Virolahdella 12.-18.5. Osa 4

18.5.
Lähtöaamu. Valitettavasti.


Pikkasen haikeet viimeiset aamukaffeet

 Mökin rannasta löytyi vielä aamuhavis. Rastaskerttunen plakkariin ja kamat kasaan.
Vielä kiitokset porukalle mainiosta seurasta ja antoisasta viikosta kaikinpuolin. Ensi vuonna sama paikka ja mökki varattu hieman myöhäisemmäksi eli 18.-24.5.
Tuskin maltan odottaa!
Muu porukka lähti paluumatkalle, Alangon kanssa paineltiin Haminan Hevossaareen jotta petohavissarakkeelle saataisiin jotain parempata kuin yx kälynen haarahaukka joka nähtiin Kurkelan puiden välistä.


Pätevää porukkaa kaltsi pullollaan. Vasemmalla Antti Vänskä, keskellä Klaus Laine sekä mun putken takana Tuula Nironen valitettavasti piilossa.

Kymenlaakson ilmatilan valtias Tero Ilomäki oli suorittamassa ilmavalvontaa.
Hyytäviä petohaviksia kuittailevan Teron tukikohtana toimii Hevossaari.

Tero on vuosikymmeniä perehtynyt syvällisesti Kymenlaakson alueella taphtuvaan petolintumuuttoon. Hän on valtakunnan tunnetuin petostaijari bongaripiireissä erityisesti arvokotkatietämyksensä ja havaintojensa kautta. Listalta löytyy pikkukorppikotka, keisarikotka, pikkukotkia, käärmekotkia ja sitä rataa. Tero on julkaissut pari teostakin, Kaksi ornia sekä Merta karta joka löytyy netistä: www.birdlife.fi/julkaisut/linnut/extra/merta_karta.pdf

Jos harkitset alueella retkeilyä petolintumielessä suosittelen lämpimästi julkaisun lukemista.

Harvalta tosin löytyy kanttia tunnista ja päivästä toiseen tuijottaa tyhjälle taivaalle odottaen sitä yhtä lintua. Sellainen kyllä joskus tulee mutta sen löytäminen on kovan työn takana.

Tulihan tänäänkin arvopeto. Klasu sen kuittasi mutta clarinaksi jäi. Eli clanga/pomarina eli kilju/pikkukiljukotka matkalla itään joka Haminan Kirkkojärvellä myöhemmin hienosti kuvattiin ja osoittautui kiljukotkaksi. En perhana nähnyt edes pistettä vaikka Klasun putken suuntaan koetin tutkailla. Ei ollut silti muillakaan helppoa.

 

Hevossaaressa paikalla myös Aalo, "Wursti"-Lampinen, Esama ja Petteri.
Veikko oli kuulemma muutaman päivän kerännyt valtavaa mustaa mambaa jonka hän päästi huokaisten vapaaksi maastoon. Taitaa ensi vuonna kasvaa horsmaa koko mäki! Ei ollut silloin kivaa mutta toivottavasti nyt jo hymyilyttää. :D

Kotimatkalle päätettiin suunnata Kouvolan Pyhäjärven kautta. Jaalanlahden lintutornista oli ilmoitettu kuhankeittäjää joka satakuntalaiselle on jotensakin hienon mystinen laji.
Torniin päästyämme ei kyllä näyttänyt siltä että lähistöllä olisi yhtäkään kuhista.
Soitin pari lajin kutsurääkäisyä ja kas kummaa! Pitkulaisen rastaan oloinen lintu lehahti paikalle ja jäi täydelliseen vastavaloon oksikkoon piiloon.


Kuhis päättikin käydä näytillä ja nappasi koivusta jonkin klöntin.
Harmillisesti karmee vastavalo ja kuva jäi mustax mutta jotain irtosi kuitenkin.

