Paikallista antia osa 2

18.2
Aamuvuoron jälkeen pääsin käymään 15.2. Noormarkun Pupperissa havaitulla tunturipöllöpaikalla. Alueelle johti hyväkuntoinen metsätie joka oli jopa kolattu mutta heti tien alussa oli suljettu portti. Eipä tuonne kävelyä ollut kuin puolisen tuntia joten monoa toisen eteen.
Periltä löytyi laaja hakkuuaukea josta löytyi muutamat jalanjäljet mutta ei pöllöä. Lintu oli tuon ainoan kerran havaittu aamukymmeneltä, liekö unilta löydetty? Viime vuonna Nivalassa majaillut tunturipöllö tuli toistuvasti samalle aukeelle saalistelemaan kello 17.00 ja tällä hetkellä Lapualla oleva yksilö on havaittu klo 16. alkaen. Joten jos vielä pöltsiä tulee haettua kannattanee potentiaalisia lähipeltoja tiirailla vasta ennen hämärän tuloa....
Kovin oli Pupperin mettä hiljaanen, ainoa havis oli hauska pikkukäpylintuparvi joka kuskaili isoja kuusenkäpyjä paremmille napostelupaikoille.

19.2.
Tundraurpiaista en ollut Porista vielä tänä vuonna kuitannut. Enkä hirveesti yrittänytkään. Pinomäen Vuolteentiellä majaili iso urpiaisparvi joka piti käydä tsekkaamassa. Parinsadan parvi löytyi koivikosta tiklien, hemppojen sun muiden cardueelisten kera.
Nappailin kuvia potentiaalisista turpoista mutta varmoja ei vaan ilmaantunut. Piti oikein ottaa kaukoputki esiin niin johan rupesi löytymään. Mutta kuvakin pitää saada!

Tämä erityisen vaalea yksilö pilkotti risujen välistä. Piti siirtyä manuaalitarkennukseen että edes tämmöösen dokun kamera suostui ottamaan. Koska urpot majailivat jatkuvasti latvoissa ei yläperiä päässyt vertailemaan. Tällä yksilöllä pieni kekonokka, lähes puhdas alaperä, tuuhea höyhenys sekä rinnan ja kyljen viirutus kortilla.

Parvikuvasta onkin helpompi? napsia. Ainakin kolme löytyy joissa ruksi.

20.2.
Aamulla ajelin Huittisiin maakotka mielessä. Kohteena paikka jossa maakotkia on käynyt ruhoilla mutta harmikseni tuota ruokintaa ei tällä kertaa näkynyt. Seuraavaksi ajelin paikalle josta oli ilmoitettu piekanaa mutta eipä löytynyt kuin lentävä hiirihaukka joka variksen ahdistelemana tipahti metikköön.

Ajelin vielä Huittisten peltoaukeita peltopyyparvia hakien tosin huonolla menestyksellä.
Aurinkokin alkoi paistamaan ja takasmatkalla piti poiketa Paratiisin Maksanojalle tonkimaan vasetikoirasta josta en tälläkään kertaa kuvaa saanut.

Tällä aktiivisesti rummuttavalla naaraalla on vakionurkkaus josta sen aikaisemminkin yhytin. Pari muuta valkoselkätikkarummuttelijaakin kuului vaan ei näkynyt. Toinen rummutteli kaukana hankalassa paikassa ja toinen joen "väärällä" puolella Lammaisissa.
Tikkoja tiiraillessa törmäsin perhostutkijaan joka kertoi että hänen biologikaverinsa oli nähnyt kuhankeittäjäkoiraan viime vuonna Paratiisissa. Voi juku, eipä ollut tietoo.....Täytynee tänä vuonna käydä kuuntelemassa kun en kesämmällä ole Paratiisissa poikennut.

Komian käpytikkatehtaan seurailun jälkeen siirryin auringon siivittämänä Kaarluodon timalimestalle jossa oli autoja parkissa puolisen tusinaa. Immeisiä löytyi ruovikon kätköistä lähemmäs parikymmentä ja valovoimaisia putkia melkein yhtä monta.

Paikalla oli myös pari meikäkäisen ikäistä naiskuvaajaa jotka ihailivat timalinaaraita. En malttanut pitää naamariani kiinni vaan totesin että "Joo, on ne hienoja. Mutta mitä vanhempi naaras sitä suuremmiksi ne hankkivat paisua." Rouvat olivat huumorituulella ja mukana olleet herratkin uskalsivat hekotella.