Sirkkeli ja Discosorsa

24.7.
Harri Kontkanen oli 23.7 löytänyt ja kuvannut Polvijärvellä sinisiipitavinaaraan joka uiskenteli Solanlammessa viiden risteymäpoikasen kera!! 
Polvijärvi sijaitsee Porista itään yli viissataa kilsaa.... 
Onneksi poikasten ansiosta ei paikalle ollut kauhee kiiru joten Laihon ja Pitkäsen kanssa sovittiin että lähdetäänkin vasta yöllä eelistä plakkaroimaan.

Matkalle sopi mainiosti Heinävedeltä 16.7. löytynyt viirusirkkalintu. Se käytiinkin ensin kuittaamassa ja paikalla oltiin jo aamukuuden kieppeillä. 
Aluksi oli hiljaista mutta hetkinen, aivan kuin muutama katkonainen sirinä olisi kuulunut jostain kauempaa.... 
Lintu ei löytynytkään aivan viimeksi ilmoitetusta paikasta vaan parin sadan metrin päästä toisesta pakettipellosta.

Pikku hiljaa sirkkelin helinä aktivoitui. Helinä oli tasaista ja nopeaa ilman viitasirkkalinnun tulitikkuaskin heilutusta muistuttavaa poljentoa. Hyvältä kuulosti.
Kuvaamisen kannalta ei kovin hyvältä näyttänyt sillä lintu pysyi matalalla ruohikossa.
Äkkkiä sirkkeli pomppasi korkeammalle avoimeen kasvustoon ja aloitti hillittömän helinän pyrstö ja kurkku tutisten. Päästyään vauhtiiin ei hurmioitunut lintu kuvaajista tuntunut välittävän.

Viirusirkkalintu (Locustella lanceolata) 24.7.2013 Heinävesi Kuusranta.
Itäinen laji joka Suomessa on tavattu vähintään sata kertaa, PLY:n alueella kerran.
Anssi Ronkaisen ja Reino Kinasen löytö viihtyi paikalla 16-31.7.
Perimätieto kertoo että lintu olisi ollut äänessä juhannuksesta asti.

Matka jatkui pääkohteeseen Polvijärvelle joka tuntui jotenkin tutulta. Jaa juu, 12.6.2013 aamuyöllä kävimmekin täällä Lapinreissun yhteydessä pikkuhuittia hakemassa.
Viimeksi vähän harhailtiin joten tällä kertaa tornille vievä polku löytyi sujuvasti. 
Niin löytyi sinisiipitavikin joka uiskenteli viiden isonokkaisen lapasorsa X sinisiipitavipoikasen kera rutaikkojärvessä tosin pikkasen kaukana.
Kontkaselle hatunnosto, harva jaksaa tämännäköisiä sorsanaaraita sillä silmällä tiirata.

Sinisiipitavi (Anas discors) 24.7.2013 (23.7.-18.8.) Polvijärvi Solanlampi LT.
Pohjois-amerikkalainen laji jota Suomessa on nähty alle 20 kertaa.
Kokonaan tumma nokka sekä nokanjuuren vaalea täplä saattavat mielenkiintoa herätellä.
Siiven vaaleansinisiä yläpeitinhöyheniä ei päästy näkemään.

Oikealla yksi risteymäpoikasista jotka oli varustettu mahtavilla nokkavärkeillä.

Eeliskättelyt a'la Kari Pitkänen ja Jari Laiho.
Mulle disco oli elis nro 335.

Kotimatkalle käännyttiin Outokummun kautta.
Vuonoksen altaat on legendaarinen lintupaikka joka piti korkata.
Hieno mesta jossa kiertelee autokelpoinen tie.
Laaja ja monipuolisen näköinen alue joka haisee rareilta mut ei tänään.