Kuhankeittäjä (Oriolus oriolus) on sitten upea lintu!!! GGomian ansaitsee.
Hieno koiras! Toivottavasti vielä tulee päivä että saan kelvollisen kuvankin.

Jaalanlahden jälkeen oltiin ilman kohdetta. Kunnes muistettiin että Heinolassa Sulkavankoskella on jo kuukauden ollut virtavästäräkkipariskunta. Suunta sinne ja paikka helpoin jossa tähän mennessä virtaväiskiä olen nähnyt. Lintujen havainnoinnista oli ollut aikalailla polemiikkia mihin saa mennä ja mihin ei mutta linnuthan näkyivät ihan pikitielle.


Pesintä ilmeiseti varrella virran olevan rakennuksen jossain kolossa.
Niinkuin lajilla ainakin Suomessa on tapana pesäistä. Naaras löytyi oikealla näkyvän mökin katolta samantien.

Kuvassa naaraslintu koska koiraalla on musta kurkkulappu. Hieno väiski.

Ja sitte kotio. Tänä vuonna ei Arktikareissulta saatu mitään huimaa mutta kivoja lajeja kopallinen: mustajalkatylli, punakaulahanhi, lampiviklo, mustaotsalepinkäinen, kyhmyhaahka, turturikyyhky, sepelsieppo, normivästäräkit, keräkurmu sekä kuhis. Alanko sai kiljukotkankin. Ihan OK-kamaa.

Lopuksi Alangolle kiitokset jälleen kerran tunnollisesta havaintojen kirjaamisesta.

Ensi vuonna taas.

Virolahdella 12.5.-18.5. Osa 3

16.5.

Kello 5.00-9.00 kalliolla. Eipä ihmeitä. Viis tonnia hanhia ja sata gaviaa.



Samalla porukalla kuin eilenkin.

Muutto on hienoimmillaan ylävinkkelistä seurattuna.

Vapoja hieman myöhemmin muuttavia sepelhanhia meni jo vajaat pari sataa.

Päivää jatkettiin Alangon kanssa petolintujen toivossa ensin Kurkelan tornissa jossa varsin nopeasti kyllästyy puiden latvojen tuijottamiseen. Eipä mittään nähtykään mutta matkalla sentäs peltosirkku.


Peltosirkun vakiopaikka Pihlajantie 175. Tällä kertaa kaksi laulavaa.

Matka jatkui Elonkalliolle pedot mielessä. Ei juuri petoja mutta kybätonni hanhia tulla ryöpsähti.





Iltamuutto tuhansine vesilintuineen oli vielä ohjelmassa.
Jopa Pasikin joutui nykäisemään koomat ennen starttia.

17.5.
Tänä aamuna kalliolla olikin runsas miehitys. Petteri Mäkelä, Veikko Aalo, Markus Lampinen, Jaakko Esama ja muutama muukin olivat löytäneet paikalle.

No ny o staijivoimaa.

Piti ollakin koska lintua pukkaa....

Reissun suurin sigma 15000 hanahea meni tänään.

Gaviaa meni niukalti mutta tässä kiva parvi.

Aamun kohahduttavin havis oli valkoselkätikka joka oli niin kova että Lampiselta putosi housutkin jalasta. Eipä arvannut kaltsilla ollut rouvashenkilö että täällähän staijataan bratwursti paljaana.

Ja eikun bongaamaan. Miehikkälästä oli kukas muu kuin Klaus Laine löytänyt laulavan mustaotsalepinkäisen. Paikalle Alangon kanssa päästyämme oli autoja jonoksi asti, olihan Virolahdella tähän aikaan runsaasti lintumiehiä. Lepinkäisen laulua ei enää kuulunut mutta itse lintu näkyi ok.

Mustaotsalepinkäinen (Lanius minor) 17.5.2014 Miehikkälä.
Kaakkoinen laji joita vuosittain harhautuu sinne tänne. Aina kiva nähdä.

