maanantai 3. kesäkuuta 2013

Sponde kunkku, Yo-kemut ja Hietatiirahylsy

30.5. Sponde kunkku
Petteri M. oli 29.5. aamulla kuullut Porin Kivinin lehdossa kuhankeittäjän.
Kuhis kiinnostaa sillä PLY:n alueelta mulla ei lajista vieläkään havaintoa ole.
Siispä Matti seurana kökötettiin upeana kesäaamuna Kivinin rannassa jo klo 04.
Hieno linnunlaulujen kakofonia kaikui joka puolella mutta sitä oikeaa huilistia ei kuulunut pikku motivoinnillakaan.
Rantasipi sentäs vetäisi pirteänä alajuoksun suuntaan. Pian tuli toinenkin perässä mutta hetkonen!
Sillähän on hienon loistavan sininen selkä! Kunkku! Sponde kuningaskalastaja paineli alajuoksun suuntaan ja kurvasi Masajuovalle kadoten näkyvistä. Uusi spondelaji oli niin hieno että piti heittää oikein yläfemmat.
Kunkku on viimeksi Tiiran mukaan Porissa nähty vuonna 2010 joten aika rari. Eikä tämänpäivän yksilöäkään enää nähty vaikka lintua etsittiinkin.

Matka jatkui Merikarvialle Kasalan torniin pikkukäpylintuvaellusta seuraamaan.
Tai eihän noita isokäpylinnuista äänestä erota mutta kai ne vaeltavat pikkusia enimmäksen oli.
29.5. oli Kalajoelta Ämmän tornista laskettu yli 18000 muuttavaa etelään joten ainakin paljon oli odotettavissa.
Päädyimme lukuun josta 18000:sta sai ottaa kaksi nollaa pois ja kun ei käpäreitä tuntunut tulevan siirryttiin Nyytäinnevalle haarahaukkaa kyttäämään.
Paikka ei taaskaan pettänyt.

Haarahaukka (Milvus migrans) 30.5.2013 Merikarvia Nyytäinneva.
Viime vuotiseen tapaan laji pesi jälleen onnistuneesti jossain Merikarvia-Siikainen -akselilla. Hienoa kerrassaan!
Matti näpyttelemässä "HP Milmig 1p Merikarvia Nyytäinneva terveisin mäkes ja mäkmj"

Noormarkun Poosjärven pikkusiepon jälkeen olikin aika painua kotia poijan Ylioppilasjuhlia valmistelemaan.


1.6. Teemun Yo-juhlat
Tämä on tiukasti lintublogi mutta ajattelin juhlan kunniaksi vinkata että on mulla muutakin elämää. Onneksi lintuihin tuli hurahdettua vasta nyt että sai vuosien varrella edes jotain aikaiseksi.

Perhe Mäkelä juhlatunnelmissa.
Isännällä on kraka kaulassa kerran vuodessa, vaimo Nina sai kerrankin nautiskella pitopalvelusta,
juhlapoika Teemu ja tytär Pauliinakin olivat huipputuulella.

Meikäläisen 50-vuotiskekkerit tuli juhlittua samalla kertaa.
Tuli muuten aika rankat ja hauskat yo-juhlat. Keräilin yöllä tontilta tyhjiä tölkkejä ja pulloja varmaan tunnin.
Paljon puhutaan että nykyajan nuoriso on sitä sun tätä mutta ainakin tämä sakki osasi pitää kivasti hauskaa ilman rähinää tai riitasointuja.
Itse kun muistelen nuoruusvuosia niin aina kun jossain oli juhlat niin joku oli kanttuvei tai sitten rähinä ja älämölö sekä mökellys päällä. Joka kerta.


3.6. Hietatiirahylsy
Just joo.
Hietatiira kummittelee taas. Tällä kertaa lajia on nähty lähietäisyydellä Lumijoen Pitkänokalta.
Pakko mennä.
Pitkäsen Kariltakin pointsi puuttuu joten usvaa putkeen ja kokka kohti Lumijokea.

