Huima kuvapinna

17.9.
Juttuja pukkaa tasaiseen tahtiin....
Siispä takaisin näppiksen varteen sillä tänään SE tapahtui!
Nimittäin monen monituista kertaa hakemani kuva-eelis on viimeinkin totta.
Mikä parasta se tapahtui vieläpä Porissa jossa ainakin meikäläisen retkuilumaastoissa 
laji nousee omien havisten määrässä mitaten rariluokkaan.

Tarina alkaa Yyterin lietteiden epäviralliselta parkkikselta jossa törmäsin 
turkulaiskaksikkoon Henry Laine ja Markku Salo.
"Autosta" kamoja purkaessani lähistöltä lennähti äänekäs koiraskäpylintu jonka ääni 
ei ollut selvää kippiä tai kyppiä vaan mausteena selvä matalampi pehmeempi soundi.
Täh? "Isokäpylintu!" huudahti Henry.
Jumankekka, äkkiä nappasin soittimen esiin ja laitoin pikkukäpäriä köpöttämään. 
Jostain lennähtikin toinen yksilö joka jäi puunlatvaan ihmettelemään.

Tämä olikin naaraspukuinen, kaukana ja huonossa 
valossa mutta nokan korkeus = pituus. 
Vahva alanokka joka yhtä paksu kuin ylänokka, lisäksi nokan kärki 
kaartuu jyrkemmin kuin pikkukäpylinnulla.

Vertailuna pikkukäpylintu. Tältä näyttää loxia Porissa 99.5%:n varmuudella.

Koiraskin tuli lähemmäksi ja senkin klyyvari täyttää kriteerit. Vahva niska ja iso pää tekevät linnun etupainoisen näköiseksi. Alanokassa on pulistuma, tässä "klunssi" näkyy heijastumana.

Vaikka isokäpylintuja määritetään äänestä tulisi lintu hyvin nähdä vaikkakin näiden yksilöiden äänet poikkesivat "normista". Kuva pitäisi saada suoraan sivusta sillä jos pää on vinossa saa nokasta väärän vaikutelman eikä nokan kärkikään järin jyrkältä näytä kuten kuvan n-pukuisella. Koiras näyttää kuin pää olisi puoli lintua.

Ja sitten on vielä tämänvärisiä käpäreitä, kuvattu 28.3.2013.
Lintuoppaan mukaan kyseessä on postjuvenaalinen koiras eli meikäläisittäin nuari.

Kiva kun välillä jotain tapahtuu. Hyvillä mielin tallustettiin rantaan jossa vielä mukavasti 120 tylliä sekä pari pulmussirriä. Timaliparven ääntäkin kuultiin jota ei lietteillä ole maaliskuun jälkeen kuultukaan. 
Ihan ookoo kamaa.

Markku Salo ja Henry Laine olivat tulleet linturetkelle juhlistamaan Markun eläkepäivien alkamista. Mikäs sen leppoisempaa hienossa syyskelissä kuin linturannalla käppäily! Henry on pitkänlinjan harrastaja joka kertoi rengastelevansa petolintuja, erityisesti merikotkia. 
Myös lounais-suomalainen maakotka tuli kuulemma helystettyä

Uudelta lietteiden perälavalta siirryin pitkosten varteen tutkimaan olisiko hyönteissyöjärintamalla jotain vipinää. Aikas hiljaasta muutamaa punarintaa ja tiltalttia lukuunottamatta kunnes ainoa hiukka mielenkiintoisempi näkyi oksia heiluttelemassa.

Pitkä käsisiiven ulottuma, ruskea selkä sekä SKJ:n loppuminen silmään kertonee linnun olevan rytikerttunen. Tai luhta/viitakerttunen? Uloimman pyrstösulan vaalea reuna ei noihin sopine mutta jokin voisi senkin selittää? Pään/niskan ja selän selvä väriraja eivät taida nekään ihan normeihin mahtua.

Rytkylle huonommin sopii sekin että yläperä näyttää enemmän vihertävän kellertävältä kuin punaruskealta. Ulottuma on niiiin pitkä että lienee luhtakerttunen sittenkin.

Kuvia kamerasta katseltuani soittelin Mäkelän Petterille jos häneltä irtoaisi joku naulaus lajista. No eihän se kuvaa näkemättä onnistu mutta olisihan pitänyt arvata missä Petteri majaili.
Tietenkin Leväkarin tornissa jonne parkkikselta lähteneet isokäpärit olivat menneet esittäytymään ja pulskistamaan Peten jo ennestään pulskaa Porin vuodarisäkkiä.