lauantai 3. tammikuuta 2015

Pikku Keikka

Valkopäätiainen 12.1.2015 Kolari Kurtakko © Micha Fager
2.1.
Vuosi oli alkanut kivalla lajilla.
Pari vieläkin kovempaa olisi tarjolla varsin kaukana tosin.
Rauni ja Auvo Vaattovaara olivat 8.11.2014 ruokinnaltaan Kolarin Kurtakosta löytäneet Suomen 29. valkopäätiaisen sekä Tuomo Annunen ja Riitta Rantapirkola 8.12.2014 Hailuodosta Suomen 10. mustakurkkurautiaisen. Onnittelut!
MIkä hienoa, kummatkin rarit olivat visusti ruokinnoillaan edelleen.Tiainen olis eelis, mukura kovana vuodarina suoranainen pakkokuittaus samalla reitillä.
Vähän niinkuin pakko olis lähteä kun vuoden alku näyttää näin hyvältä....
Jari Laihonkin listoilta vapäti uupui, Turusta mukaan lähtivät Paavo Harri sekä Vesa Virtanen joten pirssi mukavasti täynnä ja menox!

Tulipäähippiäisbongausiltana 1.1. klo 21.00 Paavon Nissani kurvasi pihaan, kamat kyytiin ja  Lappia kohti. Kolarissa oltiin suunnitellusti ennen yheksää seuraavana aamuna.
Eka kohteena oli kuitenkin läheinen Ylläs jossa muutama kiiruna oli talveksi laskeutunut vaaralta kävelymahdollisuuksien rajoille.
Kiirunoita kovaksi talvilajiksi hakiessamme tuli valkopäätiaisesta aamuinen päivityskin. Vaaralla kävi aika viima eikä kiirunoita näkynyt joten päätettiin siirtyä runsas 15 kilsaa pääkohdetta kyttäämään.

Kyllä saatiinkin kytätä. Lintua oli havaittu kahdella ruokinnalla, Kurtakontiellä sekä läheisellä Kauppilantiellä josta lintu alunperin löytyi. Kummallakin ruokinnalla oli tänään tosi niukasti lintuja. Yhteensä kolme tuntia staijailtiin klo 10.30-13.30 kummallakin paikalla ilman oikeaa havista. Toivottomalta tuntui ja harkittiin jo yösijan hakemista koska oli kaamos ja valoisa aika todella lyhyt.
Enimmäkseen päivystimme Kurtakontiellä. Vielä viimeisen kerran päätimme poiketa toisella mestalla ja takaisin tullessamme nämä herrat olivat ilmestyneet paikalle. Jo autosta huomasin että perhana äijät kuvaa jotain kiinnostavaa. Paavolle tutut Markku Buckman ja Ari Karhilahti olivat välittömästi nähneet valkopäätintin joka oli taas häippäissyt. Kyllä pääsi ärräpäitä! Herrat alkoivat hienovaraisen kuittailun joka osui suoraan kohteeseen ja ainakin mulla alkoi otsasuoni pullistella.
Vaan eipä hätää. Kohta Valkopäätiainen (Parus cyanus) ilmaantui paikalle ja alkoi auliisti aterioimaan. Samalla alkoivat elikset sun muut paukkua. Vesalle nro 371, Jarille 362. ja mulle 345. Samalla tietysti sylillinen talvipinnoja jne. Paitsi Paavolle joka ylikokeneena konkarina oli lähinnä ilossa mukana. Olihan pimeää mutta onneksi kunnon kuvia linnusta löytyy ainakin Micha Fagerin kuvasivuilta.

Valkopäätiainen on Euroopassa itäinen laji joka Suomessa on pesinytkin Tohmajärvellä ja Turussa. Ainakin Turun pesintä oli sekäpesintä sinitiaisen kera.
Josta juontuukin tähän tarinaan pikku varjo. Nimittäin linnun päälaella ja poskissa oli harmaansinertävää sävyä joka aiheutti vilkkaan keskustelun bongariyhteisössä risteymän mahdollisuudesta. Muiden tuntomerkkien osalta tiainen oli suhtkoht ok eikä käsittääkseni ollut selvää tietoa voiko päässä näkyneitä sävyjä tietyn ikäisellä valkopäätiaisella esiintyä. Laajemman pohdiskelun jätän jollekin joka sen taitaa.
Otaksun kuitenkin ettei rariteettikomitea tätä lintua kehtaa risteymänä hylätä, etenkin koska paikalla on käynyt raskaansarjan ornejakin. Olisipa rattoisaa jos pinnat ei paukkuis!

Pääbongauskohteen Kurtakontie 194b:n asukkaat Teemu ja Anette Huutola.
Ystävällinen ja iloinen nuoripari joka oli tyytyväinen siitä että heidän ruokinnallaan oli lintu joka veti kaukaakin bongariporukkaa. "Kiva kun täällä käy porukkaa ja kiitoksia kun noinkin kaukaa tulitte!" Näin hienosti talonväki suhtautui nurkissa tiiraileviin bongareihin. Suurkiitokset porukaltamme!
Helpotuksen huokaus! Onnistunut bongo nosti oikein peukut pystyyn. Päivä oli ilmeisesti ollut liian "lämmin" eikä tiainen käynyt kuin aamun ja päivän hämärissä aterialla. Riittävästi kuitenkin.
Kuva Anette Huutola. Tack!

