Porin rariputki sai jatkoa

28.9.
Leveäpyrstökihuilla on menossa ennätyssyksy Suomen havaintojen osalta.
Invaasio alkoi 17.9. Itä-Suomesta ja viime päivinä ollaan länsirannikollakin päästy nautiskelemaan tuosta pohjoisen tundran komeasta asukista lähinnä nuorten yksilöiden muodossa.
Lepystä on Tiirassa PLY:n alueelta 50 havaintoa joista ennätysvuonna 1999 havaittiin puolet koko määrästä. Tästä vuodesta tullee vieläkin kovempi.

27.9. kävimme porukalla Euran Mansikista kuittaamassa yhden 1kv linnun ja mulle PLY-pojon nro 288 puolityyneltä Pyhäjärveltä. Lähes samalla sakilla jatkettiin tänä aamuna Porissa.
Pääsin Tahkikseen vasta puoli yhdeksän paikkeilla ja kaverit olivat olleet jo toista tuntia paikalla. 
Tuskin sain putken pystyyn kun Pasi huudahti kihusta mutterin oikealla puolella.
Tumma rotkale meni kaikista päivän kihuista lähimpää ja Porinpinnoja naksahti nelikolle jopa kolme kappaletta! On tämä Porissa rari kun Mattikin pitkään harrastaneena onnistui vasta nyt. 
Kerrassaan gomiaa!

Matti Mäkelä, Pasi Alanko ja Petteri Mäkelä kihustaijissa. Kihuja meni tusina niin
kaukana että vain kahdesta määritys onnistui. Toinen oli meri ja toinen lepy.
Petteri antoi hyvän vinkin: "Kato pyrstöä! 1kv lepyn pyrstö on tasainen ilman mitään nykäleitä ja se pitää nähdä!" Tattis taas.

Eilen Hailuodosta ilmoitetut 900 suosirriä alkoivat poltella josko siirtyis vielä kahlaajia kattelemaan ennen iltavuoron alkua. Ja kun tein vielä typerän havismöläyksen niin sanoin että nyt hävettää ja mää häivyin.
Kamat relluseen ja Technipille. Jossa 30 suosirriä ja vähän tyllejä. Sieltä Karhuluotoon ja aika sama peli. Tosin rannalla kekutellut pitkänokkanen kahlaaja laittoi suljinta rätisemään ja lähetin Petelle kameraperäkuvalla konsulttipyynnön että olisko suokukko?
"Outo nokka mutta on se kukko" tuli vastaus.

Aika vinkee nokka ja muutenkin persjalkaisen näköinen kummetus.

Tässä vähän enemmän suokukon näköisenä.
"Kuka muu muka" laulaa joku räppäri vai miten se meni?

Blogiin yritän laittaa huumoria ja tässä tänkertainen pläjäys.
Bongaripiireissä lokkihemmot puhuvat paljon kavereista nimiltään Mika ja Kake.
Täsä ne ny o. Karhuluodossa vasemmalla luisuotsainen Kake ja sitten Mika .
Ei silti, vois ne ollakin kun kaatopaikkoja ei enää Porissa ole.

Seuraavaksi piti käydä Surffirannassa mutta Juha Niemen Dusteri kurvasi vastaan ja kuulumisina ettei surffirannassa ihmeitä.
Vielä ehtis pikaisesti lietteille. Aalon Veikko soitteli ja tehtiin treffit parkkikselle. Sanoin että on vähän kiirus ja lähdettiin lampsimaan rantaan aika vauhtia. 
Pettymys oli suuri sillä vedenkorkeus oli +5 ja ensnäkemältä lietteet ja linnut kortilla. 
Uuden tornin edustalle päästyämme katselin kauempana pienellä ruohosaarekkeella olevia kurmitsoja. "Katos Veikko tuon tundrakurmitsan vieressä olevaa kapulaa. Eix näytäkin pieneltä?" "Kyllä", sano Veikko ja ruvettiin oikein tihruttamaan. 
Äkkiä kurmitsat lähtivät lentoon. Seurasin pienintä joka kaarsi taivasta vasten jolloin jalat näkyivät ulottuvan pyrstön yli muodostaen selvän nykäleen joka jähmettyi tajuntaan. 
Linnut tulivat lähemmäksi jolloin olin näkevinäni etteivät tuon kurmitsan kainalot olleet mustat eikä valkoiset. Hieman ennen laskeutumista päästi lintu vielä äänen "ty-vit".
Jumankekka Veikko! Tuossa on siperiankurmitsa! 
Veikkokin sanoi nähneensä jalkojen ulottuvan yli pyrstön. Komiaa! Äkkiä räppäsin muutaman kuvan.

Jo ensimmäisissä kuvissa on epäkapumaista habbaria havaittavissa.

