Kunkku Rimpikarissa! ja Liikistössä ponu

26.1.
Pohjantikka oli vaihteeksi ilmaantunut Ulvilan Liikistön muinaismuisto -ja luonnonsuojelualueelle.
Liikistö on hieno vanha kuusikko lahoineen varsin urbaanissa ympäristössä sisältäen ponunkin silloin tällöin.

Jalkasen Outi sieltä ponut ensin ilmoittelee ja tuohan piti lähteä kuvaamaan sillä alue on pieni ja sieltä lajin voi jopa saada etsimeen.
Tällä kertaa pontikka löytyi kuivaa kuusta nakuttelemasta aivan alueen länsireunasta.
Kuusitiaista kummempaa ei kaveriksi löytynyt ja matkaa jatkoin Kaarluotoon. Viime vuonna venevalkaman läheisyydessä oli kolmenkymmenen viiksitimalin parvi kivasti kuvattavissa mutta tällä kertaa en löytänyt ensimmäistäkään. Preiviikin kalarannan pajusirkkukin piilotteli enkä pyihinkään törmäillyt. Ei se mittään.

Soittelin Alangon Pasille jonka kera poikettiin työmaalle eli Sachtlebenin tehtaiden puhdasvesialtaille hakemaan sirkkua jonka Pekka Eriksson oli pari päivää sitten nähnyt lentelevän suljetulle tehdasalueelle.
Altailla jotka sijaitsevat Rimpikarissa melkein meren rannassa krompattiin jonnin aikaa ainoana lintuhavaintona sinitiainen kunnes kuului jokin poikkeava linnunääni altaiden merenpuolelta.
Kunkku!
Huudahti Pasi joka ehti näkemään vilauksen. Pian lintu lähti rannasta ja lensi tehdasalueelle altaiden kasvustoon kadoten näkyvistä.

Lintua ei saatu altailla näkyviin eikä rannan purkuputkille päästy aidasta johtuen joten paineltiin takaisin autoille ja Kolpantien kautta rantaan. 
Altaiden purkuputket laskevat vetensä Kolpanlahdelle muodostaen pienen sulapaikan jossa toisinaan on talvisin muutama lintukin. Ja nyt siellä oli kunkku joka todettiin hyvin araksi ja jätettiinkin se rauhaan saman tien.

Kuningaskalastaja (Alcedo atthis) 26.1.2014 Pori Rimpikari
Kuvasta laji taittuu, parempi otos olisi vaatinut linnun kohtuutonta häirintää talvioloissa.

Talvehtiva kunkku salataan yleisesti juuri häirinnän vuoksi. Linnun säihkyvä olemus ja arkuus ovatkin yhdistelmä joka talvella toimii huonosti.
Pasin kanssa todettiin että lintu olisi kuitenkin häiriöttä Rimpikarissa bongattavissa ajamalla Kolpantien numero 91 kohdalta rannan parkkipaikalle, kävelemällä jäälle ja sieltä kaukoputkella hyvinkin nähtävissä purkuaukoilla kalastelemassa.

Pasi tosisponden kuitanneena laittoi viestin bongariliiton Lintutiedotukseen klo 15.58 :
"Kuningaskalastaja Pori Rimpikari 1p. Kolpantie 91 kohdalta rantaan ja jäälle. Lintu tehtaan purkuputkella. Lähestyminen kielletty"
Lintu todennäköisesti yöpyy tehtaan puolella lämpimillä altailla mutta siellä tuskin on kalaa joten ruokailu tapahtuu purkuaukoilla.
Toivotaan että kaikki paikalla kävijät toimivat Tiedotuksen viestin mukaisesti.

Purkuaukot näkyvät kuvan vasemmassa reunassa.
Taustalla Sachtleben joka kohta on Huntsman?

Hämyn laskeutuessa kunkun ehtivät kuitata Pekka Eriksson, Tapio Meri, Tosisponde Pasi, Jani Vastamäki sekä Ari Savola.

Pikkukivaa

16.1.
Komia talvipäivä, pakkasesta viis maastoon siis.
Retkikaverina Alangon Pasi ja suuntana Sastamala. Alue on Pirkanmaata mutta kuuluu PLY:n tammikisaan jossa Pasi yrittää kasata paineita kärkimiehille.
Meikäläisen tammikisa on ohituksella, useampi laji olisi heti kuun alussa pitänyt hoidella kisavauhdissa pysyäkseen.
Tammikuu on kuitenkin vuodarimielessä oivaa aikaa keräillä pikkurarit listoille. Keväällä kun ei pohjantikkojen tai vasetien perään aika piisaa.

