Kesäkuun lopullakin tapahtuu

25.6.
Kuhankeittäjä puuttuu sitkeesti vuodarilistalta.
Jari Laihon kanssa aateltiin että käydääs Orivedellä jossa Tiiran mukaan näkyy Vihasjärvellä olevan 19.5. alkaen viheltelevän koiraan reviiri.
En kuhista ole ikinä nähnyt enkä uskonut että näen tälläkään kertaa.

Paikka löytyi nätisti eikä aikaakaan kun kattelin että mikäs tikka tuolta tuli ja jäi puun latvukseen? 
Jari sai linnun kiikariin ja huudahti että "komia vanha tosi keltainen kuhiskoiras"! 
Koetin saada lintua kameran etsimeen onnistumatta kun lintu päätti häippäistä takaisin metsikköön. Sinne se ääntelemään jäi mutta näkösälle ei enää suvainnut tulla.

Metsikön ainoa liikkuva lintu josta tuli kuva oli tällä kertaa harmaapäätikkakoiras.
 

Matka jatkui Hämeenlinnaan jossa viimevuotisella ja ehkä perinteisemmälläkin paikalla olivat heinäkurpat taas aloittaneet soitimensa. 
Aukealle saapuessamme vallitsi hernerokkasumu joka vain sakeni eikä näköhaviksesta ollut toivoakaan.
Laji tuli kyllä kuitattua sillä ennen puoltayötä alkoi sumun keskeltä kuulua heinäkurppien erikoinen soidinääntely. Ainakin kaksi yksilöä ottivat pingismatsia, pelkkään kuulohavikseen oli nyt tyytyminen joten kotia kohti.
Jos tuo erikoinen soidintelu kiinnostaa niin kannattaa jo senkin takia liittyä Bongariliittoon
että saa tiedon missä kurpat luuraa.



26.6. 
Salosta Omenojärven pohjoispuolelta ilmoitettiin aamulla mustaotsalepinkäinen.
Naarasin Rantasen Luvialta sekä Salmisen Raumalta kyytiin ja iltapäivällä oltiinkin jo perillä. 
Itse päätähti oli hiukka piilossa, pelkkä mahdollinen vilaus ei oikein piisannut ja lähemmäksi piti päästä.
Lintu oli oleillut maatalon ja järven rannan välisellä alueella ja kun talonväkeä pihalla näkyi kysyttiin lupa ajella lähemmäksi puupinoja joilla linnun oli nähty majailevan.
Sieltähän tuo sujuvasti löytyikin paarmoja pölkylle asettelemasta.

Mustaotsalepinkäinen (Lanius minor) 26.6.2013 Salo Peltola. 

Avatessani auton ikkunaa kuvaamista varten selkisi miksi lepinkäinen paikalla viihtyi. Autoon nimittäin pölähti välittömästi parikymmentä julmetun kokoista paarmaa, pikakuvat ja nopsaan poies pörriäisiä autosta tyhjentämään.
Aattelin että lepinkäinen viihtyy paikalla pitkään koska apetta piisaa mutta lintua ei enää seuraavana päivänä havaittu.

Lisää retkiohjelmaa tuli pikkukorppikotkahälystä jossa ilmoitetun suunnan alle päästiin nopeasti hyvään staijipaikaan.
Siivekäs oli ensin ilmoitettu kattohaikarana joka jälkimäärityksessä muuttui pikkukorppikotkaksi joita kumpaakaan ei sen koommin havaittu.
No, tulipa ainakin mielenkiintoinen staijihetki.



27.6.
Aamulla oli melkoinen myräkkä ja kaatosade.
Kelejä pelkäämätön Pasi Alanko oli pinkaissut Lietteille retkelle ja ilmoitteli että tääl olis lintuja! Suosirrejäkin yli kolmesataa. 
Häh? Vaikka olikin tiputuskeli niin kesäkuun loppupuolella niin paljo? 
Vähän kun keli selkisi niin Mäkelän Matin kanssa singahdettiin illaksi mestoille. 
Nyt oli paikallisia suosirrejä jo 409 joka jäikin koko vuoden korkeimmaksi lukemaksi.
Mistäs tuo aikainen syysmuutto kertoo? 
Oliko suosirrien pesintä jossain tundran alueella epäonnistunut ja vanhat lähteneet syysmuutolle? Vai pesimättömät poistuneet?  
Joka tapauksessa Tiiran mukaan välillä 15.6.- 30.6. ei vastaavaa määrää ole Suomessa havaittu. 
Paitsi Liminganlahdella Sannanlahden tornista seuraavana päivänä eli 28.6.2013 laskettu 
400 muuttavaa + 50p.
Knoppitietona suurin Tiiran tietämä suosirrilukema on Virolahdelta 29.5.2008 laskettu 55000 muuttavaa. 

