Etelä-Suomen kierros

4.7.
Kai tätä retkiltä kertynyttä juttu- ja kuvasumaa pitää pikkuhiljaa ruveta purkamaan....

Näyttäisi vähän siltä että vuodareita taas keräillään.
Vuosi ei hirveen rarikylläinen ole vielä ollut siksi vähilläkin pointseilla pystyy vuodarilistan kärkipäätä 266:lla lajilla hätyyttelemään.

Tällä kertaa keikan suuntana etelä jossa Helsingin Lauttasaaren keltahemppo ja Kotkan kirjokerttu ovat jo viikkokaupalla oottaneet näkijäänsä.
Mukaan ja matkaan lähtivät Rantasen Ismo Luvialta ja Salmisen Juha Raumalta.

Juhalla ei kunkkua vielä listalla ollut joten kiertue aloitettiin Siuntiosta jossa laji todennäköisesti pesii tänä vuonna.

Paikalle on todella helppo urbaaniornin mennä, senkun autosta astuu. 
Kuvasta hieman oikealla sijainnee linnun lempipaikka vedestä tököttävä oksa jota tänäänkin pari pitkäputkihemmoa pusikossa päivysti.

Kuningaskalastaja (Alcedo atthis) 4.7.2014 Siuntio.
Juhan sanoin lintu kuin koru. Tällä kertaa kaukana mutta kuitenkin.
Vähän lohdutti että linnun vakioksa oli 30m oikealla ja puskajussit joutuisivat ainakin 
tunnin väijymään kunkun seuraavaa ruokailuhetkeä.

Siuntiosta Helsingin Lauttasaareen Myllykallion lintutorniin jonka ympäristössä keltahemppopariskunta on majaillut 15.6. alkaen.
Kunkkua vartoiltiin puoli tuntia mutta serinus otti hieman kauemmin. 
Lopulta lintu löytyi viereisen Puistokaari 5:n pihasta josta lintu lennähti nätisti keloon kuvattavaksi.

Keltahemppo (Serinus serinus) 4.7.2014 Helsinki Lauttasaari.
Etelästä kotoisin, Suomessa satunnaispesijä.

Ranis ja Salje Myllykallion tornissa josta avautuu kerrostalonäkymä melkein joka suuntaan. 
Tulipa tämäkin lintupaikka korkattua. 

Matka jatkui kiljukotkan toivossa Porvoon Ridan kaatikselle. Vinkki oli että menkää kaatiksen takana kulkevalle Luontotielle ja sieltä aidan viertä kulkemalla paikkaan josta kaatis näkyy. 
No, matkalla tuli vastaan intoa puhkuva lintumies joka oli hakemassa autoltaan lintukirjaa ja puhui mahdollisesta mustanmerenlokista. 
Meillä oli kirja matkassa joten porukalla paineltiin lokkia katsomaan jonka Mäkpe lopulta kuvaviestistä määritti leukistiseksi naurulokiksi.

Sain minäkin siitä kuvan ja aika valkoinen lokki olikin kyseessä.

Paikalla ollut natiivi kertoi että itse kaatikselle ei lintuja katselemaan pääsisi ilman lupaa. 
Siksi yritettiin petoja paremmin nähdäksemme saada parempaa näkyvyyttä jota varten piti jatkaa pitkin haisevaa roskansekaista ryteikköä kunnes päästiin vähän korkeammalle kivikolle. Valitettavasti kalliota ympäröi puusto siihen malliin että jostain väleistä hiukan taivastakin näkyi. Paikalla ollut harrastaja kertoi että silti tästä yleensä kattellaan. 
Jaaha, ajattelin itsekseni ja päätin etten tässä seisoskele vaikka joku kilju jostain puun takaa vilahtaisikin. Kamat kasaan ja takaisin autolle. 
Ridan kaatiksen takamettä olikin kamalin lintupaikka jossa tänä vuonna olen käynyt ja haisi niin että pahaa teki. Jos vielä semmoinen ihme tapahtuu että Ridalle tulee asiaa menen ilman muuta kaatiksen portille ja ilmoitan että sisälle pliis.

