Eelispukki ja Lietteiden uusi torni

15.2.
Talvipinnat paukkuu!
Toisten löytämät pari riekkoa kävin Pohjois-Satakunnasta tällä kertaa yllättävän helposta paikasta plokkaamasta.
Havainto oli "historiallinen" sillä ensimmäistä kertaa näin ilmielävän riekon PLY:n alueella. Siipien flatina herätti, onneksi ehdin pari lähes valkoista lintua näkemään ennen kuin ne laskeutuivat paikkaan jossa maa heidät nielaisi. Ei nimittäin löytynyt enää millään eikä kuvaan ollut mitään mahkuja.

Seuraavaksi aatokset suuntautuivat rannikolle sillä Kristiinankaupungin Länsikärjestä oli ilmoitettu allihaahkanaaras.
Soittelin löytäjä Veikko Forsbergille joka kertoi että lintu oli siirtynyt näkymättömiin mutta muuten oli kovaa lintumenoa, mm.ruokkeja ja ainutlaatuisesti helmikuisia pikkulokkeja meni etelään useampia. Olisko Englannissa vallitseva myrsky tuonut noita jostain?
Päätin sittenkin jättää Länsikärjen väliin ja ajelin Kasalan tornille teemalla pikkulokki talvipinnaksi myös PLY:n alueelta.
Se oli kuitenkin vikatikki sillä pikkulokei ei näkyny. Lisäksi ehtoolla kattelin Tiirasta että allihaahka olikin tullut Länsikärjelle takaisin. Tiedotus ei valitettavasti päivitystä tällä kertaa tarjonnut. Harmi.

Merikarvian Kasalan uusi lintutorni on PLY:n alueen ainoa merenrantatorni.
Meriliikenteen lisäksi oiva paikka seurata pikkulintumuuttoa.
Ainakin 21.10.2012 massaa meni niin läheltä että muuttavia tikkoja piti nyppiä irti yläkerroksen laudoituksesta.

Ainut mielenkiintoinen lokki tällä kertaa oli kuvasarjassa esiintyvä.
Valkoinen käsisiiven etureuna on armoton ja kun alapuolikin sopii naurulokkiin niin talvipukuinen ridi vain.
Tosin taas oppia siitä että kaukaakin otettu täyttä sontaa oleva kuva kertoo paljon ja usein lintu on niistä tunnistettavissa. 

Kasalassa näytti hiljaiselta joten lähdin seuraavan bongon eli isolokin perään. Pekka Eriksson oli Mäntyluodosta parvekkeeltaan staijannut Reposaaressa jäällä istuskelevan isolokin, tuonne ehtii vielä. 
Rantatiellä Merikarvian ja Ahlaisten rajamailla näin peltoaukealla pari peuraa. Painelin ohi vaan koska valoisa aika alkoi olla kortilla mikäli isolokkia Reposaaresta joutuisi oikein etsimään.
Samassa muistui mieleen että metsästystä harrastava työkaveri Jari Lindström jutteli taannoin jostain kuusipeuroista Merikarvialla.
Samantien pyöräytin uukkarin ja jäin tienvarteen nappaamaan pari kuvaa kun peurat rauhallisina siirtyivät pellolta tien yli toiselle pellolle.
En tunne nisäkkäitä mutta illalla nettiä selaamalla löytyi nopeasti oikea laji eli täpläkauris vanhalta nimeltään kuusipeura. 
En ole kyseistä eläintä aikaisemmin ainakaan noteerannut luonnossa.

Vahvin kuusipeurapopulaatio löytyy Hyvinkään Kytäjältä, pari muuta keskittymää ainakin Inkoossa ja Paraisilla, koko Suomessa alle tuhat yksilöä, 
Satakunnasta Merikarvialta ja Porin pohjoisosista löytyy yhteensä 100 kipaletta. 
Jotain lajin yleisyydestä kertoo se että vuonna 2013 valkohäntäpeuroja metsästettiin 22135 yksilöä kun kuusipeuroja ammuttiin 75.

Kuusipeura (dama dama) on alunperin Lähi-idästä kotoisin
ja levinnyt istutusten kautta Suomeen.
Kesällä punaruskea vaaleilla täplillä, talvisin tumman ruskeanharmaa.
Hyvänä tuntomerkkinä lapiomaiset sarvet.

Reposaaren kalasatamaan saavuttuani 2kv isolokki löytyi jäältä samantien.
Sataman edustalla oli kohtuullisesti lintuja, isokoskeloitakin laskin aalloista
viiteensataan asti kunnes väsähdin.

Isolokki (Larus hyperboreus) 2kv 15.2.2013 Pori Reposaari.
Komia lintu. kuva kännykällä kaukaa skoupattu.