Jatkettiin lähellä olevalle Lappeenrannan Väkeväjärvelle josta löytyikin kova lintumies, itse Klaus Laine. Todellinen pitkänlinjan maastojyrä joka oli kaiken lisäksi leppoisa ja välitön heppu jolla mielenkiintoisia lintujuttuja olisi piisannut varmaan viikoksi. Klasulla on saavillinen kovia löytöjä Kymenlaakson alueelta aina 1970-luvulta alkaen. Hänen nimissään on ainakin kaksi Suomenpinnaa, edelleenkin ainut siperiansirri vuodelta 2007 ja suippopyrstösirri vuodelta 1984.



Tiedusteluun eikö staijikeppi olis poikaa Klasu vastasi että kun
ei tähän asti ole tarvinnut niin eiköhän ilmankin pärjäillä.

Klaus Laine ansaitsee kunnon potretin joka on Tom Lindroosin käsialaa.
Klasu on painanut lintujen perässä jo neljä vuosikymmentä,
paljon nähnyt mutta intoa piisaa edelleen.

Muitakin muotle-bongareita siirtyi Väkevälle. Oikealla WP-pinnakärki Markku Santamaa ja Suomen pinnalistaa johtava Jukka Sillanpää. Keskellä raumalaisten paku jolla liikkeellä Jari Alamäki, Esa Helander ja Mauno Mäntylä.

Yöllä poikettiin vielä Haminan Kirkkojärvellä yölaulajaretkellä. Lähinnä sinne houkutti raumalaisten 15.5. ilmoittama pikkuhuitti joka ei vaan suostunut kaakattamaan. Kuusi luhtahuittia heilutti ruoskaa mutta mikä suorastaan outoa ei ensimmäistäkään luhtakanaa ollut äänessä? Kirkkojärveltä natsaa rastaskerttunen väkisin ja onhan se semmoinen prutaikko että siellä voisi ähkiä vaikka mikä haikara.

Virolahdella 12.-18.5. Osa 2

14.5.
Aamulla päästiin viimein Saukkolankalliollekin. Paikka on hieno, tosin lintuja ei tänään hirveesti mennyt. Kuustonnia valkoposkia ja kuikkalintuja kohtuulliset 650. Aamun mielenkiintoisimmat 10 sepelhanhea sekä nimensä mukaisesti muuttava muuttohaukka.


Saukkolankalliolta on komiat näkymät. Harvajanniemi jää aivan kuvan oikeaan reunaan.

Staijia aloitellaan. Taustalla Jari Pasuri ja porukka joka viime vuonnakin oli samaan aikaan paikalla.

Muuton hiljennyttyä käytiin Pasien kera Lappeenrannan Rantalasta kuittaamassa keräkurmut vuodareiksi. Pikkasen niskan raavintaa ja eestaas ajelua aiheutti Tiedotuksessa mainittu "rinnepelto" sillä ilmoitetun tien varressa ei muita kuin rinnepeltoja ollutkaan. No, parit puhelut niin oikea rinnekin löytyi.

Päivän kuva-arvoituksessa on kuusi keräkurmitsaa. Jossain...

Ilalla poikettiin vielä kalliolla iltamuuton merkeissä. Massoja ei painellut, saldoksi jäi vesilintuja nelisen tonnia.

15.5.
Aikainen aamu aloitettiin Leerviikistä sateennuhjuisessa kelissä. 13.5. paikalla ollutta kyhmyhaahkaa ei nyt näkynyt mutta rantametikössä laulellut hieno pikkusieppo kompensoi kivasti.

Pikkusieppo (Ficedula parva). Hieno vanhojen kuusikkojen asukki joka
olemuksellaan ja laulullaan tuo hieman sinipyrstömäisen pirteän fiiliksen.
Laukaassa varsin harvalukuinen sillä Juha kuittasi lajista eliksen.

