Team Länsirannikko On Tour (11.-15.6.2015) Osa 1

11.6.2015

Nyt ollaankin vähän paremmalla ja pitemmällä reissulla.

Matkaseurana Rauman ja Maanpään Juha Salminen, Huittisten Jari Laiho sekä Ulvilasta Kari Rissanen.

Suunnitelmissa paljon pinnoja suunnalta Lappi, Kuusamo ja kaikkee siltä väliltä.

Keikka piti alunperin aloittaa Itä-Suomen kautta mutta kuten arvata saattaa suunnitelmat saivat jälleen radikaalin muutoksen. Tällä kertaa Tourin kiertosuunnan määritti ihka aito koiras amerikanhaapana joka oli eilen löytynyt Pattijokisuusta Raahesta.

Länsirannikon kautta matkalle siis, hyviä haviksia ja vuodareita pliis.

Raahessa hienolla vesilintupaikalla Pattijokisuussa oltiin jo aamukymmenen korvilla. Aikaa paloi sillä jenkkihaapana oli suorastaan v-mäinen löydettävä. Rissasen kanssa tallustettiin tämmöiseen niemeen jossa joskus oli ollut joku mökki ja täältä lintu saatiin silloin tällöin näkyville.

Vasemmalla vuodarikärki Kautonen joka oli iloksemme samaan aikaan reissun päällä.

Lintua näkyi hiukan ja tipoittain. Mut tarpeeksi ja kolme eelistäkin paukahti!!

"The Judge" evp eli Pertti Uusivuori ja muutakin populaa ilmaantui niemelle. Pertillä oli tehokas ja suoraviivainen tyyli: "Tossa on putki, laittakaas poijaat lintu siihen!" PU:lla oli karu meininki!

Kamat kyytiin ja kohti Pelloa sillä Sirkkajärvessä oli 5.5. alkaen havaittu kaksi mandariinisorsakoirasta. Hyvin osu reittiin eli sinne!

Olis jollain ollu hauskaa jos olisivat meidän touhuja seuranneet. Kiikaroitiin ja töllötettiin putkilla pitkin järveä mutta ei huomattu kattoa vieressä olleen paatin taakse. Jossa manda-ankat köllötteli ihan vieressä. Mandariinisorsa (Aix galericulata) 11.6. Pello Sirkkakoski.

Niitähän oli kaksi ja samoilla mestoilla koko kesän, viimeinen havis 9.9.2015.

Yöksi ajeltiin Enontekiölle hotelli Hettaan joka olikin ihan mukiinmenevä paikka. Toisaalta, eipä tuolla käsivarren nurkissa hirveesti vaihtoehtoja olekaan.

Lapissa on nyt yötön yö. Puoliltaöin saavuimme Hettaan ja valoa oli vielä näinkin paljon.

12.6.2015

© Juha Salminen

Maittavan Hetta-aamiaisen jälkeen päästiin vuodenpinnaa kuittaamaan.

Nimittäin urpiaisparvi melskasi parkkipaikalla mutta häippäsi alkaessamme tehdä lähempää tuttavuutta. Soittelin tundraurpiaisen kutsua perään ja yksi urpoista palasi. Ja vielä ihan oikeeta lajiakin. Eipä silti, jatkossa kuului kyllä pohjoisen tienvarsipusikoista urpujen ääntelyä joten normisti turpo täältä pitäisi hyvinkin onnistua. Etelässä oli talvikausi poikkeuksellisen turpovapaata.

Hetasta ajeltiin Käsivarteen jonka varrelta olimme kuulleet huhua että siellä vois saada tunturihaukan putkeen.

Maisema käsivarressa on jylhän karua ja kaunista. Mikäs täällä ajellessa?!
Jos ei olis noita tiessä näkyviä poikittaiskatkoksia. Pitemmän päälle aika ärsyttäviä.

Vaarojen alarinteet vaikuttavat aika hiljaisilta. Kunnes niitä alkaa paremmin tutkia ja kuulostella. Etelän miestä lämmittivät etenkin yllättävän runsaslukuiset ja hienosti laulaneet Sinirinnat (Luscinia svecica)

Rustikohteessa nousimme vaaran puoliväliin saadaksemme mahdollisimman laajan sektorin näkyville. Kautonen oli aamustaijaillut alueella jo pari tuntia.

Joni päätti kivuta vieläkin ylemmäs paremman näkyvyyden toivossa. Laella tuuli sikana ja kattelin juuri kiikarilla kun tuuli nappasi Jonin putken ja heitti sen kivikkoon. Ei hyvin mee! 

Kautosen kavutessa rinnettä Rissanen huusi että nyt näkyy iso Falco! Haukka teki muutaman minuutin pitkän liu'un hienosti vaarojen yläpuolella ja kaartoi lopulta naapurin puolelle. GGGGOMIA! Yksi hienoimmista lintuhavainnoista nähdä tunturihaukka sen omassa ympäristössä!

