RARI-PEKKA POMMIN POSAUTTI !!

2.7.
Istuskelin illansuussa pitkästä aikaa blogia päivittelemässä kun vilkaisin välillä Lintutiedotuksen tilannetta. Mulla on vanha Wintoosa XP-mylly ja jos Photoshopissa on joku kuva auki niin kyllä muut sivut kestää..... Vihdoin sivu päivittyi ja OHHO!!
Pitkäkoipisirri Porissa Technipin altaalla klo 20.08. Terveisin Rari-Pekka Eriksson. Huimat Fanfaarit Pekalle!!
Kello oli jo vartin yli kaheksan, tehotonta ympärikävelyä kunnes sain romppeet niskaan ja menox.
Olin vasta Mäntyluodon pikatiellä kun kello 20.24 tuli päivitys että lintu nousi ja lähti eteläääään.
 Aargh ja sun kaikki muut ärinät!!
Mäkpe oli ollut vartisa paikalla kuten Pasi "Flash" Alanko, Tatti ja Holmeskin.
Soitin Satakunnan nopeimmalle Pasille ja kysyin minne mennä ja mitä kannattais tehdä. Lintu oli painellut valko-mustavikloparvessa S:ään yli tehdasrakennusten ja sen jälkeen kaikki oli oletusta. Petteri päivitti vielä että keli kirkas ja lintu hilpaisi muuttavan oloisena.
Ajelin kummiskin alkuperäiselle löytöpaikalle Technipille jossa Tatti, Pasi sekä Kristian Lehtonen olivat päivystämässä.
Pasi vinkkasi että käypä vilkaisemassa Kirrin kentät siis sen missä arotasku oli pari vuotta sitten.
Ei näkyny sielläkään sirriä.
Jaaha.....Esaman Jaskakaan ei ollut ehtinyt lintua näkemään ja fundeerattiin puhelimitse mitä tehdään. Levon lammet ja muut lähialueen potentiaaliset kahluupaikat oli katsottu. Jäljellä oli enää Lietteet.
Ainakin Sillanpään Matti oli sinne jo menossa ja kahlaamaan painui Jaskakin.
Ajelin takaisin Technipille kehää kiertelemään ja kiviä potkiskelemaan. Tai oikeammin olin niin laiskalla tuulella etten viitsinyt enää Lietteille hämärtyvään iltaan lähteä. Kello olisi lähemmäs puoli ykstoista ennen kuin peräalueelle pääsisi ja vesikin korkeella.
Joten jäin Kristian Lehtosen seuraksi. Kristianilla ei ollut saappaita, siksi hän ei ollut siirtynyt Yyteriin. Kun en muutakaan keksinyt niin lähdin taka-altaan suuntaan tallustamaan. Aika pian meren puolelta lähti kaksi valkovikloa, mistäs nuo oli tullu?
Samalla altaalta kuului kahlaajameteliä ja loputkin kahlaajat kahta suokukkonaarasta lukuunottamatta nousivat taivaalle suuntana S.
Tämä peli on pelattu, nautitaan nyt tuulesta tässä hiekkaläjässä ja jatkoin taka-altaalle jossa tiirailin penkkoja eikä mitaki ollu. Lähdin kävelemään taka-altaan halkovaa "tietä" kun tien penkalta pölähti kahlaaja joka lensi jonnekin altaita jakavan vallin kasvustoon näkymättömiin. Kelasin havaintoa: valkoinen yläperä, siipien yläpuolet tummat ilman juovia...liro? Ei pitänyt mitään ääntä, liro yleensä jotain hihkasee. Eikä ollut liroja lietealtaalla näkynyt, voisko olla...?

Tämän "tien" penkalta se joku kahlaaja lähti ja lensi vasemmalla näkyvän vaalean rakennuksen suuntaan matalalla pudoten johonkin lähikasvillisuuteen.

Kello oli melkein kymmenen kun siirryin takaisin lietealtaan puolelle josta viimeinenkin vahti eli Lehtonen oli häipynyt mutta kaksi suokukkoa olivatkin saaneet seuraa.
Kukkoja pienempi, tumma- ja pitkänokkainen, jalat pitkänoloiset väriltään jotain harmaanvihreää sekä kropaltaan vaaleahko kahlaaja tepasteli syvällä lieterannassa. Zoomia........tällähän on alapuolella poikkijuovat tosin varsin vaaleat jos Lintuoppaan kuvaa muistelen......Opas on autossa kameran kera. Hyvä minä.
Tuuli niin peevelisti että en ollut varma siitä mitä näin. Soitin kahlaajaerikoisasiantuntija Tatille ja kysyin lisätuntomerkkejä lajista josta muistin vain yläperän ja vatsan poikkijuovat. Tatti puhui SKJ:stä ja punaruskeesta lakista jonka väriä en nähnyt. Lakki kuitenkin näkyi selvästi ja samalla laitoin MAHDollinen!! -päivityksen tiedotukseen. En halunnut aiheuttaa lietteille kahlanneille turhaa liikuntaa ja siksi halusin olla lähes sata ennen tiedotusta. Pian linnun löytäjä Pekka tuli altaan toiseen päähän ja puhelimessa varmisti että lintu on sama.
Gomiaa!! Epämieltymykseni kahlaamiseen ja luontainen laiskuuteni oli kerrankin hyve ja lintu taas p.

Rari-Pekka Eriksson ansaitsee noston uuteen Gurukenraali-kategoriaan. Guru-Pekka löytää harvinaisia lintuja jopa lintutyhjiöistä jollainen Technip on tänä vuonna ollut.
Kaikki Suomen bongarit onnittelevat Pekkaa superlöydöstä!!

Pitkäkoipisirri (Calidris himantopus) 2.7.2013 Technip-altaat Pori.
Lintu Gooomiia, kuva aiheuttaa yök-efektin. Pään kuviot, lakki, vatsan juovitus sekä nokan väri ja pituus ovat aavistettavissa . Kova tuuli, etäisyys, valaistus jne. eivät riitä selitykseksi sille ettei parempaa kroppausta irronnut.

Pitkäkoipisirri on Pohjois-Amerikkalainen laji joka on vain kerran aikaisemmin nähty Suomessa 20.-22.6.1983. Kyseessä siis todellinen Mega-rari.

Jos ei tästä muuta heru niin edes nokan pituus.



Eelikset paukkuu jopa Suomen pinnakärjellä kuten varmaan kaikilla paikalla olleilla!! Myös Sillanpään Matti ja Canon-Esama(saappaat vesilastissa) ehtivät Lietteiltä paikalle. Veikko Aalokin sai puhelimensa vihdoin päälle ja lajin listoille.

 

Lintu otti muutaman sydäntä sykähdyttävän lentokiekan mutta palasi kierroksiltaan. Kunnes klo 23.03. tuli viimeinen päivitys joka ilmoitti linnun lähteneen suuntaan etelä.



Kello on 23.10 ja tilanne ohi. Joukossa jo muutama epäonninen.




Kello 20.08 -22.00 lajin ehti hoitaa vain viisi henkilöä. Kello 22-23 paikalla oli säpinää ja porukkamääräkin joskus selvinnee.
Mutta olihan ehtoo! Nää niitä päiviä on kun lintuharrastus parastaan tarjoaa.
Vielä kiitos kunnon adrenaliinihumalasta Pekalle!

Lintutiedotuksessa viimeinen päivitys 3.7. klo 7.06: Linnusta ei havaintoa. Harventuneesta 100 hengen porukasta.