Leerviikistä jatkettiin Lintulahdelle jossa raportoitava havis oli tornista hyvin näkynyt avoimesti ruovikon reunassa kököttänyt botte. En ole tuollaistakaan avoimesti ennen nähnyt joten raksumaan.

Kaulushaikara oli asentoonsa jässähtänyt.

Sitten alkoi Bongareilla jalka vipajamaan. Klo 8:40 Joutsenon Konnunsuolta oli löytynyt mustajalkatyllikoiras sekä pari lampivikloa. Tämä oli kuin syömäänkäsky, matkaa about satanen joten sinne!
Tänään oli satanut koko aamun joten paikalla vallitsi oiva pudotuskeli ja lintuja alueella niin paljon ja monipuolisesti etten ikinä missään ole nähnyt. Laajalla peltoaukealla komia tulva ja lintuja möyri joka paikassa.


Konnunsuon lintutorni vuodelta 2001. Täällä tullaan jatkossa käymään joka Arktika-retkellä ainakin jos on pudotuskelin mahdollisuus.

Paikka sijaitsee Karjalan kannasta pitkin muuttavien lintujen reitillä.
Tänään hanhia varovasti arvioiden kymppitonni, kahlaajista etenkin suokukkoja niin paljon ettei edes laskukone Alanko alkanut sateesta johtuen urakoimaan. 

Löytyihän päivän päätähtikin. Harmillisen kaukana mutta GGomia juhlapukuinen koiras!
Mustajalkatylli (Charadrius alexandrinus) 15.5.2014 Lappeenranta Joutseno Konnunsuo.
Hieno punaruskeaniskainen yksilö oli paikalla iltaan saakka.
Haa! Niska ei mut mustat jalat näkyy skoupissa!
Myös elegantti lampiviklo vilahti vuodarilistaa koristamaan

Takana rarien löytäjä Paavo Rantanen. Tarkka sälli!
Ties mitä täältä vielä löytyy aatteli Pasi.

Oikealla (Pekka Komia lainaten) yksi Porin sadoista lintuharrastaja-Mäkelöistä. Tällä kertaa Pomarkusta tosin. Toivotaan että Pasilla löytyy ensi keväänäkin aikaa linnuille ja tunnus Mäkpa nähdään jonkin hyytävän haviksen kuitissa. Ainakin tällä reissulla pinnalista senkun komistuu!

Paluumatkalla ajeltiin Ylämaan Väkeväjärven suuntaan kiljukotka takaraivossa naksuttaen. Alueella havaitut kiljut lienevät jonkinsortin risteymiä toteavat asiaa tuntevat mutta ei se mittään kun ei yhtään nähty.
Paluumatkalla Miehikkälässä kahlaili kolme mustapyrstökuiria ja samalla paikalla kuulimme keskellä päivää lapinpöllön!?? Ei tosin nähty eikä mihinkään kirjattu tms. mutta ääni sopi passelisti. Joku muukin porukka oli jotain huhuilua siinä ihmetellyt.
Kurkelan suoralta löytyi vihdosta viimein meitä vältellyt turturikyyhkykin. Laji on viime vuosina ollut jopa hankalammin bongattavissa kuin idänsellainen suurharvinaisuus!
Ei tunnu turturilla kovin lujaa menevän. Mutta meillä meni kun päästiin syömään!

Turturikyyhky (Streptopelia turtur) 15.5.2014 Virolahti Kurkela.
Lintua nähtiin Kurkelan suoralla 12.-16.5.
Alueella niukka mutta varsin perinteinen laji.

Virolahdella 12.-18.5. Osa 1

12.5.
Tournee alkoi jo aamuneljältä Alangon Skodan kurvatessa pihaan.
Kohteena Virolahti ja Klamilan Parunrannassa oleva tuttu mökki jossa viimevuotisella porukalla Pasi, Juha ja Seppo Mäkelä, Jorma Keyriläinen sekä Pasi Alanko tultaisiin viettämään antoisa Arktika-viikko.
Reissun alku ei Alangon kera antoisasti alkanut sillä eka nuijaus suoritettiin jo Kokemäellä jossa 26.4 alkaen ja viimeksi 10.5. näkynyt mandariinisorsa ei enää näytille suostunut. Onneksi tämä koreus tuli jo 9.5. bongattua PLY-vuodariksi. Hieno lintu vaikka pullasta tykkääkin.

