9.9.
Sadepäivä, pudotuskeli. Lietteille siis.
Pekka Eriksson ja Markku Mäkinen olivat jo paikalla. Pekka kertoi kuulleensa ja nähneensä lietteille tullessaan mahdollisesti pari keräkurmitsaa jotka varmaankin tipahtivat jonnekin rantsulle.
Eipä vaan näkynyt.
Myöhemmin tiirailin lehdelle päin kun kaksi kahlaajaa pyörähti yläpuolella päästellen hieman kuovisirrimäistä ääntä mutta äänihän ei selvästikään ollut kuovisirristä kotoisin. No, kadotin linnut ja jatkoin huppu sateensuojana tiiraamista kunnes puhelin taskussa alkoi täristä.
Pekka soitti että Mäksä näkee niityllä kaksi nuorta keräkurmitsaa ja yritti huudella niistä mutta ootkos kuuro kun hänkin huutelut kuuli jo pitkälle. Enhän minä huppu päässä mitään kuullu mutta Markku näkyi jotain niityllä tiiraavan. Saappaat lotisemaan ja sinne!
Objektiivi sais olla pidempi tuumasi Markku. Tällä kertaa ei kunnon kuvia saatu. |
Poijaat lähtivät rannasta ja jäin vielä päivystämään ja kuvaa koittamaan.
Alangon Pasikin ilmaantui kurmuja bongaamaan ja tällä kertaa päästiin hyvälle hollille.
Kurmitsat olivat hyvinkin rauhallisia kunhan niiden ensin antoi rauhassa kuvaajaan tottua. Tämä toimii etenkin nuorien kahlaajien ollessa kyseessä, vanhojen kanssa vaikeempaa. |
Kyseessä ei ole touhutippa vaan vettä sateli edelleen. |
Lajille ominainen niskakuvio näkyy nuorellakin. |
Keräkurmitsa on harvalukuinen muuttaja PLY:n alueella. Pääosa havainnoista tehdään keväällä, syyspuolella joitakin. Esim. vuodelta 2003 ei lajista löydy yhtään havista.
Nämä linnut olivat Lietteillä vain yhden päivän mutta viihtyivät alueella sillä tod.näk ne nähtiin Kuuminaisissa vielä 14.9.
Tänä keväänä tehtiin Suomessa aivan poikkeuksellisia havaintoja sillä Lappeenrannan Konnunsuolla laskettiin yhdeltä mullokselta 28.-30.5. maksimissaan 154 yksilöä. Edellinen enkka oli perinteikkäältä kurmupaikalta Vaasan Söderfjärdeniltä 26.5.1997 ynnätty 92 paikallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti