Koivukarintieltä aukeaa hyvä näkymä laajalle Luvianlahdelle ja tuolta kävin ehtooreissulla noukkimassa ekan tundrahanhen tälle vuodelle. 
Viime vuonna PLY:n ensimmäiset olivat samalla paikalla 17.3. 

Toinen päivän vuodareista oli Ulasoorin lammilla pökötellyt nokikana eli "keilabooltsi".

9.4.

Yövuorosta toivuttuani suoritin iltalenkin akselilla Luvianlahti - Eurajoki.
Luvialla merihanhiluku ylitti jo sadan, vuodariksi tuli sinisuohaukkanaaras eipä muuta.
Eurajoen Lammissa ja Riippusillantien ympäristössä olikin jo lintuja eri malliin.

250 meri/metsähanhea joista merisellaisia varmaan 80 prossaa. Sepelkyyhkyjä näin vuoden ekan kunnon parven, jotain parisataa yksilöä. Reissun paras havis oli pikkujoutsen Riippusillantieltä.

Pikkujoutsen näytti isommilleen mallia kuinka liikkeet pitää oikein suorittaa.

13.4. paikalla oli toinenkin yksilö. Nokan keltainen haljua ja kaulan sekä pään alueella tummaa. +1kv joka tapauksessa. 

Aukea oli halien suosiossa. Kaikki alueen hanhet ilmassa.

"Kuulkka kaik! Rauma alueel o ny niin bali linnui et porilaisekki hyärii tääl. Jottai lohtu sil ko Lukun boja joutusiva rantalelui keräilemä!" 
Rauman vesselit Juha Salminen ja Ossi Henriksson olivat myös paikalla.

Illan päätteeksi kurvasin vielä Ulvilan Läpikäytäväntiellä. Eurajokeen verrattuna linnut vähenivät selvästi, kaukana pohjoosessa Porin puolella näkyi sentään pari sinisuohaukkakoirasta saalistelemassa. 

10.4.
Kaheksan jälkeen jaksoin aloitella aamua Tahkoluodon staijilla. Haahkoja havaittiin muuttavia toista tonnia, muiden lajien liike vielä hiljaista. 
Poijaat olivat tulleet paikalle jo kello 6.25 ja nähneet ilmeisesti saman allihaahkan joka 6.4. havaittiin telkkien kanssa mutta seura oli vaihtunut kahteen haahkaan. Tai mistä sen tietää vaikka olisi eri koiras kyseessä.

Olihan vilpoista! Kaikki vaatteet olisi saanut olla päällä mitä kotoa kaapista löytyy. Tahkistyyliä a'la Pasi Alanko, Jari Helstola ja Tapani Lilja.

Ainoat linnut jotka lensivät kuvausetäisyydellä olivat merimetsoja. Näitähän piisaa...!? Juhlapuvussansa jotensakin siedettävän näkönen.

Tahkiksesta poikkesin Kallossa jossa pyrähti viis allia ja uiskenteli varsin kesäisen näköisiä silkkiuikkuja paitsi yksi joka oli vielä täydessä talvipuvussa. Pikku peltokierros tuotti Södermanintieltä jo toista sataa merihanhea.

11.4.
Eurajoen Tokinmaasta oli 10.4. ilmoitettu kirjosiipikäpäri. Vuodenaika tuntui siltä että päätin käydä kuvausta koettamassa. Kunnon havista en saanut mutta pieni mahdollisuus muutamaan lentoääneen saattoi olla hetken ilmassa. Pohjantikkakin loisti jälleen poissaolollaan mutta hieman Saukonpirtin risteyksen jälkeen löytyi paristakin koivupöpeliköstä pyrstötinttejä.

Ensimmäistäkään käpylintua ei näkynyt eikä kuulunut. Ovat kai pesimätouhuissaan ja siitä syystä kovin hiljaisia. Tikkalajeista löytyi vain muutama käpäri ja pikkutikkakoiras. Paluumatkalla tiirailin aukeita todeten että muuttajamäärissä ei juuri muutoksia ole tapahtunut pariin päivään.


12.4.
Aamulla oli suuntana Tahkis . Matkalla ynnäsin Hilskasta 402 merimetsoa jotka enimmäkseen istuskelivat sulan reunoilla. Tahkiksessa muutto näkyi olevan nollissa, paikallisia haahkoja tonnin nurkilla. Kyhmy- tai allisemmoisia ei löytynyt ja kun puhelin soi ja Härkönen ilmoitti pikkujoutsenesta Södermannilla painelin sinne.

Pikkujoutsenta ei missään. Näihin oli tyytyminen.

Seuraavaksi ohjelmassa kangaskiuru ja hiekkakuopat Viasvedellä. Tavakiuruja kuului ja näkyi mutta kangassemmoinen vaati melkein parin tunnin urakan. Tallustin jo toista kertaa samasta paikasta kun ilmeisesti pariskunta suostui ääntelemään ja tekemään pienen lentokiekan kadoten metsikköön. Ja kun tässä ei kuvaa ole niin eipä natsannut. Jäi vähän semmoinen olo että kangaskiuru on varsin arka laji. Lullulan hienoa laulua olisi ollut kiva kuunnella, siksi hiekkakuopilla pitää vielä poikkaista uudemmankin kerran.

Katselin vielä Preiviikin hanhipeltoja jotka olivat varsin hiljaisia. Yhdellä pellolla oli parinkymmenen merihanhen potti jotka nekin joku emäntä päätti ajaa ilmaan päästämällä susikoiran sekaan.
Paras lintupelto tänään näkyi kaukaisuudessa Hevosluodon pohjoispäässä jossa oli runsaasti kamaa. Tielle ei autolla saa mennä ja päiväkin oli pitkällä joten sielläpä ovat. Seuraavalla reissulla meinaan tallustella koko alueen.

14.4.
Tänään ei meikä käynyt pihalla ja sen huomaa jo haviksista. Nimittäin Bongariliiton LIntutiedotus on herännyt koomastaan ja aloittanut kevätlaulunsa! Kuukausitolkulla ei juuri mitään ja tänään seuraavaa: kiljukotka, avosetteja, pikkukajava, sepelrastas, mustaleppälintuja,   useampi kattohaikara, haarahaukka, mustapyrstökuiri ja lampiviklo sun muuta. Ja mulla ei edes mettävikloa eikä piekanaa. Mikä dude! Nyt näyttää siltä että kaikki tulevat että rymäjää. Joten retkelle mars!