Mandariinisorsa (Aix galericulata) 9.5.2014 Kokemäki Karimaa.
Lintu viihtyi pari päivää puutarhan sorsalammikon heinäsorsaruokinnalla.

Paremmin suoriuduttiin Puurijärven Mutilahden tornissa josta mustatiira plokkautui samointein. Lähistöltä natsasi myös pyrstötiainen joka on onnistunut meikäläistä koko vuoden välttelemään. Paikalta oli myös pesälöytö, pesän etsintään ei päätetty panostaa vaikkei elislistalta kyseistä taideteosta löydy.

Seuraava stoppi oli Karkkilan Pitkälänkoski josta 8.5. oli ilmoitettu virtavästäräkki.
Olikohan lintu häipynyt tai vaihtanut paikkaa? No, paikalta löysimme vain muutaman perhostelijan ja nättejä maisemia. Tämä väiski tulikin nuijattua jo toista kertaa. Linnun olivat Hesan kärkibongarit käyneet bongaamassa mutta Tiedotukseen asti eivät halunneet tietoa levittää. Toivottavasti suoritti onnistuneen pesinnän?

Karkkilasta posautettiin Helsingin Vanhankaupunginlahdelle Pornaistenniemen sepelsieppoa morjestamaan. Sieppo oli löydetty jo 28.4. ja tälläkin paikalla olin jo 9.5. käynyt Dahlmanin ja Laihon kera,. Tosin ilman Kuvapinnaa. Tällöin niemellä oli myös kirjosieppo jota kuvaajaporukka vimmaisesti sarjatulitti. Oli varmaan kiva kotona huomata että tulipa ikuistettua väärä sieppo :D.
No, taas löydettiin oikea lintukin "iiip" -ääntä seuraamalla. Sieppo oli varsin vikkelä liikkeissään mutta tällä kertaa tuli edes jotain otoksia.


Yksi harvoista kuvista jotka eivät tarkentuneet oksikkoon.

Sepelsieppo (Ficedula albicollis) 12.5.2014 Helsinki Pornaistenniemi

Pornaisten tornista nähtiin vielä sitruunavästäräkkikoiras joka laskeutui etualalla olevan piilokojun eteen. Joka oli sopivasti kuvaajia täynnä.
Olispa ollut kojussa....vaan nyt ei oltu kuvausretkellä vaan staijaamassa eikä turhaan sillä pikkutiirasta nassahti vuodari.


Gomia sitruunavästäräkkikoiras patsasteli kojukuvaajien putkissa kiinni.

Matka jatkui Haminan Kirkkojärvelle josta yritettiin tonkaista 11.5. paikalla ollutta mustapäätaskua. Ei näkynynnä, Pasin elislistalla laji siis pysyy pankissa edelleen...
Illansuussa saavuttiin Parunrantaan joka oli tyhjillään sillä muu seurue velipojat Pasi, Juha ja Seppo sekä Jorma Keyriläinen olivat seuraamassa vesilintumuuton huippua Saukkolankalliolla. Oli kuulemma komiaa, lintuja paineli mustanaan yli semmoisia määriä etteivät herrat vastaavaa olleet kokeneet. Jotain kertonee se että vesilintuja oli Hurpusta päivän aikana laskettu 168 000, pääosa iltamuutolta.


Parunranta, Klamila. Viihtyisä mökki jossa avarat tilat.
Ylämökki samanmoinen vasemmalla yläviistoossa.