Soitin Petelle, kerroin tuntomerkit ja kysyin mitäs tehdään? "Laita tiedotukseen!" oli ohje.
Ajattelin että tuntomerkit olivat raskauttavia etenkin koska kirjan perhana oli taas autossa.
(Jokainen lisäkilo kamerarepussa on liikaa, täytynee hommata kännyversio lintuoppaasta...)
Muistin suurinpiirtein mitkä merkit lajin kapustarinnasta erottivat mutta tiedotukseen laitoin sen silti todennäköisenä ja havaitut tuntomerkit perään.
Tänä vuonna on ollut jo tarpeeksi epäonnistuneita hälyjä enkä halunnut leikkiä varmaa. Kotvasessa paikallisia kärkimäärittäjiä ilmestyi torniin mutta lintua ei sieltä saatu naulattua. Keräännyttiin rantaan ja saatiin kurmitsa hollille mutta hyväkäs päättikin nukahtaa.

Ensimmäisen aallon porukka määritystehtävässä, vielä ei olla varmoja.
Terju, alapa, esaja, ranis, Veikko ja Pete. Taisi muuten olla eka kerta kun Izmo oli sopivasti paikalla eikä bongaus vaatinut arosusimaista kolmenkympin rykäisyä.

Toinen alkuhetkien kuvista. Ruokailuasento ei näytä normikurmitsalta.
Pitkäjalkaisuus aiheuttanee eron vähän niinkuin lajiparilla puna/mustapyrstökuiri.

Aikamme odoteltiin mutta sitten piti alkaa toimimaan jotta laji saataisiin varmistettua. Soitettiin pari fulvan kutsuääntä jolloin linnun pää nousi mutta painui takaisin.
Seuraavaksi porukka jäi passiin kamerat tanassa ja tallustin niin pitkälle että lintu heräsi ja nosti päänsä.

Pitkänokkaisuus on läheltä selkeämmin havaittavissa. Tuo valkoinen alue nokan tyvessä on kuuleman mukaan 1kv fulvan tunnusmerkki. En tiedä kuinka sen pitäisi muotoutua sillä kapulallakin sitä on jossain määrin.

No lähtihän se lentoon mutta niin oli tarkoituskin.

Lentoonlähdössä sain pari kuvaa ja katsoin ne samantien. Jes! Selvästi harmaa kainalo. Vetäisin pikku tuuletukset, kahlailin takaisin porukan luo ja sanoin että homma selvä! Ei kuulemma ollu. Noiden kainaloiden näkeminen saattaa olla tosi hankalaa ja kun lintu lentää sivusta ohi on vaikea sanoa menevätkö jalat yli pyrstön. 
Näytin lentokuvaa ja laitoin päivityksen että mielestäni laji OK.
Näppäsin myös kännykällä kameran perästä kuvan sekä lähetin sen Bongariliiton sähköpostiverkkoon että kiinnostuneet näkisivät mitä lähteä katsomaan.

Siperiankurmitsa (Pluvialis fulva) 28.9.2014 Pori Yyteri lietteet.
Porista löytyy kuusi RK:n hyväksymää havaintoa ja PLY:n alueelta kolme lisää.
Vuosittain Suomessa havaitaan muutamia, tosin Tiirassa 2006-2011 välissä taukokin.
Ei mikään huippurari mutta kiva sponde kuitenkin.

Nuoren fulvan määrittäminen ei ole helppo nakki osaavalle saatikka meikäläiselle. 
Kokemus oli varsin opettavainen siitä kuinka lintu näyttää erilaiselta eri valossa, eri kulmissa tai yksin ollessaan jne. Loppu hyvin ja Porin vuoden rariputki joka oli pitkään ollut poikki sai pientä paikkausta.
Hyvillä mielin lähdin pinkomaan työmaalle. Onhan tätä rantaa tullut tänäkin vuonna kierrettyä kohtuutta enemmän ilman parempia haviksia. Vaikka lintuja etenkin syyspuolella on lietteillä ollut kiitettävän runsaasti niin retkeilijä tekee ainakin sen toteamuksen että harvinainen kahlaaja on aidosti harvinainen.

Nopeimmat raumalaiset ehtivät pelipaikalle about tunnissa.
Toim.huom. tuohon kohtaan kävelee lähiparkista vartin jos lampsii lujaa.

Tarinaan liittyy lisää: 13.9. nähtiin Säpissä kurmitsa lennossa joka äänteli kuin fulva.
24.9. Kimmo Nuotio näki lietteillä hommissa ollessaan neljän kurmitsan parven josta kuului ty-vit. Tai tu-it. Lintua etsittiin koko rannan pituudelta tuloksetta.
26.9. olin myrskyävällä lietteiden rantsulla jossa olin näkevinäni harmaakainaloisen kurmitsan. Poistuessani näkyi vielä kurmitsaparvi ja suosirrejä. Parvi lähti lentoon ja sieltä kuului ty-vit. Pakko oli lähteä kaatosadetta karkuun ja sinne jäi. Lintu siis mahdollisesti ollut jossain päin PLY:n aluetta 13.9. alkaen. Tai sitten ei.

