Uusimmat päivitykset

Päivityksiä vuodelta 2015

Kesäkuulta:
http://kokosukeltaja.blogspot.fi/2015/06/team-lansirannikko-on-tour-11-1562015.html

http://kokosukeltaja.blogspot.fi/2016/02/team-lansirannikko-on-tour-11-1562015.html

Helmikuulta:
http://kokosukeltaja.blogspot.fi/2015/02/karvion-iso-gee.html

Toukokuulta:
http://kokosukeltaja.blogspot.fi/2015/05/mujaty-ja-milvuksia.html

Joulukuulta:
http://kokosukeltaja.blogspot.fi/2016/01/brutaali-kemppainen.html

Terv.
Esa

Brutaali-Kemppainen

2.12.2015

Ounou.
Talvi päällänsä ja pitkä rundi edessä.
27.11. oli Lahdesta Kujalan jätekeskuksesta löytynyt mitä eriskummallisin västäräkki.
Aika nopeasti annettiin dudetasollekin ymmärrystä että kyseessä on alalaji leucopsis.
Selkeämmin sanottuna amurinvästäräkki. Vaikka ei tuo mulle mitään sanonut kunnes Vesilahden lintushamaani Jani Vastamäki muistaakseni FB:ssä totesi että kyseessä on yksi harvinaisimmista Suomessa nähdyistä linnuista. Koskaan.
Jo alkoi luupäässäkin syttyä pohdintaa että pitäiskö tonne mennä?
Nimenomaan luupäässä sillä Rissasen kanssa käytiin 28.11. iltapäivällä paikalla totaalivika-aikaan eikä lintua enää näkynyt.
Ennen kuin seuraavana aamuna samalla altaalla jossa se enimmäkseen oli majaillut.
Ja mikä kasvatti kitkeryyttä niin aamulöytösakki oli tietysti Mäkpen porukka Porista.¨
Ihan tostakin syystä oli tehtävä pakonomainen uusi yritys.

Nyt kohtalotoveriksi lähti Jari Laiho eeliksen toivossa vaikka tuosta ei taida uutta lajia plakkaroimaan päästä. Mahtaako kukaan edes tietää kenet pitäisi pinnan takia lahjoa? Toivoa sopii että Suomen rariteettikomitea ottaa rohkean kannan ja iloisesti yllättää kaikki matkaa taittaneet bongaritoverinsa. :) !!??

No, tänään natsas vässybongo 100 prosenttia paremmin.
Auto jätettiin ohjeen mukaisesti kurviin ja noustiin vallille jossa "joku" Karno Mikkola puolipimeässä harhaili notta missäs tuo allas ja lintu?
"Tosa se altaan reunalla laiturin alla jo valmiina käppäilee" huikkas Laiho klo 8.12.

Laiho esiplokkasi vässyn tänään. Gomia oli!

Kujalan Jäteaseman ja västäräkkialtaan suojelemiseksi alue oli taajasti panssariesteytetty Hiace-tyyppisten ajoneuvojen aiheuttamaa uhkaa varten kuten kuvasta näkyy. Esteistä huolimatta altailla oli muutama pirssi ja mekin manattiin että miksi ei tultu portin kautta?

Paikalla oli mm. tämä Hylsy-Hiace. Siitä huolimatta tänään ei nuijattu.
Kuva ei ole tältä reissulta, en tajunnut napata muistoa kun en osannut arvata että kohta alkaa kalabaliikki.

No pitihän auton omistajaa eli Olavia lähteä moikkaamaan aina kun näkyy.

Se olikin tällä kertaa virhe. 

Olkku kysyi että tuux tavaratilaan niin käydään ottamassa västäräkistä pari kuvaa.

Totta maar mä lähdin! Autohan on mainio piilokoju jota linnut harvemmin säikkyvät. Vaikka jotkut väittää että linnut on viisaita niin on ne aika saakutin tyhmiä. Metallirotjake ei haittaa mutta jos siitä astut ulos niin paniikki on valmis.

Tällä kertaa ei paniikkia. Nätisti Olkku ajeli altaalle, västäräkki käppäili kohti, kääntyi ja lähti kalppimaan takaisin ja Olavi peruutti pois.

