Samettia.....

Marko Dahlman.
Mm. kääpiökerttu, arotasku,
ruostepääsky ja nyt samettipääkerttu.
Kova mies löytämään lintuja ja
oikea legendaarisen suhinan tyyssija.

28.9.
Epämeikäläinen herätys kello 04.45.
Kuuden maissa Huittisten Team DAhma (Pitkänen, Laiho, Dahlman) löysi Kuhakujalle navigaattorista huolimatta ja matkaa jatkettiin Kristiinankaupungin Lålbyn vanhalle kaatikselle josta eilen oli löydetty taigakirvinen.
Eilen oli eilen sillä tänään ei kirvistä eikä paikalla ollutta hippiäisuunilintuakaan havaittu.
Kuhniskelemaan ei jääty vaan suunnattiin kaffeepaussin jälkeen takaisin Poriin ja Reposaareen pro-jahtiin.
Viimevuotiselta pro-paikalla ei raportoitavaa josta lampsittiin kohti Villa Londonin kutsuvia lehvikköjä.
Villaan vievän pikkutien varressa näkyi kohtalaisesti etenkin fyllareita joten tuossa oli oiva paikka Markolle suorittaa jo kuuluisaksi noussut suhina-sessio.
Ainakin Villan pihassa olleet koirat alkoivat heti haukkua mutta alkoipa lintujakin tulla esille. Vielä jaksoi Marko voimalla suhistaa ensikierrosta kun esille tuli kerttu.
"Hei! Kattokaas tota kerttua!" sanos Marko.
Löytyi heti kiikariin ja sehän oli punasilmä! Lintu oli näkyvillä pari sekuntia ja painui matalalla rannan suuntaan isoon puskaan ja hävisi.
"Kerta kaikkiaan! Nyt oli jotain kovaa!" 
Keskusteltiin siitä mitä nähtiin. Markon kanssa näimme räikeän punaisen silmän ja renkaan. Kari ja Jari olivat taaempana eivätkä yksityiskohdista saaneet irti. Minusta vilaus näytti punasilmäiseltä hernekertulta. Rusorintakertun valkoisia viiksijuovia emme Markon kanssa nähneet emmekä muutakaan silmiinpistävää paitsi silmät.. Siniharmaa selkä sai kannatusta ja tulkinnat vilauksesta olivat nopeasti yhteneviä. "Jumankekka! Nyt on jotain TOSI kovaa!" sanos Marko ja soitti Tahkoluodossa retkellä olleelle Mäkelän Petterille. Joka kurvasikin pikavauhtia paikalle.

Tästä lumimarjapuskasta kerttu löytyi. Suomen tuijotetuin puska tänään.

Puolisen tuntia ensihavainnosta lintu tiedotettiin rarikerttuna jolla punainen silmä ja siniharmaa selkä. Porukkaa alkoi ilmaantua mutta kerttu se ei suostunut näyttäytymään.
Linnun oletettiin siirtyneen rantaan isoon tyrnipuskaan mutta ei se ollut sielläkään.
Ensihavainnosta oli kulunut pari tuntia ja lintua etsittiin jo 30 hengen voimin.
Pikku hiljaa alkoi kalvamaan rotan lailla sillä punaisesta silmästä oltiin satavarmoja mutta laji edelleen auki.
Samettipääkerttu oli noussut vahvimmaksi ehdokkaaksi mutta tuo ei paljon lohduttanut kun ei lintua näy eikä kuulu.
Kunnes vajaa kolme tuntia ensihavainnosta kuului samettipääkertun rätinää ja pian sen jälkeen Mäkpen vapauttava huuto alkuperäiseltä löytöpaikalta että "TÄÄLLÄ SE NÄKYY"

Esaman Jaska taisi olla ainut joka sai linnusta kuvia.
Pete taisi ilmeestä päätellen saada pinnan.

Suurin osa tästä porukasta sen ehti näkemään.

Kyllä pitikin olla valmiina hollilla sillä ei se taaskaan ollut näkyvillä kuin hetken kello 14.05.
Kuvaa en saanut enkä lintuakaan toista kertaa nähnyt mutta pääasia kun laji varmistui!
Samettipääkertusta (Sylvia melanocephala) on Suomesta vain kolme aiempaa havaintoa. 
Reposaaren lintu vieläpä ensimmäinen bongattavissa ollut! 
Kaupan päälle IHANAINEN PLY:n pinna nro 364 ja Porin nro 348. Ja eeliksiä roppakaupalla! GOMIAAASSSHUHINAAA!!!

Tatti, Mäntylän Mauno, Aalon Veikko, Timo Trogen ja Pasi Alangon staijikeppi olivat ensimmäisten joukossa.
Joku bongariliittoon kuulumatonkin ehti jo tehdä kaffeepaikkatestiä.

Aika kuluu ja tunnelma tiivistyy.....

Vääpeli Aalo katsastamassa rivistön suoruutta

Välillä porukka tuijotti silmä kovana rannan isoa tyrnipuskaa.

Helpotusta ei enää suotu. Lintu pysyi visusti piilossa kovasta yrityksestä huolimatta. Itse oletan että lintu liikkui Villan pihan ja alkuperäisen löytöpaikan välillä joissa kummassakin on lumimarjapensaita. Pihallekin päästiin kun näin pihalla talon isännän jolle kävin juttelemassa. Hän toivotti bongarisakin tervetulleeksi pihalleen tuollaista harvinaisuutta etsimään ja vaikka omeniakin puista syömään. Ja lisäsi että jos vain maltatte senverran odottaa että hän vie koirat sisälle. Kiitin bongareiden puolesta kauniisti ja sanoin että jos sunnuntaiaamuna joku on pihasta kiinnostunut niin tullaan ensin ovelle kolkuttamaan.
No, kello oli jo 18.00 kun alkoi tulla vähän nälkäkin aikaisen aamiaisen jälkeen ja minäkin jo uskoin etten kuvaa saa. 
Joten Aalon Veikon kyydissä Technipin altaiden pikku-uikun jälkeen kotiin ja kohti uusia ja toivottavasti yhtä superjänniä lintupäiviä!

Spondehymyt juhlaomppujen lomassa.
Mie, Tosisponde Marko, Kari Pitkänen ja Jari Laiho.
Kiitokset kavereille retkiseurasta ja isot onnittelut päälle!