Reissu aloitettiin auringonnousulla Sastamalan Kiikan lauttarannasta jossa pikku-uikkua oli havaittu 26.12.2013 alkaen. Uikkumesta olikin umpijäässä eikä näkyvyyttä ollut kuin nimeksi sakean pakkasusvan noustessa joesta.
Kamat kasaan, pikkutikka plakkariin ja saman tien puoli kilsaa yläjuoksua Ruotsilankoskelle Pehtoorintien päähän josta puikku oli eilen ilmoitettu.  Sieltä se usvasta löytyi edelleenkin.
Lintu sukelteli jatkuvasti sekä näytti tuimasti ponnistelevan kovaa virtaa vastaan.
Kuvista ei tarvinnut haaveilla siispä suorinta tietä Äetsään Pehulan peltopyymestalle.

Tämä kävi helposti. Ei tarvinnut edes autosta nousta kun aamuauringon siivittämät peltopyyt olivat plakkarissa.

Ja näinhän siinä sitten kävi kun autosta nousi.

Reissuhan alkoi sujuvasti! Seuraavaksi koetettiin pohjantikkaa Sastamalan Rehakassa sijaitsevasta Kaali-Ollin metsästä.
Pieni pläntti vanhaa metsää tuotti vain raikasta pakkasilmaa joten Huittisiin kaffeelle.
Lämmin kaakao Härkäpakarissa teki gutaa ja taas jaksoi painaa.
Nimittäin Harjavaltaan valkoselkätikkaa Maksanojalta kaivelemaan.
Paikalle pääsee sujuvasti ajamalla Paratiisintien loppuun jossa sijaitsee oikein P-paikka.
P-paikalta lähtee polku jonka alusta oikealle poikkeamalla pääsee ruokintapaikalle jossa oli pari talirasvapötkylää muttei tikoi.
Mutta löytyi niit tikoiki eli valkoselkänaaras joka rummutti joen rannassa aivan samaa kuivaa keloa kuin viime vuonnakin.

Aina Gomia vaseti!

Pohjantikkaakin haeskeltiin mutta kovasta väännöstä huolimatta tyydyttävää havista ei saatu.

Maksanojalla risuja riittää mietiskeli Pasi.

Menomatkalla Pasi manasi kun ei varpuspöllöjä missään kuusennokassa istuskellut.
"Saaplari, jokkut näkee useampia päivässä mutta ei vaan osu mun kohdalle".
Kuis ollakaan.
Tehtiin Maksanojalta poistuessa vielä lenkki ruokinnalla ja siellähän päivysti varpuspöllö!

Varpuspöllö kuuluu meikäläisen lempilajistoon. Vaikka onkin peto niin on se symppis.

Pöllöihailun jälkeen pontikkametsästys jatkui Ulvilan ja Nakkilan rajalla olevassa Korpelan luonnontilaisessa metsässä. Kuntakylttien kohdalla paikasta jossa Ravanintie muuttuu Anolantieksi lähtee lyhyt tie NE-suuntaan metsän reunassa olevalle "parkkikselle".
Parkkis oli nyt täynnä puutavaraa joka ei onneksi ollut kotoisin tuosta aarnimetsästä vaan sen pohjoispuolelta.
Olen muutaman kerran käynyt tuossa vanhassa kuusimetsässä käppäilemässä, komiaa lahoa ja tikanjälkiä piukassa mutta ei yhtään ponua. Nyt oli. Aika pienellä vaivallakin.
Käykäätten tutustumassa.

Päivä päättyi Vuolteentielle josta Rantasen Izmo oli viimevuotiseen tapaan löytänyt peltopyitä. Komiaa!
Vuolteen nyt tusinan parvi on ainoa Porista tänä ja viime vuonna ilmoitettu ja päälukukin oli hienosti kasvanut neljällä.
Emme tosin lintuja löytäneet Esaman avustuksellakaan mutta kaipa me vielä kohtaamme.

