Yksi lepy lensi yli suulan

3.10.
Hattulasta Hämeenlinnan lähistöltä jymähti 2.10. klo 16:44 jämerä viesti.
Martti Raekunnas oli löytänyt paikallisen suulan pienestä Lehijärvestä. Komiat onnittelut!
Kello oli 16:45, matkaa Porista 180 kilsaa johon väkisin tuhraantuisi pari tuntia.
Tarkoitti sitä että viimeisillä valoilla vielä paikalle ehtisi mutta jos lintu vaihtaisi hiukankin paikkaa pimeä tulisi heti vastaan.
Kerrankin paikallisena uivaa suulaa oli kuitenkin pakko lähteä bongaamaan mutta väkisin reissu oli jätettävä seuraavaan päivään.
Suula siirtyikin Lehijärvestä hiukan pohjoiseen isolle Vanajavedelle josta viimeinen päivitys kertoi linnun jääneen uimaan järven selälle pimeyteen. Hyvältä näytti.
Siispä 3.10. klo 4:00 lastasin kamat Alangon pirssiin ja diisseliä putkeen.

Bongariliiton Facebook-sivuilla arvuuteltiin millä puolella isoa järveä pitäisi aamulla tönöttää.
Viimeisin tieto oli tullut järven kaakkoispuolelta pitkälle työntyvästä Ruskeenkärjestä. Tuonne päätimme mennä ja vielä pimeässä klo 6.30 olimme laiturilla ensimmäisinä paikalla.


Porukkaa alkoi kerääntyä. PLY:n alueelta myös Pitkänen ja Laiho tulivat mestoille.

Niemen kärjestä oli loistava usean kilometrin näkyvyys laajalle alueelle. Valon lisääntyessä alkoi kuitenkin käydä selväksi ettei suula nyt tähän paikkaan näy.
Yllättäen klo 7:45 tuli tieto että hyvännäköinen kandi uiskentelee Pyteri-nimisen saaren länsipuolella jonne meidän olisi pitänyt hyvinkin nähdä. Samantien järven länsipuolelta nassahti että suula nousi ja lähti NW. Eipä näkynyt Ruskeenkärkeen jostain ihmeen syystä. Oliko joku saari välissä? En tiedä.
Sitten noin kello kymmenen tuli veneestä ilmoitus että suula lensi tunti sitten itään. Ei näkynyt silloinkaan ja epäusko alkoi kalvamaan koko niemen porukkaa. Ehdottelin jo että jätetään paikka ja lähdetään etsimään johonkin. Eipä lyönyt vinkki tulta ja siirryinkin haeskelemaan pikkulintuja niemestä.
Kunnes klo 11:40 saatiin pelastusta enteilevä viesti linnun löytymisestä seuraavalta isommalta järveltä pohjoiseen. Suula oli siirtynyt Mallasvedelle ja löytäjä lupasi pitää hallussa.
Usvaa putkeen joka Pasin tapauksessa tarkoittaa suurinta sallittua nopeutta ja viidenkympin pikataipaleelle mars!
Tuskin auto pysähtyi Leppälän koulun rantaan kun Pasi jo paineli rantaan ja meikä perässä juuri kun rannasta kuului huutoa että lintu lennossa! Pasi ehti kiikareilla näkemään vilauksen ennen kuin lintu katosi saaren taakse. Aattelin ettei tämä näin voi mennä!
Samalla näin vilauksen massiivisesta tummasta linnusta lennossa jolla selkeä vaalea alue yläperässä. Siinä! Ja samantien saaren taakse piiloon.


Tämä mies ei ole tumpelo vaan kuuluu parhaaseen A-ryhmään.
Joni Kautonen oli suulaa hakiessaan pysähtynyt ensimmäiseen kohteeseen ja heti nappasi. Lähes koko 3.10. liikkeellä ollut bongarilauma saakin kiittää tätä herraa pinnoistansa. Isot pokkaukset Jonille!

Tulihan Se sieltä saaren takaa esiin. Joku kuikka aiheutti jo sykkeitä mutta kun suula
tuli esiin oli se iso! Kroppa näytti suurelta hanhelta, pitkä kaula ja nokka kuin ison jäägavian.
On niin omannäköisensä lintu sekä uidessa että lennossa!

Tumma 1kv lintu oli valitettavan kaukana mutta teki silti mieleenpainuvan
vaikutuksen parinmetrin siipivälillään. Lentokuvia en saanut
kuin "sokkona" suunnasta missä linnun nuotitettiin lentävän.

Suula (Morus bassanus) 3.10.2014 Valkeakoski Mallasvesi, eelis nro 342.
Tänä syksynä on Suomessa havaittu jo viisi yksilöä. Tämä lienee yksi
spondelajeista joka ilmaantuessaan aiheuttaa hyydettä suonistoon.

Petri Hirvan kuva valtamerien harhailijasta Lehijärveltä 2.10. Kiitoksia.
Näin erikoiselta suula näyttää. GGGOMIA oli!

Mallasvesi oli muutenkin Arktinen paikka tänään. Harvoin pääsee Suomessa todistamaan tapahtumaa jossa hieno nuori leveäpyrstökihu lentää uivan suulan yli. Lepyt ovat tänä syksynä runsaslukuisia mutta tämän kombinaation näkee näillä seuduilla vain yhden kerran elämässä.
Paikalta poistuttuamme alkoi suula vielä syöksysukellella Mallasselällä. Vähän kirpaisee kun tuo jäi näkemättä.
Eikä tässä vielä kaikki: kotimatkalla kuului dramaattista tietoa. 
Olli Haukkovaaran viesti klo 15.37: "Suula Mallasselkä taistelee hengestään merikotkan kanssa!" 
Meko iski voimalla mutta suula pystyi vielä lähtemään lentoon ja sille tielle hävisi. Valitettava tapaus huiman lintupäivän päätteeksi.
Vielä kiitokset paikallistuntija Ollille neuvoista, lisää hänen kirjoittamaansa tarinaa:
http://vlhry.blogspot.fi/2014/…/jaamerelta-pukkaa-suula.html