13.5.
Tänään oli sadepäivä ja ohjelmassa staijaamisen sijasta bongausta.
Ensimmäinen kohde oli jo 2.5. Heinäluodosta Leerviikinniemen edustalta löytynyt juhlapukuinen kyhmyhaahkakoiras.  Joka ei ensin suostunut näyttäytymään. Kunnes Alanko sitkeänä bongarina päätti vaihtaa vähän paikkaa ja yhtäkkiä lintu löytyikin kohtuuetäisyydellä uimassa Heinäluodon itäpäässä. Vaan ei näkynyt kuin hetkosen ja taas hävisi. Mihin hävisi? Lintu olikin noussut maihin luodolle sillä pari kertaa nähtiin komian pään vilahtavan kivien välissä.


"Misä misä? Tosa! Sehän teki maihinnousun!"

Saari joka sisälsi Spectan oli nimeltään Heinäluoto. 

Seuraavaksi paineltiin Pasien kanssa Kouvolan Hämeenkylään josta Klaus Laine oli löytänyt pellolta hanhimassasta kolme punakaulahanhea. Velipoika Pasikin on intoutunut bongaamaan ja liittyi juuri Bongariiittoonkin. Hienoa!
Vaan ei tuntunut helpolta bongaukselta tämäkään sillä pellolla oli varmaan kymppitonni vapoja ja iso osa todella kaukana.
Taas auttoi katselukulman vaihto ja onneksi tuli paikkaa vaihdettua sillä kolmikko löytyi juuri ennen kuin ne ehtivät kävellä pellolla olleen ladon taakse näkymättömiin.


Punakaulahanhet löytyivät juuri ennen kuin ne tallustelivat kuvan rakennusten taakse piiloon. Pasi M. kuittasi eliksen, muu pinnasaldo pari kivaa vuodaria.

Klasun kumppani Tuula Nironen oli saanut linnuista komian kuvan. Kiitoksia.
Tuulan hieno ja mielenkiintoinen blogi osoitteessa: http://tuulanhavis.blogspot.fi/ 

Loppuehtoo menikin mainion aterian ja jääkiekon MM-kisojen merkeissä. Illalliset olivat viimevuotiseen tapaan reissun kruunuja. Tällä kertaa porukan yllätti Seppo joka saalisti viikon gourmee-ykkösen kyytönlihapadallaan. Pääkokki Juha säilytti taatun erinomaisen tasonsa Jorman toimiessa salaattimestarina. Pasi M tarjoili iltapaloiksi koko kirjon erilaisia herkkumakkaroita. Alangon kanssa me bongarit keskityimme lähinnä syömiseen. Nöyrimmät kiitokseni jokaisesta mainiosta tarjoilusta!


Kisakatsomossa vasemmalta Seppo M., 
Jorma Keyriläinen, Juha M., Pasi M. sekä Pasi A.

Viimevuotiseen tapaan reissu oli ajoitettu MM-kisojen aikaan.
Tänä vuonna Suomi aloitti nihkeesti ja kommentteja sateli.
Jos ei iltamuuttoa jaksanut staijat niin kisakatsomo oli poikaa.

Avosetti Lekillä!

7.5.
Jaahas. 
Taas on vierähtänyt aimo tovi ja blogiin ei ole mitään ilmestynyt. 
Keväällä tuntuukin olevan vallan muuta puuhaa kuin istuskella tietsikkaa naputtelemassa. 
Aika palaa vinhasti pihalla vuodenpinnojen keräilyssä lähinnä kotinurkilta tosin.
Nyt olis vähän lomantynkää, mikäs sen hienompaa kuin maastoon mars!