Amurinvästäräkki (Motacilla alba leucopsis) 2.12.2015 Lahti Kujalan jätekeskus.
Eka Suomessa ja kolmas WP:n alueella. Magarari alalaji.

Kuvista tuli pimeän takia ihan skeidaa ja niin tuli jälkeenpäin Facestakin. Altaalle ajelusta porukat nykäisi herneet palkoineen nenään. Banaalia ajelua kuvailtiin mm. absurdiksi näyksi. Linnun originaali löytäjä poltti kääminsä ja poistui keskustelupalstalta.

Altaalle eikä koko jäteasemalle olisi saanut mennä autolla jätevirtauksia häiritsemään.

Vaikka tuo allas on aseman sivussa eikä jätekasoilla..

Kommentteina mm. että jos lentokentälläkin ajellaan autolla niin ennen pitkää tulee lentokone ja rysähtää.

No, Olavi oli kysynyt portilta ajoluvan. Bongariliiton säännöt kieltävät suurharvinaisuuden lähestymisen kuvaustarkoituksessa kahden ensimmäisen päivän aikana.

Löydöstä oli kohta viikko joten mikä oli probleemi? Bongatusta linnusta oli aikaisemmin hyviä lähikuvia, olikohan ne otettu altaalla kävelemällä vai linnun lähtöriski minimoimalla eli autosta?

En kyllä itse nähnyt tilanteessa mitään makaaberia sävyä vaikka tämä brutaali lähestyminen aiheutti bongariyhteisössä syvää paheksuntaa ja kuohuntaa.

Minusta kaatopaikalla jos kuvataan niin se tapahtuu autosta. Eri juttu jos syntyy paikalle tunkua ja aitoa häiriötä. Silloin toimitaan tilanteen mukaan se on ihan selvä. Mutta...se missä toinen näkee sietämätöntä häiriötä on toisen silmissä normitoimintaa.

Taas yksi pikanteista linharrastuksen suomista rajattomista iloista!

Ja mitä me tästä opimme: Pitää välttää poliisin (vaikka evp) ohjastaman pakettiauton kyytiin menemistä!

Tässä tämä brutaalisen havaintokäyttäytymisen ilmentymä Bongariliiton sihteeri Kemppainen arokiurupaikalla 11.2.2015. Vakavasti puhuen Olavin käyttäytyminen havaintopaikoilla on moitteetonta ja esimerkillistä. Vaikka hänellä on tuo pitkä "tötterö" ja kuvaaminen kiinnostaa niin tällä(kin) kertaa kritiikki oli aiheetonta, vailla perusteita ja kajahti pahasti kivikkoon

Takas reissuun: Amuri nähtiin välittömästi mut ei vielä viittis kotia mennä, kello on vasta ysin paikkeilla. Lähetääs Pihtiputaalle ottaan jallu talvipinnax! Joo!

Autolle kävellessä tuli Olkion Jouko vastaan ja kysy miss lintu. Tossa altaalla huhuiltiin Joukolle joka paineli matalalentoa vallille. Vaan ei tainnut olla tarpeeksi nopea. Vässy oli nimittäin hilpaissut. Eikä sitä sen koommin nähty! Tuskin paineli takaisin itään 6000 kilsan päähän?

Köröteltiin Pihtipudasta kohden ja välillä käytiin syömässäkin.

Jonka aikana tuli pikkuruokkihäly Porista perhana kun Alapa oli Kuuminaisissa semmoosen nähny. PLY:n ja Porinpinna olis.....300 kilsaa, ei kerkee.

Joten kikkee kohti!

Joka näkyi heti aukealle päästyämme lennossa ja tipahti pellolle. Tänään kulkee muukin kuin auto!

Kattohaikara (Ciconia ciconia) 2.12.2015 Pihtipudas Kortteinen.
Lintu oli tosikova talvipojo, Tiira ei välillä 1.12.-1.3. tunne kuin yhden aikaisemman päivämäärällisen haviksen vuodelta 1978. Kärkikuukausi-bongareilla aikaisempia haviksia näkyi olevan joista ei mulla parempaa tietoo.
Kattohaikarasta nimeltään Joppe tuli julkkis.
Oli paikalla 7.11.2015 alkaen ja selviytyi ruokinnan avulla aina 3.1.2016 asti jolloin valitettavasti menehtyi lento-onnettomuudessa. Joppe, RIP.

Eikä tämä tähän loppunut. Pihtiputaa oli tänään oikea talvinen haikarapuisto. Nimittäin eilen oli keskustassa näkynyt jallukin, viimeksi jossain Shellin pihalla jonka lähistöllä pitäisi olla lintutorni. Tornille kävellessämme törmäsimme kumisaapasherraan jolla oli iso murhe.

Hänellä oli auto hajonnut ja hän tarvitsi yhdeksän euroa että pääsisi äkkiä töihin iltavuoroon. Tosin työmatkaprojektin aloitus oli kesken vielä tunninkin päästä kun Shellistä seurasimme homman etenemistä.

Putaanlahden lintuhuvimaja. Hauska oli paikka niinkuin Jarin ilmekin kertoo.

Jaa juu, näkyi sieltä majasta Jallukin. Jalohaikara (Egretta alba) 2.12.2015 Pihtiputaa Putaanlahti. 
Lintu paikalla 1.-4.12.2015.
No ny riitti ja kotia kohti. Taisi tulla jotain 800 kilsaa talvikeleillä. Vähän liikaa.

Plesa-Esa

25.10.2015

Taas tulee yhtenänsä juttuja!
Alkuvuoden raritykitys herätti toiveita kovasta vuodarisaaliista mutta heinä-elokuun umpikooma tasoitti tilanteen normiksi. Bongausinto onkin syksyn myötä kokenut inflaation mutta jotain pitää sentään yrittää jotta 300 poikkaistuu..

Vuonna 2012 sällit rupesi sanomaan mua Plesa-Esaksi koska tuolloin Säpissä viikon majaillutta plesaa tuli koitettua kerran jos toisenkin.
Varsinkin tästä syystä Hollolasta löytynyttä nunnataskua piti yövuoron jälkeisen nokosen päälle lähteä bongaamaan. Originaalikohteen piti Rissasen kanssa olla Helsinki mutta kashmirinuunilintua ei tänä aamuna siitä samasta puskasta enää löydettykään.
Taisi vaihtaa lehvästöä ja lentää kadoksiin naapuritontille. :)
Ei se mittään, pinna se on nunnakin.

Nou probleemo, 250 kilsaa ja nunna oli porukalla valmiiksi putkessa ja helposti nähtävillä.
Tältä samalta paikalta tuli 2012 jopa eelis peräti kuuden punakaulahanhen maleksiessa valkkariparvessa. 
Raripelto siis.

Nunnatasku (Oenanthe pleschanka) 25.10.2015 © Kari rissanen
Kaakkoinen laji joka Suomessa nähty n.45 kertaa. 

Kohteessa oltiin klo16 paikkeilla. Hämärsi ja tihutti ja olihan outo ilmiö kun ei kohtuuetäisyydellä ollutta lintua suostunut kanoninromu tarkentamaan sitten millään. Taisi tausta olla niin samaa sävyä kuin lintu ettei voinu kuin käsitarkentaa. Ja niistähän tuli niin hienoja taideotoksia että piti turvautua Rissasen apuun. Kiitti.

Kuva ansaitsee pitemmän selvityksen joka alla.

Paikalla oli mm. tämmöinen kaarti ja paljon vuodenpinnoja.
Vasemmalla Mika Teivonen jonka saldo 289, muut posauttaneet jo 300 poikki.
Keskiössä myhäilee mies joka taisi odottaa hurjan alkuvuoden huumassa tekevänsä SE:n.
Eli Joni Kautonen, sitkeä hemmo joka yrittää viimeiseen asti. Saldo 311, vielä puuttuisi kitkerät seitsemän lajia.... Toivotaan että Sendari on armollinen ja lähettää vielä Jonille rariryöpyn sillä hän jos kuka on sen ansainnut.
Joni kertoo pörränneensä tusinan kymppitonnikilsoja maksimi löpökuluilla. Meinaan rahtina pakussa aina kolmisen tonnia jotain kamaa. Bongorundeilla Joni löytyneekin pakusta nukkumasta jostain autonmoottorien ja vaihdelaatikkojen välistä.

