Tirpaton Tammikuu?

1.1.
Vuosi 2014 alkoi otsikon mukaisesti joukkohylsyllä Taivassalon Kalasatamasta.
Vuoden 2013 kaksi viimeistä päivää paikalla lillunut nuori kyhmyhaahkanaaras oli vetänyt "eka ekaa" -aamuna paikalle viitisenkymmentä innokasta jotka tämä arvon spectaneiti oli päättänyt jättää näppejään nuolemaan.
Tätä vuoden eka eka-hylsyä olimme saapuneet oikein kahden auton porukalla juhlistamaan.
Huittisista kirmaisi Team DAhma Jukka Tervamäellä vahvistettuna ja Porista juhlaan liityttiin Matti Mäkelän kera.
Tapitus aloitettiin jo puolipimeällä ja mitä enemmän tuli valoa sitä enemmän ainut kyhmykandi näytti ilman selviä valkomerkkejä olevalta pilkkasiiveltä. Hyvin alkoi vuosi ja yhteisesti todettiin ettei meitä tämmöinen talvinen vesililluja oikeastaan kiinnostanutkaan.

Kaulimella kajahti mutta masennuksen ei annettu masentaa vaan matka jatkui Kirkkonummelle Porkkalan kärkeen josta paikallisia pikkukajavia on melkein päivittäin ilmoitettu jo runsaan kuukauden päivät.
Haahka-patti otsassa veti porukkaa etukenoon, silti bongausintoa puhkuen siirryimme Porkkalan kärjelle vievälle vaellusreitille. Kyltti kertoi että matkaa on 1.3 kilsaa mutta kyllä kurvit ja nousut tekevät matkasta kolminkertaisen. Piti oikein Tiirasta tarkastaa tuon kyltin lukema mutta suurinpiirtein matka linnuntietä paikkansa pitävi.
Vaan johon rupes hymyilyttämään. Heti kärjen avauduttua kajavan selkäkuvio ilmaantui ja laskeutui edustan kalliolle toisen kuvioisen viereen!

Pikkukajava (Rissa tridactyla) 1.1.2014 Kirkkonummi Porkkala Pampskatan.
Tänään linnut olivat muuttuneet 2kv -yksilöiksi joita hienosti paikalla kaksin kipalein.

Poijaat jäivät ylös kalliolle staijaamaan, itse laskeskelin persluikua rantaan parempien lintukuvien toivossa.

Kajavan kehveli tulikin lentelemään melkein yläpuolelle mutta eivät nuo vattahöyhenet tai peräpeiliprofiilit kauheen mielenkiintoisia ole.
Kerran sain hyväkkään kurvistakin kiinni.

Olispa ollut oivallinen kajavakuvauspäivä, nyt oli jo liian pimeää ja kaveritkin kalliolla tekivät lähtöä. Tähän mennessä parhaita rissakuviani sillä kuukausi sitten lajista eliksen saadessani ei kortille jäänyt just mitään.

Paita märkänä ja toppahousut hikilastissa paineltiin autoille ja ampaistiin muutaman kymmenen kilsan päähän Vitträsk-järven rantaan. Härkälintu talvipinnaksi kiinnosti niinkin paljon että laskeuduttiin havispaikan jyrkkä mäki rantaan ja takaisin kun ei lintua näkynyt. Mäen päällä Pitkänen alkoi pullistella että mitäs äijät huohottaa? Täten Kaasu-Pitkänen jääköön historiaan ja Kuntoihme-Pitkänen astukoon tilalle.

Viime valoissa siirryttiin Hvittorpin rantaan josta Härkä löytyi samantien.
Tietenkin kaverit muistivat huomauttaa että "tääl se muuten oli se gomia ohotanlokkikin".
Matin kanssa todettiin että silloin oli ainakin yhtä pimiää  joten mikä lie ollu.
Hämärä oli tehdä retken lopuksi lisätempun jonkin suoraviivaisesti ja lujaa järven rantaa matalalla lentäneen linnun muodossa. Väreistä ei näkynyt mitään mutta linnun spotannut Matti totesi että siinä meni kunkku tai kara. Kait se kara oli kun semmoinen oli paikalla aikaisemmin samana päivänä nähty.

Vasemmalta Jari Laiho, piileskelijänä Jukka Tervamäki, Marko Dahlman, Matti Mäkelä sekä Kari "Kunto" Pitkänen.
Kiitokset kevereille retkiseurasta!

5.1.
18.12.2013 oli Aarne Lahti löytänyt Mustasaaresta Svedjehamnin uimarannalta kilsan päässä uiskennelleen nuoren jääkuikan.
Mikä lähes yhtä yllättävää niin Gomia gavia oli samoilla mestoilla vielä 5.1.2014!
Siis todellakin lähes samassa pisteessä 18.12.2013 - 5.1.2014.

Tänään liikkeellä Teamilla M.Mäkelä, Laiho sekä Dahlman.
Laiho sai kunnian linnun spottaamisesta hetkellä jolloin epävarmuus jo aloitti kalvamisensa.
Paikalla oli myös paksunokkakerttusen listallaan omaava Arto Keskinen Espoosta.

Raippaluodon sillanpielestä tapitettiin silkkiuikkua.

Paluumatkalla Kristiinankaupungissa majailleita nokkavarpusia ei löytynynnä. Eikä Porissa Hevosluodon siirtolapuutarhan kyljessä tunteja istunutta huuhkajaakaan.
Mutta tulipa monta uutta ja hauskaa tarinaa sekä kuukausi- ja talvipinnoja hienosta lajista joka viime vuonna jäi minulta kokonaan näkemättä.


6.1.
Mustasaarireissumme aikana Säkylän Pyhäjärveltä löytyi grönlanninlokki joka oli vieläpä lajityypillisesti? puolikesy uiskennellen lähietäisyydellä ihmisistä. Lisäksi Suomelle uusi talvilaji merikihu oli lennellyt Pyhäjärvellä 3.1.2014 alkaen.
Jääkuikkareissun jälkeen ei Pyhäjärvelle olisi valoisaan aikaan ehtinyt joten 6.1. aamulla suuntana Säkylä Pasi Alangon ja Tapani Liljan seurassa.

Aamuhämärissä Euran Sieravuorella staijasi runsas parikymmentä henkeä. Punapipossa Pertti Uusivuori, hänestä oikealle Pasi Alanko sekä risujen taakse piiloutunut Grölis-staijari.
Järveä kierteli epävirallisen arvioni mukaan viitisenkymmentä putkenkannattajaa.

Itse oletin vankasti että uusi PLY-pinna grönlanninlokki napsahtaa. Merikihu ehkä kans. Tai sit ainakin isolokki. No edes nakkeli. Säälittävä sepelkyyhky. Mut ei mittään näistä. Ei edes Hallavaaran kaatikselta..
Reissun helminä olivat hiiripöllö, lohdutusturkinpulu sekä pari kaakkurinnäköistä.
Merikihun näki vilaukselta muutama ja isolokkeja joutuivat tosiornit useampia jaloistansa potkimahan.
Grölistä ei kukaan tänään nähnyt mutta tirpaton tammikuu toteutui järvellä ainakin meidän porukassamme.

Vinkiksi: Luvalahden suuntaan kerääntyi iso lokkimassa yöpymään. Sieltä voisi jotain löytää ja kai se kihukin siellä on missä lokit?