Tänään tuli vähän nukuttuakin ja liikkeellä vasta ysin pintaan.
Soittelin Aalon Veikolle joka oli eilen uhkaillut olevansa tänäänkin liikkeellä ja treffit sovittiin Leveäkarin parkkiksella.
Jossa napsahti heti mulle Porivuodari laulavasta kirjosieposta ja Veikolle sadan metrin päästä koivussa istunut komia koiras pikkukäpäri toi oikein vuosipojon.
Sama tykitys jatkui Lekin niittyjen puolella jossa tähän asti piilossa sinnitellyt vuoden eka keltaväiski piirtyi tajuntaan. Huimaa.
Keli oli elisen pohjoismyrskytuulen jälkeen muuttunut tyveneksi ja rantaan päästyämme oli suorastaan nautinnollista katsella jostain kolmen kilsan päässä vedestä haijastuvaa mustakurkku-uikkua. Tuo oli mahdollista sillä jostain syystä väreilykin oli maltillista.

Talsittiin Lietteiden suuntaan kotvanen kun tuli kuuma ja sanoin että nyt lähti jakku. 
Rupesin siinä varustekasan kanssa voimistelemaan kun Veikko sanos että "kattos heti putkees, siel on jotain pitkäjalkasta."

No pertsana! Avosettihan se siinä!

Avosetti (Recurvirostra avosetta) 7.5.2014 Pori Leveäkari.
Elegantti hieno kahlaaja joita viime vuonna Lietteiltä löytyi kolme yksilöä.
Niitä ennen lajia ei kolmeen vuoteen Porissa nähtykään.

Lintu on varsin viehkeä myös takavinkkelistä katsottuna.

Veikko naputteli hälyn "Avosetti Leveäkari lietteiden kärjessä Riitsaran lahden suulla" .
Hyvältä näytti bongarivinkkelistä sillä lintu siirtyi unten maille.

Vaan eipä lintu pitkään nukkunut. Yhtäkkiä se alkoi nostella siipiään ja lähti. Ensin suuntana oli Langouran uusi lava, siellä setti otti korkeutta ja siirtyi kohti Lietteitä. 
Lentokuva ei vaan onnistunut eikä lintua saanut millään etsimeen vaikka ainakin "kahden metrin" jalat sojottivat hienosti suorana. Sitten lento suuntautui matalalla kohti lietteiden uutta tornia jossa setti melkein törmäsi kahteen rannalla käppäilevään lintumieheen joilla oli putket olalla.
Setin ohilento ei herroissa aiheuttanut reaktioita, kaipa he olivat lähteneet Leveäkarin suuntaan bongaamaan avosettiä eivätkä aavistaneet että tässä se tulee.
Lintu teki vielä kaarroksen uuden tornin edustalla joka oli raskaassa miehityksessä, ei tainnut kenenkään näkökenttään valitettavasti osua.
Sitten lento jatkui kohti Kuuminaisten kärkeä jonne se lopulta hävisi.

Eipä hävinnyt kokonaan sillä vajaa puoltoista tuntia meni kun lintu palasi samaan paikkaan takaisin.
Alangon Pasin sitkeys palkittiin, sillä Pasi oli yövuoron jälkeisen namuherätyksen jälkeen ekopinnan toivossa myöhästynyt ensihälystä ja jäänyt paikalle päivystämään.
Hyvä niin, sillä aika moni muukin sai pojon kuitattua sillä viimeinen päivitys kertoi 
linnun olleen paikalla vielä klo 16.00. 

Jaa juu, mulle tuli tänään vuosipäivä viime vuoden avosettispondesta. Täsmällisesti tuntuu setti saapuvan.

"Saipa vähän Lietteiden porukka säpinää".
Veikko Aalo kuittasi avosetistä tosisponden, onnittelut!
Hiukka vauhtia välillä hiljaiseloa viettäneeseen Porin rariputkeen!

Veikon kanssa kierreltiin vielä Kirrin kenttiä ja pusikoita mutta eipä mainittavaa. Viimeisenä kohteena oli Ooviikin uusi torni. Viikon vinkki onkin, että nyt kun vesi on matalalla niin liian vähän retkeillyssä Ooviikissä näyttää hyvältä. Kuten alla oleva kuva kertoo.