Maastopörheltäjä Kari Rissanen ei teillä seisoskele. Siksi nytkin oli savipellolle päästävä läträämään.
Karin perhanalla on nyt PLYN:n enkka eli koossa 305 vuodenbinnaa. Onnittelut!
Hyötysuhdekin on huimasti parantunut vuosien varrella. Tänä vuonna ei lähelläkään 1000 kilsaa/pinna. :)
Oikealla Jarmo Kode Kettu Koistinen joka on tietämättään mua loppuvuoden sparrannut.
Aattelin et Kode pitää kuitata mutta en sittenkään jaksanut tavalajien perässä tolkuttomasti ajella.
Kodella on nyt 301 ja mä olen pari paunaa perässä.
Mut tästä sisuuntuneena taidan siirtyä loppuvuodeksi Tahkikseen telttailemaan ja huiskuttamaan aidan takaa sälleille kun Uberrarit melskaavat Tyrnikarin pusikoissa jonne poijaat ei pääse kuin putkitongeilla.

Railakasta rarisyksyä!
Ja menkäätten maastoon. Mää hyppään kiikkustuoliin kännykkää kattelemaan ja vartoomaan et se piippais. Ja kun ei mitään kuulu niin ajankulukseni kiusaan bongareita Facessa. ;)

Team Länsirannikko On Tour (11.-15.6.2015) Osa 2

13.6.2015

Kuusamossa. 
Jossa Lintumarathooni oli eilen alkanut.
Kuusamovuodarikeikka pitääkin näihin päiviin ajoittaa joten sopivasti ollaan kuokkimassa.

Mission number one: mustapääsirkku joka oli löytynyt jo 3.6. mutta julkisuuteen tuli vasta 12.6. jolloin RallyTeam Klenkat laittoi ilosanoman eetteriin.

Pelipaikalla oltiin aamuseiskan korvilla. Sirkku löytyi kuvassa näkyvästä
oraspellosta jossa se pääajan maleskeli huonosti näkyvillä. © Juha Salminen

Mustapääsirkku (Emberiza melanocephala) 13.6.2015 Kuusamo Hänninen.
Paras kuva jonka onnistuin saamaan ja siinäkin tarkennus meni kekoon.

Rissasella näkyi olevan samoja ongelmia kuin mulla. 700 mupäsi-kuvaa ja kaikki paskoja.
Lintu ei viitsinyt poseerata vaan yhtäkkiä otti ja "lensi niin pitkälle kuin optiikalla näki" totesi sirkkua seuraava vaaleapaitainen kaveri. Sinmän? Ei vaan tuli tunteja myöhemmin takaisin.
Oikealla Kuusamon lintuelämässä vahvasti jo pitkään vaikuttanut Jyrki Mäkelä jonka vasta nyt näin livenä. Hänkin yksi sadoista Suomen lintuharrastajamäkelöistä......

Tältä sen hienon koiraan pitäisi näyttää. Oli Mestoilla 3.-22.6.
20.6.2015 © Aarne Lahti

Reissu jatkui lähinnä lapinuunilinnun etsinnällä akselilla Suolavaara-Matosuontie.
Tämmöisten purojen kohdilla pysähdeltiin. Ei napannu.

Aamupäivä kaunistui vielä pikkusirkulla. Torangintaival on paikka josta aika helposti löydettävissä. Toisin kuin pohjansirkku joka oli tänä vuonna kortilla.

Rukatontussa ollaan parina vuonna majoituttu. Kuten nytkin. Aamulla napattiin tuhdit sapuskat ja nyt käytiin vetämässä happea ja nakkaamassa kamat kämpille. © Juha Salminen

Takas sorateille ja Tolpanniemen suuntaan Torangintaipaleelle. Koska posia ei vinkkipaikoista löytynyt menimme viimevuotiselle mestalle joka sekin vaikutti posivapaalta seudulta. Ei oo helppoo, pohjansirkun lauluaika on ohi eikä tiksuttelukaan tunnu tehoovan. Laulunpätkä sentään tehosi ja napakka koiras tuli reviiriään puolustamaan. Nihkeetä on. © Juha Salminen

Pohjansirkku (Emberiza rustica) 13.6.Kuusamo Torangintaival. Jos oli meillä niin oli ralliporukoillakin ongelmia lajin kuittaamisen kanssa. Liekö posi harvinaistumassa näilläkin seuduilla kun Tiirassakin havis meni salaukseen? Lajin laulukausi antaisi kyllä lajitiheydestä paremman käsityksen.

Jatkettiin kaikenmaailman kurvien ja suorien rallaamista sekä pöllöjäkin haettiin mutta mainittavaa ei saatu aikaiseksi. Paitti se että soiteltiin Kautonen kämpille yöksi. Sai Jonikin nukkua edes yhden yön jossain muualla kuin pakettiautossa autonmoottorien ja kampiakselien välissä. Kyllä muuten rupes silmiä jo painamaankin. Viimeksi nukuttiin Hotelli Hetassa. 

Vaan ei tänne huilaamaan tultukaan vaan lintuja kattelemaan.

Rukatontussa ehtoolla läppäriä naputtamassa. Nettiin pitää muutenkin läppärillä mennä kännykän jakamalla verkolla. Mulla oli tähän aikaan umpisurkee DNA:n 3G-mokkula. Ihan sama jos työntää tikkukaramellin USB-läpeen kuin DNA:n 3G-mokkulan. Yhtä hyvin netti pelaa kummallakin. © Juha Salminen

Team Länsirannikko On Tour (11.-15.6.2015) Osa 1

11.6.2015

Nyt ollaankin vähän paremmalla ja pitemmällä reissulla.

Matkaseurana Rauman ja Maanpään Juha Salminen, Huittisten Jari Laiho sekä Ulvilasta Kari Rissanen.

Suunnitelmissa paljon pinnoja suunnalta Lappi, Kuusamo ja kaikkee siltä väliltä.

Keikka piti alunperin aloittaa Itä-Suomen kautta mutta kuten arvata saattaa suunnitelmat saivat jälleen radikaalin muutoksen. Tällä kertaa Tourin kiertosuunnan määritti ihka aito koiras amerikanhaapana joka oli eilen löytynyt Pattijokisuusta Raahesta.

Länsirannikon kautta matkalle siis, hyviä haviksia ja vuodareita pliis.

Raahessa hienolla vesilintupaikalla Pattijokisuussa oltiin jo aamukymmenen korvilla. Aikaa paloi sillä jenkkihaapana oli suorastaan v-mäinen löydettävä. Rissasen kanssa tallustettiin tämmöiseen niemeen jossa joskus oli ollut joku mökki ja täältä lintu saatiin silloin tällöin näkyville.

Vasemmalla vuodarikärki Kautonen joka oli iloksemme samaan aikaan reissun päällä.

Lintua näkyi hiukan ja tipoittain. Mut tarpeeksi ja kolme eelistäkin paukahti!!

"The Judge" evp eli Pertti Uusivuori ja muutakin populaa ilmaantui niemelle. Pertillä oli tehokas ja suoraviivainen tyyli: "Tossa on putki, laittakaas poijaat lintu siihen!" PU:lla oli karu meininki!

Kamat kyytiin ja kohti Pelloa sillä Sirkkajärvessä oli 5.5. alkaen havaittu kaksi mandariinisorsakoirasta. Hyvin osu reittiin eli sinne!

Olis jollain ollu hauskaa jos olisivat meidän touhuja seuranneet. Kiikaroitiin ja töllötettiin putkilla pitkin järveä mutta ei huomattu kattoa vieressä olleen paatin taakse. Jossa manda-ankat köllötteli ihan vieressä. Mandariinisorsa (Aix galericulata) 11.6. Pello Sirkkakoski.

Niitähän oli kaksi ja samoilla mestoilla koko kesän, viimeinen havis 9.9.2015.

Yöksi ajeltiin Enontekiölle hotelli Hettaan joka olikin ihan mukiinmenevä paikka. Toisaalta, eipä tuolla käsivarren nurkissa hirveesti vaihtoehtoja olekaan.

Lapissa on nyt yötön yö. Puoliltaöin saavuimme Hettaan ja valoa oli vielä näinkin paljon.

