Fordmen goes Itäraja

1.7.
Vielä laulaa kalikka Itärajan tuntumassa...
Tarkemmin sanottuna Joensuussa. Mikäli lajin meinaa vielä tälle vuodelle kuitata tarttis olla menossa jo.
Kierrossuunnitelmaan sopi jotenkuten myös Lieksan Niitty-Jamalin Tiirassa ilmoitettu viirusirkkeli sekä Kuopion Nilsiässä ahkerasti  laulanut sikaharvinainen upeaakin upeampi lapinuunilintu.
Reitti tarkoitti Pielisen kiertämistä ja tuhottomasti kilometrejä mutta mikäs sen kivampaa sillä mukaan lähti mainiota seuraa.
30.6. klo 22.00 startattiin Pihlavasta Jukka Tervamäen foordilla eka kohteeseen eli Kiikoisten aapeeseelle josta kyytiin hyppäsi melkein Team Dahma eli Dahlman ja Pitkänen.

Seuraava stoppi oli reissun ainoa hylsy joka kilahti Oriveden etelänsatkusta.
Lintu ei ollut pelkästään hiljaa vaan se ei enää paikalla ollut. Kaikki tehtiin paitsi pusikko kaadettiin ja kolme vuodaria sekä heinäkuun pinnat jäivät saamatta.
Usvaa putkeen, seuraava pysäkki Joensuu jossa perinteisellä? paikalla 16.6. lähtien jatkuvasti laulanut pikkukultarinta oli hakusessa.


Tältä näyttää itäinen laululintukeidas Joensuussa parhaimmillaan.
Vaikka elettiin heinäkuuta niin aamuhetki oli laulua täynnä.
Viitakerttusia, luhtakerttusia, pensaskerttuja jne. niin paljon etten edes yrittänyt ynnätä. 

Ensimmäinen lintu joka kävi paremmin näytillä.
Pitkä nokka, biotoopin perusteella ei rytikerttunen, vaaleiden ja hieman 
punertavien jalkojen perusteella enempi luhtakerttunen kuin viitakerttunen.

Itse kohdelaji löydettiin vartissa. Lintu oli pultattu ja Tiirassa salattu joten ei paikasta sen enempää. Tiedotuksen viestissäkin mainittiin tarkasti että viimevuotisella paikalla.
Tietenkin päivitimme havainnon katuosoitteen kera että muutkin bongariliittolaiset 
sen helpommin löytäisivät :)
Yksilö oli kuuleman mukaan alueen aktiivisin laulava kalikka ja ilmoitettiin paikalta vielä 8.7.

Tätä Itäistä lajia joka on leviämässä länteen on PLY:n alueelta haettu pikku vimmalla onnistumatta. Vielä.
Mutta idässä näitä on, ainakin viime vuosina on varmistettu jo useampia pesintöjä.


Pikkukultarinta (Iduna caligata) 1.7.2014 Joensuu.
Kuuluu sarjaan pienet vihreet joiden kanssa mulla menee sormi suuhun jos lintu ei ääntele.
Pyrstön uloimmat reunasulat vaaleat, pieni nokka, tummentuma SKJ:n yläpuolella sekä vaaleat jalat tummilla varpailla. Laulu sentään erottuu selkeästi, alussa muutama vihellyksentapainen jota seuraa ilman päätä ja häntää oleva sarja nopeaa karkeahkoa kritinää ilman matkintoja.

Kalikka plakkarissa jatkettiin Lieksaan paikkaan nimeltä Niitty-Jamali. Josta löytyi yllätys yllätys upea niitty 28.6. raportoidun viirusirkkalinnun kera. Onneksi lintu oli Tiirassa ilmoitetulla alueella sillä aukea oli valtavan kokoinen ja lähes ilman teitä. Eikä korkeaa niittyä olisi kovin kauaa tihkusateessa jaksanut tarpoa. Lisäksi tuuli toi haastetta joten onnistumiseen saatiin olla tyytyväisiä vaikka housut saappaista huolimatta kastuivatkin.

Sitten suunnattiin kohti Kuopiota ja Nilsiää jossa 22.6. alkaen on laulanut niinkin kova laji kuin lapinuunilintu. Tuota ei Lapistakaan löydä kuin tuurilla tai kovalla kokemuksella. Joita kumpaakaan mulla ei ole.
Tosin viime vuonna sain Kuusamosta lajista sponden eliksen mutta havis jäi kategoriaan heikohko.
Nyt oli lapparia tarjolla yllinkyllin.
Autolta käppäiltiin lyhyt matka pieneen koivikkoon ja mulle elis eli lapinuunilinnun laulu kuului välittömästi. Samalla paikalle pysähtyi auto josta pomppasi linnun löytäjä Pertti Hartikainen jonka maille lintu oli majoittunut. Pertti kätteli porukan ja oli itsekin lintuharrastajana kovin mielissään löydöstään ja siitä että sitä käytiin kaukaakin katsomassa. Aktiivisesti laulava lapinuunilintu onkin kerrassaan ainutlaatuinen tapaus kenen tiluksilla tahansa!