Miksi kuvassa on lähes talvipukuinen 12.9.2013 kuvattu suosirri? 
Koska sillä pääsee seuraavaan aasinsiltaan eli talvipukuiseen isosirriin joka tänään 27.6. oli Lietteillä. Aiheeseen liittyy myös talvipukuinen kuovisirri joka poikkesi paikalla 6.7. Mikä nämä selittää?
Lintuopasta lukaisemalla löytyi ehkä vastauskin:
Ensimmäisen kesän linnut jäävät pääsääntöisesti talvehtimisalueilleen ja sulkivat vain osan höyhenistään kesäpukuun. Todennäköisesti Lietteillä touko-heinäkuun välillä nähdyt talvipukuiset sirrit ovatkin juuri näitä ensimmäisen kesän lintuja.?


30.6.
Kokemäen raviradalla on 9.5. alkaen majaillut aktiivinen kangaskiuru. 
24.6. tein ensimmäisen Kokemäen raviratakierroksen Kauvatsankylän sarvipöllöpaikan kautta, valitettavasti kummastakaan lajista ei kuvia tullut. 
30.6. uusintakeikalla sarvipöllöä ei enää löytynyt mutta lullulalla oli vielä lauluvaihde päällä.

Kangaskiuru (Lullula arborea) 30.6. Kokemäki ravirata.
Siipitaipeessa kiva valko-musta-valko -kuvio.

Lullulalaululento korkeuksissa. Laulu hieno, kuva loukkaus lajia kohtaan.
Lyhyen pyrstön ja leveiden siipien takia kuva on tässä.

Menomatkalla pikkesin Kauvatsankylällä jossa viime vuonna tällä paikalla oli mustaotsalepinkäinen. 
Nytkin oli suopöllö ja mielenkiintoisen näköinen lepinkäinen jolla kuitenkin käsisiipi meni liian pitkälle ja niskassa liikaa harmaata. 
Pikkulepinkäisnaaras tällä kertaa.

KESÄKUUN VUODARIT : 23 / 269
Kolmella eliksellä lapinuunilintu (331), kenttäkerttunen (332) ja hietatiira (333) täytyy kesäkuuta pitää onnistuneena rarikuuna.
Tosin PLY-pinnat eivät karttuneet ja Porinpinnoja vain yksi eli etelänkiisla (263).
Pori-Liperi-Utsjoki-Liminka kierros 11.-15.6. oli kuukauden tapaus.

247	Rantakurvi	3.6.2013	PPLY:n alue
248	Pikkutiira	3.6.2013	Kalajoki	Leton ranta 4p
249	Karikukko	3.6.2013	Kalajoki	Leton ranta 3p
250	Sitruunavästäräkki	7.6.2013	Helsinki	Lammassaari LT 1 k p
251	Keltahemppo	7.6.2013	Naantali	Kuparivuori 1 k p
252	Pikkukultarinta	7.6.2013	Hollola	Kalliola 1 Än
253	Mustatiira	9.6.2013	Kokemäki	Puurijärvi 1 jp p
254	Kenttäkerttunen	12.6.2013	Liperi	Lautasuo 1 Ä
255	Pikkusirkku	12.6.2013	Kuusamo	Torangintaus 1 Än
256	Sepeltasku	12.6.2013	Kuusamo	Rukajärvi Peurasuo 1 k p
257	Lapinuunilintu	12.6.2013	Kuusamo	Matosuontie 1 p
258	Lapintiainen	12.6.2013	Kuusamo	2p 1 pp ä
259	Kiiruna	13.6.2013	Sodankylä	Kiilopää 1 p
260	Keräkurmitsa	13.6.2013	Sodankylä	Kiilopää 1 p
261	Sinipyrstö	13.6.2013	Kuusamo	Valtavaara 1 2kv Än
262	Vesipääsky	14.6.2013	Utsjoki	Karigasniemi poroerotus 5 p
263	Viiriäinen	15.6.2013	Raahe	Jokelanperä 1 Ä
264	Etelänkiisla	17.6.2013	Pori	Kallioholma 1 lask
265	Hietatiira	18.6.2013	Lumijoki	Sannanlahti LT 1 p
266	Punakaulahanhi	23.6.2013	Naantali	Särkänsalmi 1 p
267	Heinäkurppa	25.6.2013	Hämeenlinna	Vuorentaka 2 Ä
268	Kuhankeittäjä	25.6.2013	Orivesi	Hattokallio 1 k p
269	Mustaotsalepinkäinen	26.6.2013	Salo	Peltola 1 k p