Kuulemma joskus Ridalla ollut grönlanninlokki aiheutti pikku ryntäyksen jonka jälkeen portit harrastajilta sulkeutuivat. 
En tiiä, minusta häiriö jota kaatopaikan toiminnalle lintuharrastaja yleensäkin voi aiheuttaa on hieman maalaisjärkeä käyttämällä minimaalista. Kunhan ei suoraan kipille parkkeeraa ja muutenkin laittaa autonsa sivuun.
Jätehuollosta puhuttaessa pitää paskan tärkeys ottaa huomioon mutta kyllähän joukkoon muutama kiikari aina mahtuu yhteiskunnan metaaniyhdisteitä hengittelemään ja kesähelteistä muovikassimaisemassa nauttimaan.

Rivien välistä voi lukea että kiljuhylsy kilahti ja matka jatkui Kotkan Hovinsaareen.
Josta kukas muu kuin Klaus Laine oli 15.6. löytänyt kirjokertun. 
Joka oli multa mennyt ohituksella kunnes vasta heinäkuussa Klasun kumppanin Tuula Nirosen blogista havainnon huomasin.


Hovinsaari on takavuosina ollut huisi lintupaikka. Kovimpina Suomenpinnat pitkäkoipisirri ja suippopyrstösirri sekä pitkältä rarilistalta mm. alppikiitäjä ja kaikenmaailman taskut ja kiurut. Nykyään aluetta hallitsee valtava asfalttikenttä(kuvaajan selän takana) jossa välivarastoituna tuhansia autoja

Kirjokerttu oli oleillut kuvassa näkyvän sorakasan takana olevassa pusikossa.
Toista tuntia steppailtiin alueella ja epäusko iski kunnes soitin Klasulle joka kertoi että kyllä se siellä on mut se on vaan jo hiljainen. Selvä homma ja etsintä jatkui kunnes puskassa alkoi rätistä ja laulunlirautuskin pääsi ilmoille. Hetken äänneltyään kike hiljeni taas täysin mutta meillehän tuo riitti ja jatkettiin Kotkan Katariinan tervaleppälehtoon nakkelijahtiin.
2.8.2012 samalta paikalta nakkeli natsasi mutta ei tällä kertaa. Talvella sitten...

Hemmot tutustumassa komiaan pikku tervaleppälehtoon.

Aikaa oli vielä eikä piipparista enää muuta löytynyt kuin 1.7. ilmoitettu Hämeenkosken mustaotsalepinkäinen. Joten paluureitti Raumalle sitä kautta ja muotle plakkariin.
Joka löytyikin langoilta samantien, välillä lintu istui ilmeisellä vakioksallaan pellonreunan rudessa jota ei tielle näkynyt.
Kuvausta autosta käsin koetettiin kolmisen varttia mutta vastavalon takia ei kuvista häävejä tullut.
Tässäkin kävi "hauskasti". Tie oli tyhjä ja autio mutta annas olla kun rellu oli vähän vinossa tiellä ja räpsein kuskin ikkunasta niin torvet rupes raikaamaan ja pakettiauto porhalsi ohi niin että sora lensi. 
Mihin näillä Perähikiän parooneilla on aina niin kauhea kiiru näillä luonnon seesteisillä kunnailla joissa ihmisten tulisi olla ympäröivän maalaismaiseman rauhaisuuden kyllästämiä?

Mustaotsalepinkäinen (Lanius minor) 4.7.2014 Hämeenkoski Etola.

Linnulla oli vasemman silmän yläpuolella....

....jotain pikku ongelmaa

900 kilsaa ja kivoja lajeja. Tosin mulle vain kaksi vuodaria (serinus ja kike) lajeista jotka kummatkin oli nähty Porissa mutta jemmattu. Ei se mittään, bongausreissut ovat aina kivoja joten seuraavia odotellessa....