Matkaan lähdettiin jo yön selässä sillä Kristiinassa piti poiketa idänkäkikandia kuuntelemassa.
Paikalla kuultiinkin yksi puputussarja jossa oli selvä käen soundi mutta sarjoja tuli vain yksi enkä äänittämään ehtinyt. Kandi jäikin lopulta ikuiseksi arvoitukseksi.

Seuraava stoppi pidettiin Kalajoella Leton rannassa josta kuitattiin kolme karikukkoa sekä pikkutiiroja.

Kari Pitkänen tiiraa Kari Kukkoa.
Letolla kukkuili sateenkaarta vastaan käkönen.
Luulin et tästä tulee taiteellinen mut tulikin ihan pöljä.

Lumijoella staiji aloitettiin Sannanlahden tornista.
Keli oli muuten komia mutta jo aamulla turhan kuuma. Emme edes harkinneet Pitkänokalle talsimista auringon kärvennettäväksi vaan laiskanpulleina ponkareina pönötimme tornissa parasta toivoen.
Putkessa näkyi jo pari hemmoa Pitkänokalle vaeltamassa armottomassa väreilyssä eikä kateex käynyt.

Pikku hiljaa pää alkoi osoittaa sulamisen merkkejä ja siirryimmekin kauppaan haalimaan kaikkea vilvoittavaa mitä hyllyistä löytyy. Seuraava hyvä idea oli siirtyä Virkkulan tornin alaosastoon auringolta suojaan staijaamaan.
Kuis ollakaan niin aika pian Pitkänokalta ponkaisi tieto että hietatiira ohitti Lamunkarin ja jatkoi kohti Virkkulaa.
Hillitön tiiraus kohti oletettua tulosuuntaa lähes nyrjäytti silmät mutta ties minne siivekäs meni sillä himottua tiiraa eivät muutkaan enää sinä päivänä nähneet.

Virkkulassa saimme lohduttavan vinkin että rantakurvin voisi helpohkossa paikassa bongata linnun käydessä murkinalla suljetun pesäpaikkansa lähistöllä.
Jotta jotain sais kotiinviemisiksi lähdettiin sinne auton ilmastoinnista nautiskellen.

Paikka olikin helppo eikä odottaa tarvinnut kuin hetken kun kurvi kurvaisi paikalle pirteästi äännellen.

Rantakurvi (Xenus cinereus) 3.6.2013.
Neljäs havaintoni tästä itäisestä lajista joka Suomessa pesivänä harvinaistuu entisestään.

Vaikka meill on lietteet niin kurvi kuuluu Porissa nykyään rarikategoriaan. Siis mun mielestä.
Meinasi muuten kuvan kurville käydä kylmät. Viereen tuli punajalkaviklo syömään jolloin kurvilla paloi jostain syystä käämi ja kauheella rähinällä kahlurit painelivat matalalla yli tien ja suoraan auton eteen. Ei ollut kuin sekunnista kiinni kun iso osa Suomen kurvikannasta oli liiskaantua.

Samalla mestalla syöpötteli tämännäköinen kahluri joka on mun mielestä pulmussirri. PPLY:n alueella kait vähälukuinen tähän aikaan koska Tiirassa havis meni mielenkiintoiseksi.

Liminganlahdella tutustuttiin vielä Oulunsalon Koivukarin lintutorniin jonne vievä tienpätkä lähentelee Euroopan kuoppaisinta vaikka tien varrella on mökkejäkin.
Itse tornikin tuntuu lähestyvän unohduksen kynnystä.
Yläosassa pääsi ilma hyvin kiertämään ja se heilui ja huojui mutta mikä parasta lintuja piisasi.
Tosin olimme paikalla aivan vääärään aikaan sillä kaikki liikkuva oli kovassa vastavalossa. Tummista silueteista päätellen mustapyrstökuireja näkyi täällä eniten koko lahden alueelta ja muitakin tummia uivia ja kahlaavia oli runsain mitoin.

Aurinkoisella kelillä Koivukarin torni on ehdottomasti aamukohde.
Iltapäivällä ei näy kuin mustia möykyröitä.
Näkymä Liminganlahdelle Koivukarin tornista.
Lintuja piisaa mutta se mikä Liminganlahdella tökkii on etäisyys torneista lintuihin. Valitettavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti