Arokiuru!

Arokiuru 13.2.2015 Masku Laulainen © Toni Wasama. GGGomia!!!

11.2.
Tom Lindroos nytkäytti Bongariyhteisöä 10.2. Klo 16.35 reippahalla viestillä: "Arokiuru Masku. Tarkka paikka kohta. Kuvan nähnyt ".
Jaaha, Masku on likellä mutta ennen pimeetä ei ehdi, huomenna siis.
Jyrki Kuusela oli oli löytänyt linnun jo 8.2. mutta työnimenä kulki silloin kiuru. Onnittelut upeasta löydöstä!
Lintu oli majaillut aivan tien vieressä ja ohiajajat olivat vilkuilleet että siinä se kiuru menee.
Kunnes Timo Elovaara oli 10.2. haistanut palaneen käryä, kuvannut linnun kunnolla ja laittanut kuvan lausunnolle. No johan alkoi säpinä.
Johon seuraavana aamuna päästiin Kari Rissasen kanssa mukaan.

Tarkka paikka oli Masku Seikeläntie 365. Auringonnousuajoituksemme klo 8.20 osui nappiin sillä heti kun pääsimme autosta näkyi tien oikealla puolella aika säpinä kun sakki säntäsi tien vasemmalle puolelle kuvassa näkyvään säntilliseen rivistöön. Lintu oli siis paikalla!

Rivistö oli todellakin suora! Arokiuru löytyi ruokailemasta aivan tien vierestä.
H-hetken tallensi Matti Mäkelä. Kiitokset.

Työvaliokunnan ohjeena oli että autot on parkkeerattava samalle puolelle tietä. Kaikkia ei tieto tavoittanut, ilmeisesti muitakin kuin bongareita oli paikalle saapunut. Vasemmalla kävelevä Naantalinaurinko Kari Pitkänen oli kovan haviskuittauksen jälkeisessä huumassa. Ei meinaan puhunut mitään, hymyili vain kun huudeltiin että "Oliko GGGomia?".

Nopeimmat tekivät lähtöä samantien. Paikalla arviolta 70 henkeä, autoja aukean pituudelta ja fiilinki rauhaisa onnistuneen helpohkon bongauksen jäljiltä.

Kiuru ruokaili pitkään pyörätiellä aivan tien reunassa taustalla näkyvässä kurvissa.

Tämän informatiivisen kännyscoupin tarkoitus ei ole esitellä linnun tuntomerkkejä vaan näyttää millaisessa hengenvaarassa lintu oli lähes koko havainnointiajan. 
Kuvan keskellä siis iso kiuru ja yläosassa auto.  

© Timo Elovaara
Arokiuru (Melanocorypha calandra) 10.2.2015 Masku Laulainen.
Tämä on kuva joka laittoi bongareihin liikettä. 
Suomen 12. ja 3. talvihavainto, mulle elis nro 346 ja 157. talvipinna.

Arokiuru erottuu muuten hyvin samannäköisestä ja vieläkin harvinaisemmasta ylänkökiurusta erityisesti valkean siiven takareunan ansiosta. Aika järeen näköinen kiurulintu!

©Jyrki Peuralahti
Arokiurun siipien alapinnat ovat tummemmat kuin ylänkökiurulla mutta niiden
näkeminen maastossa on varsin haastavaa. Paitsi onnistuneesta kuvasta.

Lintu siis käppäili ohiajavista autoista välittämättä aivan tien reunassa. Piti oikein suupielestä valuvaa kuolaa välillä pyyhkäistä sillä arokiuru suorastaan kutsui ajamaan autolla viereen ja kuvia rapsimaan. 
Onneksi ei tuota tullut tehtyä sillä parikin pirssiä sitä näkyi yrittävän ja kummallakin kerralla lintu lennähti. Toisella kerralla otti oikein siivet alleen ja lensi muutaman sata metriä tien vastakkaiselle puolelle ojaan näkymättömiin.
Ohiajavia autoja lintu ei uhkana pitänyt mutta heti jos kohdalle pysähtyi näkyi lintu välittömästi valpastuvan. Liiton säännöt kieltävät suurharvinaisuuden lähestymisen kuvaustarkoituksissa kahteen eka päivään. Tuota sääntöä noudatettiin tilanne huomioon ottaen esimerkillisesti. Bongarit kiittää!

Maailma muuttuu! Aina leppoisa digiscouppauksen nimeen vannonut Bongariliiton sihteeri Olavi Kemppainen oli hommannut näin komian kuvauskaluston. Ehkä Siperia opettaa konkareitakin ja jatkossa saataneen nautiskella Olavinkin laadukkaista kuvista :) 
Oikealla lienee nousevan lintukuvaustähti Ville-Veikko Salosen pokkari. 
Villen hienoja kuvia täällä.

©Tom Lindroos

Tässä Olavi vuonna 2010. Vasemmassa kainalossa näkyvä kaukoputkeen kiinnitetty härpäkejärjestelmä on sitä huippuunsa vietyä digiscouppausta. Tuollaisen kanssa operointi vaatii rautaisia hermoja sekä syvää mielen tyyneyttä jota Olavilla tuntuu olevan. Eikä tuossa magnituudissa olevaa maastovarustusta ihan pieni mies kykenisi kantamaankaan.

Jonnin aikaa odoteltiin josko kiuru tulisi lähemmäksi ja saataisiin siedettäviä kuvia mut ei tullu. Tulikin Juha Salminen joka oli taas steppikengillä liikkeellä ja sai kerrankin kunnon putkella kattella. 
Hieno oli! Lintu meinaan.

Maskusta pörhällettiin Karin kera Rauman kunkku-ja nokkanissepaikkojen jälkeen Eurajoen Saukonniementielle. Edellisten paikkojen tapaan ei sielläkään nähty juuri mitään.
Vielä huonommaksi meni Porin päässä jossa Luodot-Surffiranta-Herrainpäivät-Koiraranta-Levon putki olivat jos mahdollista vieläkin hiljaisempia.
Eilen tosin natsasi Siikaisten Katselmasta maakotka kaukaa ja aina hauska riekko joka vastasi Merikarvialla atrappiin keskellä päivää! 
Päy! ja Ko-pekkoa vieläpä ihan tien vierestä. Tehtiin suolla pieni käppäily ja hienot riekot lenteli hetken ympärilläkin. Hauskaa oli se että oikeestaan haettiin käpylintuja ja riekkoa koitin piruuttani koska tiesin alueella joskus riekkoja olleen.

Maastojyrä sekä sivuseutujen lintupaikoissa pörheltäjä Kari Rissanen Ulvilasta pohdiskelemassa lintuvapaan alueen ja keskitalven yhtälöä Levon putkella jossa oli hipihiljaista. Kyllä helmikuu on hianoo lintuaikaa!