12.6.2015

© Juha Salminen

Maittavan Hetta-aamiaisen jälkeen päästiin vuodenpinnaa kuittaamaan.

Nimittäin urpiaisparvi melskasi parkkipaikalla mutta häippäsi alkaessamme tehdä lähempää tuttavuutta. Soittelin tundraurpiaisen kutsua perään ja yksi urpoista palasi. Ja vielä ihan oikeeta lajiakin. Eipä silti, jatkossa kuului kyllä pohjoisen tienvarsipusikoista urpujen ääntelyä joten normisti turpo täältä pitäisi hyvinkin onnistua. Etelässä oli talvikausi poikkeuksellisen turpovapaata.

Hetasta ajeltiin Käsivarteen jonka varrelta olimme kuulleet huhua että siellä vois saada tunturihaukan putkeen.

Maisema käsivarressa on jylhän karua ja kaunista. Mikäs täällä ajellessa?!
Jos ei olis noita tiessä näkyviä poikittaiskatkoksia. Pitemmän päälle aika ärsyttäviä.

Vaarojen alarinteet vaikuttavat aika hiljaisilta. Kunnes niitä alkaa paremmin tutkia ja kuulostella. Etelän miestä lämmittivät etenkin yllättävän runsaslukuiset ja hienosti laulaneet Sinirinnat (Luscinia svecica)

Rustikohteessa nousimme vaaran puoliväliin saadaksemme mahdollisimman laajan sektorin näkyville. Kautonen oli aamustaijaillut alueella jo pari tuntia.

Joni päätti kivuta vieläkin ylemmäs paremman näkyvyyden toivossa. Laella tuuli sikana ja kattelin juuri kiikarilla kun tuuli nappasi Jonin putken ja heitti sen kivikkoon. Ei hyvin mee! 

Kautosen kavutessa rinnettä Rissanen huusi että nyt näkyy iso Falco! Haukka teki muutaman minuutin pitkän liu'un hienosti vaarojen yläpuolella ja kaartoi lopulta naapurin puolelle. GGGGOMIA! Yksi hienoimmista lintuhavainnoista nähdä tunturihaukka sen omassa ympäristössä!

Jonilla kävi huonompi tuuri ja hän joutui kyttäämään havista pitkälle iltapäivään. Hän oli katveessa just ohilennon aikana eikä onnistunut vaikka soitettiin. Ei oo helppoo ja vaaditaankin sitkeyttä jos pinnaennätyksiä meinaa kuittailla.

Myöhemmin samoilla seuduilla Koistisen porukka onnistui saamaan ilmeisesti samasta linnusta kuvankin joka alla. Kitoos!

Tunturihaukka (Falco rusticolus) 24.6.2015 Siellä Jossain © Jarmo Koistinen

Täällä Jossakin Se puolenpäivän maissa lenteli.

Olipa hieno!

Niin hieno että ansaitsee tuplapeukkukuvan!

Tourneeta jatkettiin KIlpisjärvelle. Joka oli vielä umpijäässä! Ja luontokeskuskin kiinni joten kauaa ei nokkaa paikalla tuhisteltu. Paras havis oli hieno hiiri ja sitä mutustava hiiripöltsi parkkiksella. Kuva jäi harkinnan asteelle.

Jari Laiho. Taustalla joku Saana taimikälie?

Oolrait! Sitten diiseliä putkeen ja Norjan kautta Karigasniemelle!

Ulkomailla poikettiin sujuvasti ja ilman muodollisuuksia. Mahdollisesti kaikkeista kovin reissun lintuhaviksista koettiin jossain Norjan puolen tunturijärven rantapusikossa. Oltiin porukalla tyhjennyksellä kun pusikossa rupesi joku outo lintu jodlaamaan. Lähempi tutkiskelu olisi vaatinut saappaita enkä viitsinyt laulajaa edes äänittää, oltiinhan "pinna-alueen" ulkopuolella eivätkä Norjan siivekkäät kauheesti kiinnostusta herättäneet.
Karigasniemelle päästyämme päätettiin poiketa Ailikas-tunturilla ennen Piesjänkää koska viime vuonna jänkä petti ja Ailikas-tunturilla olisi ollut tunturikihuja eikä perhana tajuttu eikä käyty.