Hanhiluodon vuorihempot

Tundraurpiainen (Carduelis hornemanni) ja Vuorihemppo (Carduelis flavirostris) samalla oksalla!
15.1.2014 Pori Hanhiluoto.

15.1
Porin mielenkiintoisin carduelis-talviparvi on tänä vuonna majoittunut Hanhiluotoon.
Joulukuun alkupuolelta alkaen on paikalla havaittu enimmillään 180 tikliä, 50 hemppoa sekä 11 vuorihemppoa.
Viime vuonna vastaava parvi löytyi Vuolteentieltä ja se olikin pitkään kohtalaisen bongauksen kohteena.

Vuorihemppo kuvauskohteena kiinnostaa ja kelikin oli suotuisa joten maastoon.
Länsitieltä suuntaan SE lähtevältä Kimpajuovantieltä ei tuttua parvea tällä kertaa näkynyt mutta Hanhiluodon länsireunaa kulkevalta Hanhiluodontieltä parvi löytyi Liljan Tapanin vinkillä mukavasti.

Carduelikset majailevat kuvaajan kannalta hankalasti joko pellossa piilossa tai sitten puiden latvoissa.
Ei tuo voimajohto kovin nätti ole mutta vuorihemppo on.
Laji näyttää sekaparvessa tummalta, viiruton kaula, keltanen nokka.

Veikko Aalokin oli tammipinnoja keräilemässä.

Vuorihemppoja oli tänään paikalla 2 yksilöä

Tiklejä 120, hemppoja parikymmentä.

Hyperi ja Meena

8.1.

Tenho Fredman oli edellisenä päivänä äkännyt pihaltaan Uudenkaupungin Pietolasta mielenkiintoisen kyyhkyn ja bongareiden onneksi ja iloksi ikuistanut ruokinnalla käyneen siivekkään.
Tieto oli kulkeutunut kokeneelle paikallisbongari Pekka Alholle joka 7.1. klo 15.30 tiedotti notta idänturturikyyhkyä olisi tarjolla.
Tuohan piti vähintään talvipinnaksi kuitata.
Matkaan lähti kolme Porin sadoista Lintuharrastaja-Mäkelöistä Esaman Jaskalla vahvistettuna.
Perillä oltiin hyvissä ajoin hämärän vielä vallitessa. Tai ei päivä kyllä kirkastunutkaan mutta tapittamassa oltiin ennen auringonnousua.

Porukkaa paikalla arviolta viitisenkymmentä. Tuttujakin.
Vasemmalla ainakin Juha Salminen, Okram Namlhad, "Kunto" Pitkänen, Petteri Mäkelä piilottelee ison miehen takana, sitten Paavo Harri ja Jaakko Esama.

Tällä ruokinnalla kyyhky on päivittäin poikennut jo pari viikkoa kertoili talon isäntä.

Mutta tänään ei lintua tuolla ruokinnalla näkynyt. Eikä ollut tällä kertaa tapittajista kiinni.
Sadekin yltyi ja päätettiin poiketa välillä Pulliksella.
Kun syö pullia se kasvattaa järkeä joten otettiin sämpylät ja siirryttiin Ukin kalasatamaan lokkeja kattelemaan.
Keskellä päivää oli pimeetä kuin Porin kaupungin säästövalaistuksessa mutta täytyy tähän ny isolokki laittaa kun semmoiseen törmättiin.

Isolokki (Larus hyperboreus) 8.1.2014 Uusikaupunki kalasatama.
Roikkuvasiipisulkainen yksilö ollut paikalla 14.12.2013 alkaen.
Tai ei tuo sulka minusta roiku vaan pikemminkin tököttää.
Oikea jalka ollut myös pahasti vioittunut, käytöksessä en nyt mitään erikoista huomannut.
Paranemassa?

Lokki plakkarissa siirryttiin takaisin kivenheiton päähän ruokintakyttäykselle. Etsintäkierroksia tehtiin ympäri kylää ilman tulosta kunnes Esaman ja Mäkpen kierros tuotti tulosta ja klo 13.30 napsahti iloviesti että kyyhky oli löytynyt. Komiaa!
Bongareita alkoi lompsia maksimivauhtia tien täydeltä kohti Männäistentietä jonne valitettavasti oli muutama sata metriä matkaa.
Poijaat olivat vastaanottamassa puuskuttavaa porukkaa ja näyttivät että siellä tuo koivussa edelleenkin kökkii. Hiano homma!
Pian kyyhky vaihtoi paikkaa parin tontin verran ja siirtyi omenapuuhun jököttämään.