Lapinuunilintu (Phylloscopus borealis) 1.7.2014 Nilsiä, Kuopio.
GGomia! Valitettavasti majaili enimmäkseen lehvistön suojissa ja tällä kertaa vastavalossa.

Vaan laulu se korvia hiveli! Eka kerta on aina eka kerta.
Väliin lintu päästeli kutsuääntä luoden vaikutelman että lintuja olisi kaksi.
Paikalta on raportoitu naaraskin, me näimme vain laulavan koiraan.

Hieno fyllari plakkaroitu. Marko kuittasi reissulta kaksi heinäkuun pinnaa, 
Kari borealiksesta eliksen, Jukka ja minä tukun vuodareita.

Reissu se vaan jatkui. Seuraava stoppi tehtiin Siilinjärven Raasion lietealtailla joka on alueen kovimpia kahlaajapaikkoja. Olihan siellä kiva laji nytkin joka tosin veteli sitkeästi sikeitä. Kattelin että tossa voisi nukkua rantakurvi tai sitten rantasipi kunnes lintu koki hetken herätyksen ja sapelinokka vilahti. Tää oli tosin bongaus sillä kurvi oli aiemminkin paikalla poikkaissut.


Upeet kuvat senkun jatkuu. On se kurvi kuitenkin.

Kari ja Jukka jäivät odottelemaan xenuksen heräämistä ja Markon kanssa lähdimme käppäilemään altaan reunaa. Kohta vierestä kuului västäräkki/kirvismäinen pitkähkö sirahtava ääni joka loksautti sekä Markon että mun leuat auki-asentoon.
Jäin hölmistyneenä muutaman kerran kuulunutta ääntä ihmettelemään kun Marko sai lennossa olevan linnun kiikariin ja sanoi että se on kiurulintu! Leveät siivet ja lyhyt pyrstö. Valitettavasti lintu lensi ainakin kaksi kilsaa länteen ja hävisi metsikön taakse.
Mikä se oli?!
Kumpikaan ei ollut vastaavaa lento/kutsuääntä ennen kuullut. Marko sanoi että siinä saattoi mennä töyhtökiuru! Kuuntelimme lajin äänitettä ja totta tosiaan, paljon mahdollista.
Marko teki heti selväksi että sinne meni ja unohdetaan kun ei paremmin nähty. Mä rupesin jankkaamaan että kun kangaskiurun äänen kuulee ja sennäköisen näkee niin selvä peli. Mutta tuo uusi ääni olisi pitänyt olla betonissa jotta kuponkeja olisi täytelty.
Harmin paikka.
No, ei makeaa mahan täydeltä ja suunta kohti kotia!

Marko minkäs muun kuin Fordin ratissa. Kun aiheeseen tarkemmin paneutuu niin koko porukallahan on Fordit. Mä en vaan omallani saa ajella kun se menee heti karmeeseen kuntoon paalutti emäntä.

Kun Marko on kyydissä ei viihderadiota kaipaa. Juttua piisaa eikä ihan kaikkea passaa kysymättä julkaista. Mutta lintublogissa pikku lintuhupa lienee OK.
Nimittäin Porissa Kokemäenjoen suistossa pesi tänä vuonna pussitiainen joka salattiin ja josta poikasetkin ovat kuulemma jo lähteneet. Paikka oli saaressa jonne näki joen rannasta kohtuullisesti ennen kuin lehdet olivat puissa. Marko kävi paikalla vähän myöhään pelkillä kiikareilla varustettuna ja löysi kyllä pesän jotenkuten lehtien joukosta mutta lintuja ei näkynyt. Marko funtsaili mitä tekisi ja keksi suhinamestarina ruveta suhistelemaan. Tällä kertaa niin lujaa kuin ikinä puristamaan pystyi. Ja pussitinttihän tuli ohjuksen lailla paikalle.
Katselin Tiirasta etäisyyttä ja sitähän oli rannasta pesälle 250 metriä! Oli se varmaan hirveetä suhinaa. Jos joku olisi paikalle sattunut olisi ihmetys ollut suuri miksi ukko joen rannalla puhisee ja suhisee pää punaisena otsasuoni pullistellen. Vielä hauskempaa olisi kun Marko alkaisi selittää maallikolle että tässä vain yritän pishingillä houkutella pussitinttiä paikalle.

Marko ehdotti myös leikkiä jossa yksi sanoo kirjaimen ja vuorotellen jokainen sanoo tuolla kirjaimella alkavan lintulajin kunnes ei lajeja enää irtoa ja kierroksen voittaja jää jäljelle. Tässähän joutui oikein tosissaan pinnistelemään. 
Ja hauskaa oli kun katsottiin mitä lajeja ei kukaan millään muistanut tyyliin "harakka" tai "tikli". Pitkänenkin sanoi ettei ole pitkään aikaan noin kovasti mitään miettinytkään. Otti miettiminen niin voimille että nukahti.

Leppoisat 1200 kilsaa, kiitokset kavereille.