Virolahdella 12.5.-18.5. Osa 3

16.5.

Kello 5.00-9.00 kalliolla. Eipä ihmeitä. Viis tonnia hanhia ja sata gaviaa.



Samalla porukalla kuin eilenkin.

Muutto on hienoimmillaan ylävinkkelistä seurattuna.

Vapoja hieman myöhemmin muuttavia sepelhanhia meni jo vajaat pari sataa.

Päivää jatkettiin Alangon kanssa petolintujen toivossa ensin Kurkelan tornissa jossa varsin nopeasti kyllästyy puiden latvojen tuijottamiseen. Eipä mittään nähtykään mutta matkalla sentäs peltosirkku.


Peltosirkun vakiopaikka Pihlajantie 175. Tällä kertaa kaksi laulavaa.

Matka jatkui Elonkalliolle pedot mielessä. Ei juuri petoja mutta kybätonni hanhia tulla ryöpsähti.





Iltamuutto tuhansine vesilintuineen oli vielä ohjelmassa.
Jopa Pasikin joutui nykäisemään koomat ennen starttia.

17.5.
Tänä aamuna kalliolla olikin runsas miehitys. Petteri Mäkelä, Veikko Aalo, Markus Lampinen, Jaakko Esama ja muutama muukin olivat löytäneet paikalle.

No ny o staijivoimaa.

Piti ollakin koska lintua pukkaa....

Reissun suurin sigma 15000 hanahea meni tänään.

Gaviaa meni niukalti mutta tässä kiva parvi.

Aamun kohahduttavin havis oli valkoselkätikka joka oli niin kova että Lampiselta putosi housutkin jalasta. Eipä arvannut kaltsilla ollut rouvashenkilö että täällähän staijataan bratwursti paljaana.

Ja eikun bongaamaan. Miehikkälästä oli kukas muu kuin Klaus Laine löytänyt laulavan mustaotsalepinkäisen. Paikalle Alangon kanssa päästyämme oli autoja jonoksi asti, olihan Virolahdella tähän aikaan runsaasti lintumiehiä. Lepinkäisen laulua ei enää kuulunut mutta itse lintu näkyi ok.

Mustaotsalepinkäinen (Lanius minor) 17.5.2014 Miehikkälä.
Kaakkoinen laji joita vuosittain harhautuu sinne tänne. Aina kiva nähdä.

Jatkettiin lähellä olevalle Lappeenrannan Väkeväjärvelle josta löytyikin kova lintumies, itse Klaus Laine. Todellinen pitkänlinjan maastojyrä joka oli kaiken lisäksi leppoisa ja välitön heppu jolla mielenkiintoisia lintujuttuja olisi piisannut varmaan viikoksi. Klasulla on saavillinen kovia löytöjä Kymenlaakson alueelta aina 1970-luvulta alkaen. Hänen nimissään on ainakin kaksi Suomenpinnaa, edelleenkin ainut siperiansirri vuodelta 2007 ja suippopyrstösirri vuodelta 1984.



Tiedusteluun eikö staijikeppi olis poikaa Klasu vastasi että kun
ei tähän asti ole tarvinnut niin eiköhän ilmankin pärjäillä.

Klaus Laine ansaitsee kunnon potretin joka on Tom Lindroosin käsialaa.
Klasu on painanut lintujen perässä jo neljä vuosikymmentä,
paljon nähnyt mutta intoa piisaa edelleen.

Muitakin muotle-bongareita siirtyi Väkevälle. Oikealla WP-pinnakärki Markku Santamaa ja Suomen pinnalistaa johtava Jukka Sillanpää. Keskellä raumalaisten paku jolla liikkeellä Jari Alamäki, Esa Helander ja Mauno Mäntylä.

Yöllä poikettiin vielä Haminan Kirkkojärvellä yölaulajaretkellä. Lähinnä sinne houkutti raumalaisten 15.5. ilmoittama pikkuhuitti joka ei vaan suostunut kaakattamaan. Kuusi luhtahuittia heilutti ruoskaa mutta mikä suorastaan outoa ei ensimmäistäkään luhtakanaa ollut äänessä? Kirkkojärveltä natsaa rastaskerttunen väkisin ja onhan se semmoinen prutaikko että siellä voisi ähkiä vaikka mikä haikara.