Reposaaren samettipää

21.10.
Tänään oli syksyn upein ja aurinkoisin päivä. Ja mulla aamuvuoro.
Katselin työmaalta tyyntä Pihlavanlahtea ja aattelin että kerrankin merelle näkisi jotain ilman puolen metrin aallokkoa.
Siispä heti kun kongi pelasti hurautin Tahkikseen ja pistin putkilon pystyyn.
Kiva oli kattella alleja ja muutamia lapasotkia pläkäkelissä mutta sitten alkoi taas Reposaaren kutsu kummitella. Vieläkään en ollut siedettävää kuvaa 28.9. löytyneestä linnusta saanut.
Mut tänään tuli.

Valossa oli voimaa ja lintu vähän paloi mutta tulipa tyrneistä hienoja!
Ei silti, mulle kelpaa joka kuva joka tästä smyygarista irtoaa.

Heti isolle merenrantatyrnille päästyäni lintu vilahteli matalalla tyrnissä. Menin meren puolelle puskan keskiosan paikkeille myötävaloon seisomaan ja odottelin. Äkkiä kerttu ilmaantui puskan yläosista ja teki hienon laskeutumisen kerrankin puskan ulkoreunaa pitkin.
Paikalla on tullut vietettyä niin monta tuntia turhaan etten kameran sulkimen kulumista tällä kertaa ajatellut vaan annoin rätistä. Kai kerttu luuli sitä kutsuääneksi kun vieläpä pysähtyi pariksi sekunniksi! Vähän taisi kädetkin tutista mutta onneksi Canoni tai joku on keksinyt kuvanvakaajan. Jalustan käyttöä kun en ole treenannut ja kuvaamisestakin ymmärrän vain että oikean etusormen kohdalla olevaa nappia pitää painaa ja vähän liukusäätimestä valoakin säätää.

Samettipääkerttu (Sylvia melanocephala) 21.10.2013 Pori Reposaari.
Lintu on määritetty läntisen melanocephala-nimirodun nuoreksi koiraaksi.

Kerttu on tätä 28.10. kirjoittaessani ollut jo kuukauden Lontoossa jonne on tehty vähintään tuhat bongausvierailua. Mikäli lintu löytyy paikalta vielä marraskuun puolella pitänee selvittää kuuluuko yksilö koko Suomen bongatuimpien lintujen joukkoon? 
Sammari on ainakin eniten bongattu lintu PLY:n alueella koskaan. 

Laji on tavattu Suomessa kolme kertaa aiemmin:
4.5.1986 Utössä 1 naaras (J.Peltomäki); 13.5.1991 Kirkkonummen Rönnskärrillä 1 koiras (J.Peltomäki ym.); 9.6.1996 Lemlandin Lågskärillä 1 koiras (T.Lehtiniemi ym.).
Serkkumies Peltsi on näköjään löytänyt puolet Suomen sammareista.

Kerttu on ollut varsinainen piilottelun maisteri. Pikkuhiljaa se on kuitenkin enemmän ja avoimemmin käynyt näytillä. Pikku pakkanen saattaa jatkossa vielä helpottaa havainnointia.
Hienoja kuvia löytyy Tarsigerista:
http://www.tarsiger.com/gallery/index.php?sp=find&lang=fin&order=nro,paiva%20DESC&species=71160 

Kerttu popsii tyrnimarjoja joten ainakin vitamiineja ja apetta löytyy riittämiin.
Laji kuulemma kestää pakkasta jonkin verran mutta saas nähdä kuinka herran lopulta käy.