GRT 11.-15.6. osa3

14.6. Lappi
Matka jatkui Kiilopäältä Kaamasiin Neljän tuulen tuvalle. Josta ei irronnut edes kuukkelia vaikka ympäristöäkin koluttiin.

Naima-Aslak ja Soikhiapää olivat unohtaneet bilekärrynsä Mantojärven parkkikselle vähän ennen Utsjokea.

Seuraavaksi Utsjoelle ja sieltä länteen Tenon vartta entiselle tunturihaukan pesäpaikalle jonka olivat korpit vallanneet.

Jatkettiin länteen muistolaatalla varustetulle näköalapaikalle josta aukeaa hienot näkymät Norjan puoleisille lumipeitteisille tuntureille.

Näköalapaikalta näkyi kaksikin petolinnun pesää joissa kummassakin oli viime vuonna poikasia. Tällä kertaa ei staijaamallakaan petolintuja nähty .
Viime vuonna isommassa pesässä oli kesäkuussa maakotkanpoikanen ja pienemmässä porilaisporukka näki myöhemmin jonkun pienemmän pedon poikasia. Kotkanpesä oli kait katveessa ja kaverit ihmettelivät "väärää" pesää kiikaroidessaan että kovin olivat pennut pieniä kotkiksi.

Levähdyspaikalla seuraan liittyi kävelyllä ollut Lapinmies joka jutusteli varsin vauhdikkaasti. Ukko mm. kyseli jotta ”mikä lie tuo päivä tännään?” Johon vastattiin että perjantai. ”No kyllähän miekin tuota allakkaa tännään kahtelin vuan onhan tuossa kalenterissa noita päeviä”.
Valitettavasti linnuista kovin kiinnostuneesta hemmosta ei kuvaa tullut otettua.

Tenon varrella on hienoja puroja joista yritettiin kuulostella lapinuunilintuja. Tuloksetta.

Turnee jatkui Karigasniemen vankan aamiaispöydän kautta Piesjängälle joka oli tällä kertaa reissun ainut pettymys. Sinirintakin onnistuttiin välttämään ja vain yksi kutsuva lapinsirkku kuultiin. Huimaa settiä!

Poroerotusaidan vieressä olevassa lammessa oli sentään muutama vesipääsky. Foto: Juha

Vesipääskynaaras on koirasta sävykkäämpi ja kirkkaampi. Näissä kuvissa naaras, jutun yläosassa uiskentelee koiras.

Kauempaa järveltä ei löydetty tunturikihuja joita 13.6. oli ilmoitettu kaksi yksilöä ja 8.6. jopa kymmenen.

Myöhemmin kihuja on nähty Ailigaksella jonka ansiokkaasti ohitimme.
Pieni pilkahdus jänkhäreissuun tuli kun havaitsimme Piesjängällä pari kotkaa mutta nekin osoittautuivat merikotkiksi.

Tunturikihun etsintää Piesjängällä. Eipä tiedetty että vasemmalla olevalla vaaralla kihuja olisi ollut. Foto:Juha

Marssiväsy alkoi vähän painaa eikä bongailu natsannut joten tässä kohtaa tehtiin reissusuunnitelmaan muutos.
Tarkoituksena oli ajella Norjan puolelta Enontekiöön Sotkajärvelle bongaamaan amerikantukkasotkaa ja sieltä Muonioon virtavästäräkkipaikalle.
Tässä kohtaa päätettiin kuitenkin oikaista ja ajeltiin takaisin Kaamasiin.
Jossa ei vieläkään kuukkelia mutta sentään yksi taviokuurna.

Kuurnaa ei 4TT:lla pysty välttämään, kuukkelin kyllä

Nyt alkoi Lappi piisata ja suunnaksi otettiin Rovaniemen kautta Liminganlahti sekä Opastuskeskuksen peti.

15.6.

Liminganlahden opastuskeskus on hulppea pytinki.
Upeissa tiloissa on näyttely Liminganlahden luonnosta ja erityisesti lahden linnuista, seisova pöytä päivittäin sekä majoitustilat. Ainakin ensiluokkaiseen näyttelyyn pitää jokaisen käydä tutustumassa.

Retken viimeisenä kohteena oli hietatiira johon tämä puolipäivä uhrattiin. Sannanlahden ja Virkkulan torneista käytiin yrittämässä. Laihoin tuloksin.

Onhan Sannanlahden tornille parkkiskin mutta kuka sieltä viittii käppäillä? Etenkin kun hietatiirasta tulee hylsyä aina vaan.

Parhaina Virkkulan haviksina kuovisirri sekä muutama tuplalimosa. Sadekin muuttui jatkuvaksi ja päätettiin painua Länsirannikolle.

Viisi päivää ja 3200 kilometriä. Hieno reissu jolta napsui eliksiä koko porukalle. Lapinuunilintu, hienolla kuvausetäisyydellä olleet riekko ja keräkurmitsa sekä kirkkaimpana helmenä upeasti laulanut kenttäkerttunen.
Turneen loppupuoli ei linnustollisesti mennyt putkeen mutta hyvässä ja innokkaassa lintumiesseurassa viihtyy! Isot kiitokset retkiseurasta Jarille, Pasille sekä Juhalle.

Otetaas uusiksi kun Lappi alkaa taas kutsua!

Koko bändikuvakin löytyi Juhan pokkarista.