Idänturturikyyhky (Streptopelia orientalis) alalajia Meena 8.1.2014 Uusikaupunki Pietola. Turun alueen ensimmäinen ja Tarsigerin mukaan 21. havainto lajista Suomessa.

Toinen havaintoni lajista. Tällä kertaa lintu oli vähän kaukana ja pimeässä mutta hyvä näinkin. 

Bongariveljien ja siskojen tuskaa helpottanut Esaman Jaska keskellä.
Ei oo eka kerta kun Mäkpe tai Jaska löytävät hukassa olleen linnun!!
Tattista sanoi Mattikin jolle kuukausipojoja rapsuu tykkänään.

"WTF...?? Tarkentaa väkisin vain oksiin. Eikun lisää."
Bongotunnelmaa tihkuvan otoksen tallensi Juha Salminen.

Eihän tämä olekaan tirpaton tammikuu, siksi viikonloppuna taas johonkin!? 

Tirpaton Tammikuu?

1.1.
Vuosi 2014 alkoi otsikon mukaisesti joukkohylsyllä Taivassalon Kalasatamasta.
Vuoden 2013 kaksi viimeistä päivää paikalla lillunut nuori kyhmyhaahkanaaras oli vetänyt "eka ekaa" -aamuna paikalle viitisenkymmentä innokasta jotka tämä arvon spectaneiti oli päättänyt jättää näppejään nuolemaan.
Tätä vuoden eka eka-hylsyä olimme saapuneet oikein kahden auton porukalla juhlistamaan.
Huittisista kirmaisi Team DAhma Jukka Tervamäellä vahvistettuna ja Porista juhlaan liityttiin Matti Mäkelän kera.
Tapitus aloitettiin jo puolipimeällä ja mitä enemmän tuli valoa sitä enemmän ainut kyhmykandi näytti ilman selviä valkomerkkejä olevalta pilkkasiiveltä. Hyvin alkoi vuosi ja yhteisesti todettiin ettei meitä tämmöinen talvinen vesililluja oikeastaan kiinnostanutkaan.

Kaulimella kajahti mutta masennuksen ei annettu masentaa vaan matka jatkui Kirkkonummelle Porkkalan kärkeen josta paikallisia pikkukajavia on melkein päivittäin ilmoitettu jo runsaan kuukauden päivät.
Haahka-patti otsassa veti porukkaa etukenoon, silti bongausintoa puhkuen siirryimme Porkkalan kärjelle vievälle vaellusreitille. Kyltti kertoi että matkaa on 1.3 kilsaa mutta kyllä kurvit ja nousut tekevät matkasta kolminkertaisen. Piti oikein Tiirasta tarkastaa tuon kyltin lukema mutta suurinpiirtein matka linnuntietä paikkansa pitävi.
Vaan johon rupes hymyilyttämään. Heti kärjen avauduttua kajavan selkäkuvio ilmaantui ja laskeutui edustan kalliolle toisen kuvioisen viereen!

Pikkukajava (Rissa tridactyla) 1.1.2014 Kirkkonummi Porkkala Pampskatan.
Tänään linnut olivat muuttuneet 2kv -yksilöiksi joita hienosti paikalla kaksin kipalein.

Poijaat jäivät ylös kalliolle staijaamaan, itse laskeskelin persluikua rantaan parempien lintukuvien toivossa.

Kajavan kehveli tulikin lentelemään melkein yläpuolelle mutta eivät nuo vattahöyhenet tai peräpeiliprofiilit kauheen mielenkiintoisia ole.
Kerran sain hyväkkään kurvistakin kiinni.

Olispa ollut oivallinen kajavakuvauspäivä, nyt oli jo liian pimeää ja kaveritkin kalliolla tekivät lähtöä. Tähän mennessä parhaita rissakuviani sillä kuukausi sitten lajista eliksen saadessani ei kortille jäänyt just mitään.