Naantalin punakaulahanhi

23.6.

Juttu alkaa Mynämäen Mietoistenlahdelta jossa 11.5. saatiin TLY:n alueen kautta aikain viides havainto punakaulahanhesta joka oli valkkariparvessa matkalla pohjoiseen. Myöhemmin samana päivänä havaittiin Porin Kallossa ilmeisesti sama parvi ja punakaula joka jatkoi edelleen pohjoiseen.
PLY:n alueella laji on havaittu kolme kertaa aiemmin: 1963, 1993 sekä 2005 jolloin yksilö sijoitettiin E-kategoriaan renkaiden takia.
Länsirannikolla punakaulahanhi on siis todellinen rari.
Siksi oli aikamoinen yllätys ettei kulunut kuin kuukausi kun 15.6. Risto Saranto löysi mitä ilmeisimmin eri yksilön valkoposkiparvessa Naantalin Kultarannan golfkentällä aterioimassa.

Seuraava tieto hanhesta tuli 22.6 jälleen Naantalin golfkentältä. Seuraavana päivänä sain jo itseni liikkeelle ja kun Paavo Harri päivitti sopivasti linnun Särkänsalmen puhdistamolta onnistui vuosipojo simppelisti. 

Lintu uiskenteli vapojen kera salmessa parven tehdessä välillä maihinnousuja eri paikkoihin.
Joihin en kamerani kera ehtinyt. 

Kunnes natsasi parven noustessa Särkänsalmen sillanpieleen nurmikolle Sokonokko-nimiseen paikkaan. Tuonne pääsi ajelemaan ja autosta sain napattua muutaman kuvatuksen.

Punakaulahanhi (Branta ruficollis) 23.6.2013. Naantali Särkänsalmi.
Laji pesii Siperiassa arktisella tundralla ja on maailmanlaajuisesti erittäin uhanalainen.

Tämä oli toinen havaintoni lajista, viime vuonna näin Hollolassa 25.9. valtavassa valkoposkiparvessa peräti viisi ruokailevaa yksilöä.

Kyseessä tieteskin vanha lintu. Poskilaikku iso ja siivellä kaksi poikittaisjuovaa.
Nuorella olisi pieni himmeä poskilaikku levein valkoisin reunoin ja siivellä 4-5 kapeaa poikkijuovaa.

Punakaula ei ainakaan paikalla ollessani ollut kovin suosittu. Vapot eivät kiinni asti käyneet mutta ajoivat sitä toistuvasti kauemmas.

Braruf napataan yleensä arktika-aikaan isoista hanhiparvista jostain Virolahdelta. Plokkaaminen ei aina ole helppoa, paras tuntomerkki lennossa on leveä valkoinen kainaloviiva joka erottuu hyvin mustasta pohjasta.

Laji koki bongausmielessä pikku inflaation tämän vapoparvessa liikkuneen "pullasorsan" myötä. 

Mutta hienoa kun pääsee upeaa hanhea kerrankin oikein kunnolla ihastelemaan. Saati kuvaamaan. Gomiaa.

Viimeinen havainto kuukausipinnakerääjien suosikkikohteesta on tehty 7.8. edelleenkin Särkänsalmesta.

Hietatiira!

Liminganlahdella 17.-19.6.