Porin Jalluvuosi

Jalluvuosi oli Porissa ihan kohtuullinen viime vuoteen verrattuna  jolloin lajia nähtiin vain 9.-11.5.
Tällä kertaa laji oli bongattavana 14.4.-14.5. eri puolilla Poria yhden yksilön voimin ja kesälläkin Halssista oli pari havaintoa 23.-24.7. Ties vaikka olisi ollut jossain Porissa koko kesän?
Jalohaikara kuuluu lajeihin joista havainnot ovat runsastumassa, tosin onnistunutta pesintää ei Suomessa ole vielä todettu. Lajin leviämisestä kertoo ainakin se että v.2000 tehtiin PLY:n alueen 13.havainto, tällä vuosikymmenellä haviksia on saatu jo pari tusinaa.

Jalohaikara (Egretta alba) 15.-19.4.2014 Pori Enäjärvi.
Lintu oli yksi vuoden bongatuimmista Porissa kait siksi
ettei paljon muutakaan bongattavaa ollut tarjolla.

Pitkästä aikaa oli jokin syy poiketa Enäjärven W-tornilla 

24.9.
Nuotion Kimmo plokkasi 23.9. syyspuoleisen yksilön Levon lammilta. Tuostahan piti koettaa kuvaa mutta lajin arkuus toikin yllättävästi haasteita.
Koetin hiippailla pitkin pusikkoja mutta välittömästi kun tulin näkyville niin lintu lennähti kauemmas.

Haikaroille on ominaista arkuus. Tämän linnun havaintokyky oli linnuksikin yli-inhimillinen.
Helposti havaittava lintu mutta kuvausmielessä vaikeasti lähestyttävä. 

Lennossa nappaa paremmin.
Tämä komia otus nähtiin Levon  lammilla vielä 25.9.

Huima kuvapinna

17.9.
Juttuja pukkaa tasaiseen tahtiin....
Siispä takaisin näppiksen varteen sillä tänään SE tapahtui!
Nimittäin monen monituista kertaa hakemani kuva-eelis on viimeinkin totta.
Mikä parasta se tapahtui vieläpä Porissa jossa ainakin meikäläisen retkuilumaastoissa 
laji nousee omien havisten määrässä mitaten rariluokkaan.

Tarina alkaa Yyterin lietteiden epäviralliselta parkkikselta jossa törmäsin 
turkulaiskaksikkoon Henry Laine ja Markku Salo.
"Autosta" kamoja purkaessani lähistöltä lennähti äänekäs koiraskäpylintu jonka ääni 
ei ollut selvää kippiä tai kyppiä vaan mausteena selvä matalampi pehmeempi soundi.
Täh? "Isokäpylintu!" huudahti Henry.
Jumankekka, äkkiä nappasin soittimen esiin ja laitoin pikkukäpäriä köpöttämään. 
Jostain lennähtikin toinen yksilö joka jäi puunlatvaan ihmettelemään.

Tämä olikin naaraspukuinen, kaukana ja huonossa 
valossa mutta nokan korkeus = pituus. 
Vahva alanokka joka yhtä paksu kuin ylänokka, lisäksi nokan kärki 
kaartuu jyrkemmin kuin pikkukäpylinnulla.

Vertailuna pikkukäpylintu. Tältä näyttää loxia Porissa 99.5%:n varmuudella.

Koiraskin tuli lähemmäksi ja senkin klyyvari täyttää kriteerit. Vahva niska ja iso pää tekevät linnun etupainoisen näköiseksi. Alanokassa on pulistuma, tässä "klunssi" näkyy heijastumana.

Vaikka isokäpylintuja määritetään äänestä tulisi lintu hyvin nähdä vaikkakin näiden yksilöiden äänet poikkesivat "normista". Kuva pitäisi saada suoraan sivusta sillä jos pää on vinossa saa nokasta väärän vaikutelman eikä nokan kärkikään järin jyrkältä näytä kuten kuvan n-pukuisella. Koiras näyttää kuin pää olisi puoli lintua.

Ja sitten on vielä tämänvärisiä käpäreitä, kuvattu 28.3.2013.
Lintuoppaan mukaan kyseessä on postjuvenaalinen koiras eli meikäläisittäin nuari.