Vielä oli hiukan valoa jäljellä ja lapintiaispaikka lähellä. Paavo oli tutustunut valkopäätiaispaikallakin poikenneeseen kuukkelitutkija Pekka Peltoniemeen joka Ylläksen kiirunatkin oli plokannut. Pekalla oli komia mökki ja ruokinta lähistöllä jonne suunnattiin.

Sinistä oi niin sinistä. Kaamos a'la Kolari.
Muuten hienoa mutta kuvaamiseen ei valo enää iltapäivällä riitä.
Luosujänkäntiellä Pekan pihalla oli näin hieno ruokinta.
Pekka oli ihan meitä ajatellen laittanut Kuukkeleille apetta mutta valitettavasti ne olivat kylläisinä juuri poistuneet ruokinnalta.
Onneksi pari lapintiaista oli vielä paikalla.
Sama Kolarilainen ystävällisyys jatkui Pekka Peltoniemen tontilla.
Kahvikutsukin saatiin mutta takana uneton yö ja pitkä taival
Kempeleelle oli vielä edessä. Kiitokset kutsusta, Pekka.
Pekan laaja kuukkelitutkimus 2006-2015 löytyy tästä.  

Seuraava stoppi tehtiin Torniossa Jopparin Shellillä joka pitää mainita siksi että sieltä sai erinomaista pizzaa. Nälkä antaa makua mutta kyllä maistui!
Yöksi paineltiin Kempeleelle Pohjankievariin joka on edullinen ja tarjoaa runsaan aamiaisen joka olikin prioriteettilistalla ykkösenä. Sijainniltaankin juuri sopiva Hailuodon lauttaa ajatellen.

3.1.
Tässä sitten odotellaan aamuinen tunti Hailuodon lautalle pääsyä. Olin lahjakkaasti spedeillyt aikataulun kanssa. Tietenkin kun Hailuotoon mentiin olin katsonut Hailuodosta lähtöajan kello 9.00. Matkalla oli valokyltti joka kertoi että seuraava lautta Oulunsalosta lähtee klo 10.00. Täh?? Piti lähtee yhdeksältä, onx joku vika jossain? Joo, oli. Lähti jo 8.30. Ja saamani palaute oli täysin aiheellista.
Perillekin päästiin ja tämmöinen kyltti oli paikalla. Paavo hiillosti että kun aamulla oli rautiaisesta tullut päivitys niin nyt sitten odotellaan samat kolme tuntia kuin tiaisen kanssa kävi. Meikäläinen yritti korvat luimussa jotain sepittää että kyllä se tossa takana näkyvästä paikasta kohta löytyy?
Onneksi näkyi samantien. Kunnon lumimyräkkä ja vinha tuisku oli päällänsä ja kyltin tekstiä kunnioittaen pidimme etäisyyttä joten kuvakin sen mukainen.
Ei silti, ei tällä kelillä sidettävää otosta olisi saanutkaan.
Mustakurkkurautiainen (Prunella atrogularis) 3.1.2015 Hailuoto Marjaniemi.
Itäinen rari jota käytiin ulkomailtakin bongaamassa.
Oikeesti lintu oli tämännäköinen. Michan ansiosta vähän laatua tähänkin blogiin.
Hailuoto Marjaniemi 17.12.2014 © Micha Fager. Linkki Kuvasivulle.
Jostain myräkän keskeltä saapuu noutajamme. Olihan vakaa väline. Menimme lautalle kahden rekan väliin eikä autosta näkynyt kuin rekkojen kyljet. Ihmettelin pitkään että mikä maksaa kun ei liikuta mutta oltiinkin liikkeellä ja jo melkein Oulunsalossa ennen kuin selkeni että tämähän kulkee myräkässäkin tasaisemmin kuin juna.
Mantereelle päästyämme suuntasimme Ouluun ja Kemiran altaille jossa talvehtii liejukana.
Lintu oli hetken näkyvissä aivan kuvassa näkyvän vesialueen uloimmassa kohdassa.
Mukava talvipinna pikku-uikun kera.
Viimeinen kohde oli Oulun Hietasaaren Jousiammuntaradan ruokinta jossa alkutalvesta oli viitatinttiä tarjolla. Tintin oli ilmoitettu olleen huonossa hapessa eikä siitä enää viime päivinä ollut havaintoa. Pähkinänakkeliin oli tyytyminen.
Paavon Nissan Note eli Potnapekka on ulkoa pieni mutta sisältä suuri siirrettävien takapenkkien ansiosta. Auto oli muutenkin kerrassaan positiivinen kokemus. 
Nimeltään Potnapekka koska kuvan kieltomerkki ei sitä näytä koskevan.
Turussa on reiluja ja mukavia sällejä sekä päteviä lintumiehiä.
Tässä keskellä heistä kaksi eli Paavo ja Vesa. On aina kiva tutustua hieman paremmin harrastajakavereihin, 
Jarin kanssa ollaankin tuttuja jo monista reissuista.
Parituhatta kilsaa mukavaa yhdessäoloa ja turkulaisille vielä 300 päälle. Kiitokset.
Ainut miikka reissuun tuli kun päästiin kotio. Torniossa olis ollu tunturipöllö mut ei ollu tietoa. Kokosukeltaja pahoittelee vielä jutun kuvien tasoa jotka pimeydestä ja kännykän huonosta valovoimasta johtuen ovat pelkkää suttua. Sori.

1 kommentti:

  1. Jutussa oli pari virhettä. Kuvassa esiintyvien henkilöiden oikeat nimet olivat Markku Buckman ja Ari Karhilahti. Korjattu. Kiitos Paavo Harrille oikaisusta.

    VastaaPoista