17.6.
PLY:n alueella lintumaailma elää tällä hetkellä hiljaiseloa. Paikallisista pesijöistä tai pesimättömistä yksilöistä ei nyt pinnoja heru.
Riskilä sentään puuttuu vielä Porinvuodareista, siksi suunnaksi Tahkoluoto.
Päivä oli melkein puolessa kun parkkeerasin tuulimyllyn juurelle. Eihän odotettavissa nyt mitään muuttoa ollut mutta muutama ruokki lenteli ja kaikenvärisiä haahkakoiraita oli siellä täällä. Mielenkiintoa herätti sutjakan näköinen ruokkilintu joka meni merimyllyn takaa jopa siedettävällä etäisyydellä. 
Yläpuolen väriä yritin tikuttaa kunnes lintu teki kurvin paljastaen ruskean yläpuolen ja tipahti aaltoihin. Etelänkiislasta napsahti Porinpinnani nro 263.

Kiisla oli ihan kiva mutta viime viikon Suomiturnee 11.-15.6. oli niin täynnä toimintaa että jo 17.6. kaipasin lisää. Tiedotukseen oli jälleen kerran tullut tietoa hietatiirasta joka oli Lumijoen Sannanlahden tornista nähty aamun aikana jo neljä kertaa samalla niityllä hyönteisjahdissa.

Hietatiira 18.5.2013 Liminka Virkkula. Kuva Pauli-Pekka Österberg, kiitokset!
Laji on havaittu Suomessa aiemmin 1988 Kirkkonummella ja Eckeröllä. Kuvan lintu on todennäköisesti sama joka havaittiin ensimmäisen kerran Liminganlahdella 17.6.2010. 
Tää lintu on nyt pakko lähteä bongaamaan.
 

Olen hietatiiraa tänä vuonna jo kahdesti käynyt koettamassa, viimeksi 15.6.
Mitäs noista, uutta putkeen. Sillä kyseessä on kova laji ja ilmeisesti sama yksilö joka 17.6.2010 löydettiin ja on sen jälkeen alueella nähty 2011 ja 2012. Tosin 2012 havaintoja on vain yksi ja sekin Lamunkarilta. Lintu on siis hengissä vielä ja lentelee pienellä alueella joten puhelin kouraan ja soitto Salmisen Juhalle. Juha oli valmis kuin lukkari sotaan ja ennen neljää oltiin jo matkalla kohti Liminkaa.
Sannanlahdelle saavuttiin iltakymmeneltä jolloin staijausaikaa oli vielä puoltoista tuntia. Eipä napannut ja yöksi mentiin Annikki-siskon kortteeriin Tupokseen.

18.6.
Aamulla takaisin Sannanlahteen mutta näytti siltä että kova pohjoistuuli ajaa linnut lahden eteläpäähän joten Virkkulaan mars.

Juha paineli intoa piukassa Virkkulan uudelle areenalle hietatiiran kiilto silmissä. 
Tornille vievän polun varressa oli mustapyrstökuireja tolppien nokassa ja mun piti ne ensin kuvata.

Mustapyrstökuiri (Limosa limosa) 18.6.2013 Liminka Virkkula, lajin pyhättö Suomessa.
Lahden populaatio vahvistumassa, muualla Suomessa pesivänä harvinaisuus.
Euroopasta pesiviä löytyy alle 150 000 paria. 

Lahden eteläpäässä eli Virkkulassa lentelikin lokkeja ja tiiroja ihan eri malliin kuin länsireunalla. Kaukaa hämärän rajamailta löytyi toisista tiiroista poikkeavasti lentelevä lintu joka lekutteli ruovikon yläpuolella ja liikkui pieniä matkoja eestaas. Nyt piti keskittää kaikki mitä löytyi. 
Tällä kertaa tiiralla oli musta kroppa mutta mustatiira on aina hieno sponde sekin. Juuri kun saatiin tieto haviksesta näpyteltyä tiedotukseen tuli Sannanlahdelta hietatiirahäly. Just joo.
Kamat kasaan ja vauhdilla sinne soraa kuitenkaan lennättämättä.

Puolisen tuntia staijattiin herkeämättä kunnes lahdella olevan Lamunkarin suunnasta löytyi tiira joka teki tiukan käännöksen suoraan ylöspäin ja nappasi korennon ilmasta. Hahaa!! Siinä! Tuntomerkit eivät hankkineet näkyä, vaikutelmaksi jäi vain kookas tiira kunnes lintu kääntyi takaisin Lamunkarin suuntaan näyttäen harmaan yläperänsä. Huhhuh. Juhakin ehti onneksi tähän. Tunti tästä lintu löytyi uudelleen Pitkänokan suunnasta hienosti niityn reunasta lentelemästä. Havainto tuli varmistettua ja elegantti tiira oli plakkarissa.

