Virolahdella 12.-18.5. Osa 4

18.5.
Lähtöaamu. Valitettavasti.


Pikkasen haikeet viimeiset aamukaffeet

 Mökin rannasta löytyi vielä aamuhavis. Rastaskerttunen plakkariin ja kamat kasaan.
Vielä kiitokset porukalle mainiosta seurasta ja antoisasta viikosta kaikinpuolin. Ensi vuonna sama paikka ja mökki varattu hieman myöhäisemmäksi eli 18.-24.5.
Tuskin maltan odottaa!
Muu porukka lähti paluumatkalle, Alangon kanssa paineltiin Haminan Hevossaareen jotta petohavissarakkeelle saataisiin jotain parempata kuin yx kälynen haarahaukka joka nähtiin Kurkelan puiden välistä.


Pätevää porukkaa kaltsi pullollaan. Vasemmalla Antti Vänskä, keskellä Klaus Laine sekä mun putken takana Tuula Nironen valitettavasti piilossa.

Kymenlaakson ilmatilan valtias Tero Ilomäki oli suorittamassa ilmavalvontaa.
Hyytäviä petohaviksia kuittailevan Teron tukikohtana toimii Hevossaari.

Tero on vuosikymmeniä perehtynyt syvällisesti Kymenlaakson alueella taphtuvaan petolintumuuttoon. Hän on valtakunnan tunnetuin petostaijari bongaripiireissä erityisesti arvokotkatietämyksensä ja havaintojensa kautta. Listalta löytyy pikkukorppikotka, keisarikotka, pikkukotkia, käärmekotkia ja sitä rataa. Tero on julkaissut pari teostakin, Kaksi ornia sekä Merta karta joka löytyy netistä: www.birdlife.fi/julkaisut/linnut/extra/merta_karta.pdf

Jos harkitset alueella retkeilyä petolintumielessä suosittelen lämpimästi julkaisun lukemista.

Harvalta tosin löytyy kanttia tunnista ja päivästä toiseen tuijottaa tyhjälle taivaalle odottaen sitä yhtä lintua. Sellainen kyllä joskus tulee mutta sen löytäminen on kovan työn takana.

Tulihan tänäänkin arvopeto. Klasu sen kuittasi mutta clarinaksi jäi. Eli clanga/pomarina eli kilju/pikkukiljukotka matkalla itään joka Haminan Kirkkojärvellä myöhemmin hienosti kuvattiin ja osoittautui kiljukotkaksi. En perhana nähnyt edes pistettä vaikka Klasun putken suuntaan koetin tutkailla. Ei ollut silti muillakaan helppoa.

 

Hevossaaressa paikalla myös Aalo, "Wursti"-Lampinen, Esama ja Petteri.
Veikko oli kuulemma muutaman päivän kerännyt valtavaa mustaa mambaa jonka hän päästi huokaisten vapaaksi maastoon. Taitaa ensi vuonna kasvaa horsmaa koko mäki! Ei ollut silloin kivaa mutta toivottavasti nyt jo hymyilyttää. :D

Kotimatkalle päätettiin suunnata Kouvolan Pyhäjärven kautta. Jaalanlahden lintutornista oli ilmoitettu kuhankeittäjää joka satakuntalaiselle on jotensakin hienon mystinen laji.
Torniin päästyämme ei kyllä näyttänyt siltä että lähistöllä olisi yhtäkään kuhista.
Soitin pari lajin kutsurääkäisyä ja kas kummaa! Pitkulaisen rastaan oloinen lintu lehahti paikalle ja jäi täydelliseen vastavaloon oksikkoon piiloon.


Kuhis päättikin käydä näytillä ja nappasi koivusta jonkin klöntin.
Harmillisesti karmee vastavalo ja kuva jäi mustax mutta jotain irtosi kuitenkin.

Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) on sitten upea lintu!!! GGomian ansaitsee.
Hieno koiras! Toivottavasti vielä tulee päivä että saan kelvollisen kuvankin.

Jaalanlahden jälkeen oltiin ilman kohdetta. Kunnes muistettiin että Heinolassa Sulkavankoskella on jo kuukauden ollut virtavästäräkkipariskunta. Suunta sinne ja paikka helpoin jossa tähän mennessä virtaväiskiä olen nähnyt. Lintujen havainnoinnista oli ollut aikalailla polemiikkia mihin saa mennä ja mihin ei mutta linnuthan näkyivät ihan pikitielle.


Pesintä ilmeiseti varrella virran olevan rakennuksen jossain kolossa.
Niinkuin lajilla ainakin Suomessa on tapana pesäistä. Naaras löytyi oikealla näkyvän mökin katolta samantien.

Kuvassa naaraslintu koska koiraalla on musta kurkkulappu. Hieno väiski.

Ja sitte kotio. Tänä vuonna ei Arktikareissulta saatu mitään huimaa mutta kivoja lajeja kopallinen: mustajalkatylli, punakaulahanhi, lampiviklo, mustaotsalepinkäinen, kyhmyhaahka, turturikyyhky, sepelsieppo, normivästäräkit, keräkurmu sekä kuhis. Alanko sai kiljukotkankin. Ihan OK-kamaa.

Lopuksi Alangolle kiitokset jälleen kerran tunnollisesta havaintojen kirjaamisesta.

Ensi vuonna taas.