© Juha Salminen

Ailikas-tunturille vie tie oikein ylös asti. Tai oikeammin kartassa laen nimi on Lanka joka on Ailikaksen vieressä. Auton kyllä joutuu puomin takia jättämään alas. Puomilla muuten törmättiin ehkä ainoaan alueen harrastukseen nimittäin vaaranlakijuoksuun kun kaksi neitokaista olivat koirien kanssa liikkeellä. Likat lähtivät juoksemaan ja painoivat laelle asti yhtä laukkaa.

Meikäläiset puuskutti vasta puolivälissä vaaraa kun aitoa aslakkia puputtavat neidit tulivat jo vastaan. © Juha Salminen

Sinirintoja oli täälläkin.

© Juha Salminen

Aika tyhjältä vaara vaikutti. Kunnes päästiin ylös niin alkoi tapahtua. Ekana pikkukuovi. Sitten samanaikaisesti vasemmalla pölähti kiiruna ja oikealla tunturikihu! Jepulis! Sponde ylläri kaksi kiirunaa säästi Sodankylän Kiilopää-keikan. Alkoi tuntua että reissuhan alkaa rullata!

Vuodarit nro 271 (tunturikihu) ja 272 (kiiruna) tulivat napakasti yhtäaikaa kahdeksan maissa illalla.

Tunturikihu (Stercorarius longicaudus) 12.6.2015 Utsjoki Karigasniemi.

Kiiruna (Lagopus muta) 12.6.2015 Utsjoki Karigasniemi.

Jebujee, tää meni putkeen. Viereiselle Piesjängän erotusaidalle ei nyt ollut mikään pakko mennä mutta koska se on makee lintupaikka niin poikettiin.
Paikalla mukavasti kahlaajia: Tylli, lapinsirri, suosirri, muutama vesipääsky sekä varoitteleva punakuiri.

Punakuiri (Limosa lapponica) 12.6.2015 Utsjoki Piesjänkä. Sitkeesti tämä naaras teputti perässä ja piti aika möykkää.

Piesjängän erotusaidalla oli taas tunturikihulla pesintäpuuhia ja toinen aikuisista tolpilla vahdissa. Kymmenen maissa ei ollut vielä näin hämärää mutta valotusvirhe sopinee hyvin tähän loppuun.

Matkaa päätettiin jatkaa yötä myöten Kuusamoon josta oltiin Rukalta varattu majoitusta. 

Edessä olevat viissataa seuraavaa kilsaa tullaan ajelemaan yöttömässä yössä joten luvassa pelkkää nautintoa.

Jota lisäsi heti alussa Karigasniemestä Kaamasiin menevän tienvarren hienoilta soilta kuulunut jänkäkurpan soidin jota etelässä harvemmin pääsee kuulemaan.

Mujaty ja Milvuksia

7.5.2015

Aikainen lintu eilisen valkosiipitiiran nappaa aateltiin Rissasen kanssa ja siksi pihalla olin jo siinä aamuneljän korvilla. 
Tästä tulikin hyvä vuodaripäivä sillä jo ennen kuin nelivetosukisuki kurvasi pihaan kuului hernekerttu helistävän, säkättävän vai mikä kuvaus tuohon sopinee?

Eilen illalla oli siis valkosiipitiira nähty Helsingin Vanhankaupunginlahdella. Laji on liikkuvaa sorttia mutta silti päätettiin olla heti aamulla paikalla Lammassaaren tornissa jossa ei kyllä mitään chlidoniaksia näkyny mutta näkyi ja kuului mm. Gustaf Nordenswan joka noitui surkeaa ekovuodarilistaansa. Eikä muutenkaan kuulemma ollut ikinä spondena nähnyt kuin sepelrastaan. Taisi unohtaa jonkun aavikkokultarinnan?

Kaikki rarit ovat tänä vuonna olleet Hesassa. Paitti silloin kun mä olen siellä niin silloin ei ole kuin sumua. Ja vuodareita tyylin pensaskerttu ja satakieli.
Siispä maaseudun harrastelijat siirtyivät stadin säihkeestä Saloa kohti. Jos tuo lande sopis meille paremmin? Alueella on nääs majaillut isohaarahaukka haarahaukan kera ainakin 4.5. alkaen.