Paita märkänä ja toppahousut hikilastissa paineltiin autoille ja ampaistiin muutaman kymmenen kilsan päähän Vitträsk-järven rantaan. Härkälintu talvipinnaksi kiinnosti niinkin paljon että laskeuduttiin havispaikan jyrkkä mäki rantaan ja takaisin kun ei lintua näkynyt. Mäen päällä Pitkänen alkoi pullistella että mitäs äijät huohottaa? Täten Kaasu-Pitkänen jääköön historiaan ja Kuntoihme-Pitkänen astukoon tilalle.

Viime valoissa siirryttiin Hvittorpin rantaan josta Härkä löytyi samantien.
Tietenkin kaverit muistivat huomauttaa että "tääl se muuten oli se gomia ohotanlokkikin".
Matin kanssa todettiin että silloin oli ainakin yhtä pimiää  joten mikä lie ollu.
Hämärä oli tehdä retken lopuksi lisätempun jonkin suoraviivaisesti ja lujaa järven rantaa matalalla lentäneen linnun muodossa. Väreistä ei näkynyt mitään mutta linnun spotannut Matti totesi että siinä meni kunkku tai kara. Kait se kara oli kun semmoinen oli paikalla aikaisemmin samana päivänä nähty.

Vasemmalta Jari Laiho, piileskelijänä Jukka Tervamäki, Marko Dahlman, Matti Mäkelä sekä Kari "Kunto" Pitkänen.
Kiitokset kevereille retkiseurasta!

5.1.
18.12.2013 oli Aarne Lahti löytänyt Mustasaaresta Svedjehamnin uimarannalta kilsan päässä uiskennelleen nuoren jääkuikan.
Mikä lähes yhtä yllättävää niin Gomia gavia oli samoilla mestoilla vielä 5.1.2014!
Siis todellakin lähes samassa pisteessä 18.12.2013 - 5.1.2014.

Tänään liikkeellä Teamilla M.Mäkelä, Laiho sekä Dahlman.
Laiho sai kunnian linnun spottaamisesta hetkellä jolloin epävarmuus jo aloitti kalvamisensa.
Paikalla oli myös paksunokkakerttusen listallaan omaava Arto Keskinen Espoosta.

Raippaluodon sillanpielestä tapitettiin silkkiuikkua.

Paluumatkalla Kristiinankaupungissa majailleita nokkavarpusia ei löytynynnä. Eikä Porissa Hevosluodon siirtolapuutarhan kyljessä tunteja istunutta huuhkajaakaan.
Mutta tulipa monta uutta ja hauskaa tarinaa sekä kuukausi- ja talvipinnoja hienosta lajista joka viime vuonna jäi minulta kokonaan näkemättä.


6.1.
Mustasaarireissumme aikana Säkylän Pyhäjärveltä löytyi grönlanninlokki joka oli vieläpä lajityypillisesti? puolikesy uiskennellen lähietäisyydellä ihmisistä. Lisäksi Suomelle uusi talvilaji merikihu oli lennellyt Pyhäjärvellä 3.1.2014 alkaen.
Jääkuikkareissun jälkeen ei Pyhäjärvelle olisi valoisaan aikaan ehtinyt joten 6.1. aamulla suuntana Säkylä Pasi Alangon ja Tapani Liljan seurassa.

Aamuhämärissä Euran Sieravuorella staijasi runsas parikymmentä henkeä. Punapipossa Pertti Uusivuori, hänestä oikealle Pasi Alanko sekä risujen taakse piiloutunut Grölis-staijari.
Järveä kierteli epävirallisen arvioni mukaan viitisenkymmentä putkenkannattajaa.

Itse oletin vankasti että uusi PLY-pinna grönlanninlokki napsahtaa. Merikihu ehkä kans. Tai sit ainakin isolokki. No edes nakkeli. Säälittävä sepelkyyhky. Mut ei mittään näistä. Ei edes Hallavaaran kaatikselta..
Reissun helminä olivat hiiripöllö, lohdutusturkinpulu sekä pari kaakkurinnäköistä.
Merikihun näki vilaukselta muutama ja isolokkeja joutuivat tosiornit useampia jaloistansa potkimahan.
Grölistä ei kukaan tänään nähnyt mutta tirpaton tammikuu toteutui järvellä ainakin meidän porukassamme.

Vinkiksi: Luvalahden suuntaan kerääntyi iso lokkimassa yöpymään. Sieltä voisi jotain löytää ja kai se kihukin siellä on missä lokit?