Tornissa Sinikka Lonka, Pertti Saunamäki, Juha Salminen sekä linnun Pitkänokan suunnasta kepittänyt Jorma Tähtinen. 

Tornista kuului tiirahaviksen jälkeen niin syvä helpotuksen huokaus että viereiset hevosetkin kuukahti.

Hietatiira (Gelochelidon nilotica). Lähimmät pesimäalueet Tanskassa ja Saksassa,talvehtii jossain päiväntasaajan eteläpuolella. Käsisiivessä selvä tumma takareuna, kokomusta nokka sekä erityisesti harmaa yläperä joka näkyy pitkälle. (Tai siis näkyy pitkälle koska ei ole valkoinen.)
Kuva Pauli-Pekka Österberg 18.5.2013 Liminka Virkkula. Tack!

Fiilikset olivat katossa onnistuneen bongauksen jälkeen. Mukana oli paineita sillä mikäli tämä megarariyksilö päättää päivänsä tai ei ensi vuonna Limingalle saavu olisi laji saattanut jäädä kokonaan ilman kuittia...

Sannanlahdelta iloisna hypättiin Pitkänokan lehmäaitauksen viereen jossa piti olla mustaotsalepinkäinen. Ei ollu.
Porukkaa on käynyt Pitkänokan kärjestä kuittaamassa hietatiiran Lamunkarilta, en kyllä mieluusti Pitkänokan kärkeen lähtisi lehmien sekaan sillä ne näyttivät olevan meistä poikkeuksellisen kiinnostuneita.

Seuraavaksi kohteeksi valikoitui Oulun Pateniemen vanha saha-alue josta 3.6.2013 oli ilmoitettu ruokaa poikasille kuskaava sitruunavästäräkkipari.

Paikalla oli kova tuuli eikä kuvaaminen muutenkaan tuntunut luonaavan.
No, tuli sentäs muutama kuten tämä Juhan ottama.

Sitruunavästäräkki (Motacilla citreola) 18.6.2013 Oulu Pateniemi.
Aasialainen laji joka Suomessa yleistyy pikkuhiljaa. Kuvassa naaras.

Tässä koiras. Kovin oli kiiruista touhua neljän poikasen ruokkiminen.

Sittiksiä havaittiin paikalla 3.6.-6.7.2013

Yöksi mentiin takaisin Tupokseen. Alueen peltoaukeilla on sitten niin paljon suopöllöjä etten missään ole nähnyt. Näitä kyllä jaksaa katsella.

19.6.
Kotimatkalle. Matkalla teimme varsin kattavan kierroksen länsirannikon lintupaikoissa. Ajankohta oli nyt vaan semmoinen että tyhjää oli. Uutena kohteena korkkasimme Uusikaarlepyyn Sandörenin kirjallisuuden mukaan kuuluisan kahlaajarannan. Paikalla on tuoreidenkin tietojen mukaan torni mutta Tornien taisto 2012 taisi jäädä sille viimeiseksi? Ainakin tornin paikalla on uuden kesämökin komia terassi. Jota puolustava kalatiira meinasi porata reiän mun kupoliin. Itse ranta näytti kyllä potentiaaliselta...

Vuoden Kuski-palkinto menee tämän volkkarin ohjastajalle joka Vaasan paikkeilla tuli kolmion takaa suoraan eteen. Olin aivan varma että nyt rellunnokka tekee tuttavuutta tuon herran kylkiluihin mutta kuin ihmeen kautta ainut vahinko oli kymmeniä metrejä kumivanaa Rellun renkaista.
Soitin torvea sillä halusin pitää kuskin kanssa pienen kehityskeskustelun mutta hän taisi olla "Svenska talande bättre folkkia" kun meni vaan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Juhan pokkari puhui tällä kertaa tuulilasin läpi.

Kotia päästiin lman vaurioita. Reissu meni putkeen ja hietatiirakin onnistui, vain kuva jäi puuttumaan.
Kiitokset Juhalle hyvästä seurasta sekä sisko Annikille majoituksesta täysihoidolla.