Lintu oli viimeksi nähty lahden koillispäässä jonne jäätiin aluksi staijailemaan. Samoilla paikoilla oli muitakin kohtalotovereita Tampereelta tosin, mm. Ohtosta ja Hannua ja Jormaa jne...
Mut ei haukoi. Tai tossa näkyis kymmenen kilsan päässä pari jotain senoloista lintua lentävän...
Näiden perässä ajeltiin Vartsalan suuntaan josta haviksia oli myös tullut.

Etualalla näkyvä autokunta oli parkissa tien poskessa ennen Vartsalaa.
Rissanen nykäisi U-silmukan jollainen on vain sukisukilla mahdollinen ja kysäistiin että mikä meininki?
"No tässä vaan kattellaan kun isohaarahaukka putos tuohon metikköön haarahaukan kanssa."
Ai jaa todettiin. Meitäkään ei lintu kiinnostanut :) ja siksi pikavauhtia putket tanaan!!

Jumankekka! Siinähän tuo nyt kiärtelee!
Isohaarahaukka (Milvus milvus) 7.5.2015 Salo Immala.

Nii ja normimilvus kaverina siinä alempana!

Katsoin kännykästä suurinpiirtein katuosoitteen joka oli Kaninkolantie 156 ja naputtelin tiedotukseen pikana sillä tiesin alueella olevan porukoita milvusta etsimässä.

Ainakin Tampereen porukasta Aarne Ohtonen ehti paikalle.
Jos mulla olisi tuommoinen verkonpaino kaukoputkena niin mäkin kattelisin mieluummin kiikareilla.
Ei liene edes ikuisesti legendaarinen patti-kowa vaan joku optolythi?
Ei maar. Vanhassa vara parempi :)

Tuplamilkkari viihtyi paikalla puolisen tuntia ja klo 15.30 sopi tiedottaa että haukat siirtyivät itään taakse metsien. Isohaarahaukkaa nähtiin alueella aina 28.5. asti ja kovasti spekuloitiin pesintää haarahaukan kera ja sitä kumpi olisi isä tai äiti?? Tietääkseni pariskunnan yhteiselo ei kuitenkaan sujuakseen ottanut.
Joka tapauksessa laji on nyt tehnyt vähintään tiedustelun Suomeen, v.2015 keväällä yksilöitä nähtiin Suomessa kymmenkunta. Ehkä? Suurimmasta osasta lienee kuvia ja joku korjannee joskus luvun oikeaksi. Ensimmäinen havainto pölähti jo helmikuussa, kevään viimeinen 9.5. ja vielä yksi havis heinäkuun puolivälissä. 
Hieno peto, Suomen seuraava vakiintuva pesimälajiko?

Meiän retkueen retkuilu jatkui Mynämäen suuntaan.
Aamulla oli Mietoistenlahdelta löytynyt mustajalkatylli naaras sukupuoleltaan.
Lintu oli koko päivän poltellut mielessä ja suvaitsi vielä klo 18.00 olla paikalla.
Niinkumäsanoin. Lande sopii maalaisbongarille. Hesalaiset joutu kerrankin ajeleen edes Turkkuseen.

Mustajalkatylli (Charadrius alexandrinus) 7.5.2015. Mynämäki Mietoistenlahti.
Joidenkin harmiksi ei lintua enää seuraavana päivänä näkynyt.

Meillähän olis vielä tänään aikaa. Kevät on niin hienoo. 
Ei voi tätä kirjoittaessa 12.1.2016 edes kuvitella millaista on kun on kevät ja lintuja. 
Rareja ja mitä lie kaikissa puskissa ja jaloissa pyörimässä sekä rantoja tallaamassa. 
Siis käsittämätöntä. 
Keväällä voi linturetket venyttää vaikka yheksään ja vielä näkee.
Meinaan pari mustatiiraa oli helppo nykäistä iltavalossa Puurijärven Mutilahden tornista iltakasilta.
Kai tämä kevään kaiho ja odotus antoi kimmokkeen selailla kuvia ja vähän kirjoitella.
Talvi alkaa jo mulle riittää.