Jonilla kävi huonompi tuuri ja hän joutui kyttäämään havista pitkälle iltapäivään. Hän oli katveessa just ohilennon aikana eikä onnistunut vaikka soitettiin. Ei oo helppoo ja vaaditaankin sitkeyttä jos pinnaennätyksiä meinaa kuittailla.

Myöhemmin samoilla seuduilla Koistisen porukka onnistui saamaan ilmeisesti samasta linnusta kuvankin joka alla. Kitoos!

Tunturihaukka (Falco rusticolus) 24.6.2015 Siellä Jossain © Jarmo Koistinen

Täällä Jossakin Se puolenpäivän maissa lenteli.

Olipa hieno!

Niin hieno että ansaitsee tuplapeukkukuvan!

Tourneeta jatkettiin KIlpisjärvelle. Joka oli vielä umpijäässä! Ja luontokeskuskin kiinni joten kauaa ei nokkaa paikalla tuhisteltu. Paras havis oli hieno hiiri ja sitä mutustava hiiripöltsi parkkiksella. Kuva jäi harkinnan asteelle.

Jari Laiho. Taustalla joku Saana taimikälie?

Oolrait! Sitten diiseliä putkeen ja Norjan kautta Karigasniemelle!

Ulkomailla poikettiin sujuvasti ja ilman muodollisuuksia. Mahdollisesti kaikkeista kovin reissun lintuhaviksista koettiin jossain Norjan puolen tunturijärven rantapusikossa. Oltiin porukalla tyhjennyksellä kun pusikossa rupesi joku outo lintu jodlaamaan. Lähempi tutkiskelu olisi vaatinut saappaita enkä viitsinyt laulajaa edes äänittää, oltiinhan "pinna-alueen" ulkopuolella eivätkä Norjan siivekkäät kauheesti kiinnostusta herättäneet.
Karigasniemelle päästyämme päätettiin poiketa Ailikas-tunturilla ennen Piesjänkää koska viime vuonna jänkä petti ja Ailikas-tunturilla olisi ollut tunturikihuja eikä perhana tajuttu eikä käyty.

© Juha Salminen

Ailikas-tunturille vie tie oikein ylös asti. Tai oikeammin kartassa laen nimi on Lanka joka on Ailikaksen vieressä. Auton kyllä joutuu puomin takia jättämään alas. Puomilla muuten törmättiin ehkä ainoaan alueen harrastukseen nimittäin vaaranlakijuoksuun kun kaksi neitokaista olivat koirien kanssa liikkeellä. Likat lähtivät juoksemaan ja painoivat laelle asti yhtä laukkaa.

Meikäläiset puuskutti vasta puolivälissä vaaraa kun aitoa aslakkia puputtavat neidit tulivat jo vastaan. © Juha Salminen

Sinirintoja oli täälläkin.

© Juha Salminen

Aika tyhjältä vaara vaikutti. Kunnes päästiin ylös niin alkoi tapahtua. Ekana pikkukuovi. Sitten samanaikaisesti vasemmalla pölähti kiiruna ja oikealla tunturikihu! Jepulis! Sponde ylläri kaksi kiirunaa säästi Sodankylän Kiilopää-keikan. Alkoi tuntua että reissuhan alkaa rullata!

Vuodarit nro 271 (tunturikihu) ja 272 (kiiruna) tulivat napakasti yhtäaikaa kahdeksan maissa illalla.

Tunturikihu (Stercorarius longicaudus) 12.6.2015 Utsjoki Karigasniemi.

Kiiruna (Lagopus muta) 12.6.2015 Utsjoki Karigasniemi.

Jebujee, tää meni putkeen. Viereiselle Piesjängän erotusaidalle ei nyt ollut mikään pakko mennä mutta koska se on makee lintupaikka niin poikettiin.
Paikalla mukavasti kahlaajia: Tylli, lapinsirri, suosirri, muutama vesipääsky sekä varoitteleva punakuiri.

Punakuiri (Limosa lapponica) 12.6.2015 Utsjoki Piesjänkä. Sitkeesti tämä naaras teputti perässä ja piti aika möykkää.

Piesjängän erotusaidalla oli taas tunturikihulla pesintäpuuhia ja toinen aikuisista tolpilla vahdissa. Kymmenen maissa ei ollut vielä näin hämärää mutta valotusvirhe sopinee hyvin tähän loppuun.

Matkaa päätettiin jatkaa yötä myöten Kuusamoon josta oltiin Rukalta varattu majoitusta. 

Edessä olevat viissataa seuraavaa kilsaa tullaan ajelemaan yöttömässä yössä joten luvassa pelkkää nautintoa.

Jota lisäsi heti alussa Karigasniemestä Kaamasiin menevän tienvarren hienoilta soilta kuulunut jänkäkurpan soidin jota etelässä harvemmin pääsee kuulemaan.