Kiva kun välillä jotain tapahtuu. Hyvillä mielin tallustettiin rantaan jossa vielä mukavasti 120 tylliä sekä pari pulmussirriä. Timaliparven ääntäkin kuultiin jota ei lietteillä ole maaliskuun jälkeen kuultukaan. 
Ihan ookoo kamaa.

Markku Salo ja Henry Laine olivat tulleet linturetkelle juhlistamaan Markun eläkepäivien alkamista. Mikäs sen leppoisempaa hienossa syyskelissä kuin linturannalla käppäily! Henry on pitkänlinjan harrastaja joka kertoi rengastelevansa petolintuja, erityisesti merikotkia. 
Myös lounais-suomalainen maakotka tuli kuulemma helystettyä

Uudelta lietteiden perälavalta siirryin pitkosten varteen tutkimaan olisiko hyönteissyöjärintamalla jotain vipinää. Aikas hiljaasta muutamaa punarintaa ja tiltalttia lukuunottamatta kunnes ainoa hiukka mielenkiintoisempi näkyi oksia heiluttelemassa.

Pitkä käsisiiven ulottuma, ruskea selkä sekä SKJ:n loppuminen silmään kertonee linnun olevan rytikerttunen. Tai luhta/viitakerttunen? Uloimman pyrstösulan vaalea reuna ei noihin sopine mutta jokin voisi senkin selittää? Pään/niskan ja selän selvä väriraja eivät taida nekään ihan normeihin mahtua.

Rytkylle huonommin sopii sekin että yläperä näyttää enemmän vihertävän kellertävältä kuin punaruskealta. Ulottuma on niiiin pitkä että lienee luhtakerttunen sittenkin.

Kuvia kamerasta katseltuani soittelin Mäkelän Petterille jos häneltä irtoaisi joku naulaus lajista. No eihän se kuvaa näkemättä onnistu mutta olisihan pitänyt arvata missä Petteri majaili.
Tietenkin Leväkarin tornissa jonne parkkikselta lähteneet isokäpärit olivat menneet esittäytymään ja pulskistamaan Peten jo ennestään pulskaa Porin vuodarisäkkiä.

Parit Kurmut

9.9.
Sadepäivä, pudotuskeli. Lietteille siis.
Pekka Eriksson ja Markku Mäkinen olivat jo paikalla. Pekka kertoi kuulleensa ja nähneensä lietteille tullessaan mahdollisesti pari keräkurmitsaa jotka varmaankin tipahtivat jonnekin rantsulle.
Eipä vaan näkynyt.
Myöhemmin tiirailin lehdelle päin kun kaksi kahlaajaa pyörähti yläpuolella päästellen hieman kuovisirrimäistä ääntä mutta äänihän ei selvästikään ollut kuovisirristä kotoisin. No, kadotin linnut ja jatkoin huppu sateensuojana tiiraamista kunnes puhelin taskussa alkoi täristä.
Pekka soitti että Mäksä näkee niityllä kaksi nuorta keräkurmitsaa ja yritti huudella niistä mutta ootkos kuuro kun hänkin huutelut kuuli jo pitkälle. Enhän minä huppu päässä mitään kuullu mutta Markku näkyi jotain niityllä tiiraavan. Saappaat lotisemaan ja sinne!


Objektiivi sais olla pidempi tuumasi Markku.
Tällä kertaa ei kunnon kuvia saatu.

Poijaat lähtivät rannasta ja jäin vielä päivystämään ja kuvaa koittamaan.
Alangon Pasikin ilmaantui kurmuja bongaamaan ja tällä kertaa päästiin hyvälle hollille.


Kurmitsat olivat hyvinkin rauhallisia kunhan niiden ensin antoi rauhassa kuvaajaan tottua. Tämä toimii etenkin nuorien kahlaajien ollessa kyseessä, vanhojen kanssa vaikeempaa.

Kyseessä ei ole touhutippa vaan vettä sateli edelleen.

Lajille ominainen niskakuvio näkyy nuorellakin.

Keräkurmitsa on harvalukuinen muuttaja PLY:n alueella. Pääosa havainnoista tehdään keväällä, syyspuolella joitakin. Esim. vuodelta 2003 ei lajista löydy yhtään havista.

Nämä linnut olivat Lietteillä vain yhden päivän mutta viihtyivät alueella sillä tod.näk ne nähtiin Kuuminaisissa vielä 14.9.

Tänä keväänä tehtiin Suomessa aivan poikkeuksellisia havaintoja sillä Lappeenrannan Konnunsuolla laskettiin yhdeltä mullokselta 28.-30.5. maksimissaan 154 yksilöä. Edellinen enkka oli perinteikkäältä kurmupaikalta Vaasan Söderfjärdeniltä 26.5.1997 ynnätty 92 paikallista.



Keräkurmitsa (Charadrius morinellus) 9.9.2014 Pori Yyteri lietteet.