16.2.
Tänään poikkesin korkkaamassa Yyterin Lietteiden uuden tornin sekä kuittaamassa paikalla pyörineen pulmusparven. Vajaan viikon paikalla ollut maksimissaan 40:n yksilön parvi oli ainakin osittain tornin ympäristössä häviten sitten johonkin. 
Muina lahden lintuina oli kuusi jäällä istuskelevaa merikotkaa sekä kaukana usvassa jotain pilkkitouhua seuraava parisatainen lokkilössi.

Uudelle tornille johtava leveä väylä vanhan tornin suunnasta oli valmistunut.

Kavuttuani keskeneräiseen torniin ja katsellessani ensimmäisiä näkymiä kävi heti selväksi että tässä on valmistumassa yksi Suomen ykköslintutorneista. 
Espoon Maarin tornissa on aina porukkaa ja linnusto kovaa luokkaa, toinen huipputorni on Mietoistenlahdessa mutta musta tuntuu että tämä Lietteiden torni on paikka josta vielä kuullaan.

Tosin Liminganlahdelle avautuu Virkkulan tornista näkymä lintumäärään joka muuttoaikoina on
omassa kastissaan. Mutta linnut ovat tornista niin kaukana että naatiskelemaan pääsee vain optimikeleissä parhaalla optiikalla varustautunut kokenut lintumies. 
Samoin saattaa käydä Lietteillä mikäli rannassa liikkuminen kielletään.
Matalan veden aikaan linnut uudestakin tornista ovat vain mustia pisteitä väreilyssä. Katveista puhumattakaan.
Kävelymatkaa nykyisestä virallisesta parkkipaikasta uudelle tornille tulee yli 1.7 kilometriä ja Santojen puolelta vähintään 3km. 
Ilman uusia ajojärjestelyjä sunnuntairetkeilylle aikamoinen kynnys.
Ilman kaukoputkea Lietteillä lintujen tunnistaminen on tähänkin asti ollut haastavaa, mahdollisten kieltojen toteutuessa putki jota eivät edes kaikki lintuharrastajat omista on välttämätön. 

Oikealla näkyvä rannan osa jolla kahlaajat korkean veden aikana oleilevat näyttää jäävän katveeseen.

Bongarina minua kiusaavat linnut jotka jäävät havaitsematta. Tiiraa selaamalla voi todeta mitä kahlaaja-, kiuru- tai kirvisharvinaisuuksia esim. Liminganlahden torneista on nähty. 
Vaatimatonta verrattuna lahdella olevaan Lamunkariin jonne pääsee vain veneellä ja jossa lintuja katsellaan "normaaleilta" etäisyyksiltä. Paikalla käydään aivan satunnaisesti muutaman kerran vuodessa mutta näitä harvinaisuuksia piisaa joita torneista on äärettömän vaikea havaita.

Harvinaisten lintujen löytäminen sekä niiden bongaus on laajalti halveksittu harrastus jolle jokin ELY-keskus varmaan viittaa kintaalla.  
Lintuja eniten havainnoivat henkilöt ovat kuitenkin pääsääntöisesti bongareita niin Porissa kuin muuallakin Suomessa.
Mullekin harvinaisuudet ovat luonnossa liikkumisen moottori.
Ja jos porukkaa halutaan paikalle niin eipä kauheita turistirahaa viljeleviä keskittymiä muista kuin bongareista löydy. Ans olla kun kovia lajeja löytyy niin saattaa käydä näin:

Samettipääkerttu oli Reposaaressa 28.9. - 9.12.2013.
Potentiaalisia nälkäisiä asiakkaita ympäri Suomea alueen yrityksille.
Uusi Lietteiden torni mahdollistaa tällaisenkin keskittymän jos joku vain linnut ensin löytää.   

Mikäli bongausmahdollisuuksien kaventamiseen Lietteillä lähdetään ei sillä ainakaan kävijämääriä uudessa kansallispuistossa lisätä. Päinvastoin.
Ja kun yksi halveksittu ihmislaji eli bongarit on mainittu tonkaistaan esiin kaikkein halveksittavin osa eli kuvaajat. Siitä huolimatta kuvaus harrastuksena kasvaa jatkuvasti eikä kaukaa tornista otettu söherö tyydytä lintukuvan toivossa paikalle tulevaa kameramiestä ainakaan montaa kertaa.

Uusi Lietteiden torni on hyvässä paikassa kovan työn tuloksena.
Minusta se on kehitystä joka lisää mahdollisuuksia havainnointiin mutta ei korvaa vanhoja hyviksi koettuja tapoja.
Mielenkiinnolla seuraan mitä tuleman pitää.