Grande Road Trip 11.-15.6. osa 2

12.6. Kuusamo
Toinen viissatanen ajeltiin Liperistä Kuusamoon jonne aamusella parkkeerattiin hotelli Rukatontun pihaan. Jossa poijaat näkivät mustaleppälinnun sillä aikaa kun kävin respassa. Eikä tullut muleli enää näytille...
Nou problem, tuhti mainio aamiainen ja kierrokselle.
Ensimmäisenä kohteena 5.6. Petäjävaarasta löytynyt sepeltasku. Keli oli valitettavasti kalsea eikä lintu tällä kertaa ollut aukealla liikkeellä.

AlapaJaLaijaa eli Pasi Alanko, Jari Laiho sekä Juha Salminen "nuijamiehinä" . Yritystä on, taskua ei.

Petäjävaara oli kuitenkin sopivasti reitillä koska suunnitelmana oli ajella ensin Suolavaarantie ja sen jälkeen Matosuontie lapinuunilinnun toivossa.
Suolavaarantie on muuten hyvännäköistä koivubiotooppia, vain borealis puuttui. Matosuontieltä jossa on enemmän havua sitten nappasi. Jostain muistan kuulleeni että virtaavat puronpahaiset houkuttelevat lapinuunilintuja, semmoisen kohdalta onnistuttiin ja neljä ukkoa sai elikset että kolahti.
Havis ei ollut mikään herkku: lintu kävi tutustumassa atrappiin ja lennähti puusta puuhun muutaman hetken. Mulla oli pelkkä kamera kaulassa enkä onnistunut kuvaamaan. 
Juha onnistui näkemään linnun kiikareilla meistä parhaiten: pitkä SKJ ja siiven poikittaisjuova olivat ekat tomerat kommentit. Mainiota! Harmahtava, pitkäpyrstöinen fyllari kuitenkin katosi saman tien eikä sitä enää onnistuttu näkemään.
Myöhemmin saimme kuulla että samalla paikalla oli lapinuunilintu havaittu ruokaa suussa - aina paranee!

Pojot taskussa poikkesimme takaisin sepeltaskupaikalle ja tällä kertaa sekin onnistui.
Lintu oikein lauloikin pieniä pätkiä, kuvat tulivat kuitenkin niin kaukaa että dumppasin ne kaikkeista alimpaan Kärpa-kategoriaan.

Seuraavaksi kävimme tutustumassa viimevuotiseen tuttavuuteen eli lapintiaisen pönttöön joka oli tällä kertaa hieman eri paikassa.

Lapintiaista pöntölle vartoomassa. Kuva Juha Salminen.

Pöntöllä kävi aika kuhina eivätkä tintit ehtineet poseerata

Vuodarit senkun paukkuu. Seuraava kohde Toranki-järven eteläpuolella oleva Torangintaus ja siellä sijaitseva Anninniementie. Mainio sirkkupaikka jonne on helppo mennä. Siellä piti olla pohjansirkkuja mutta eipä ollut muita äänessä kuin yksi pikkusirkku. Hieno sekin.

Näihin oli tänään tyytyminen ja hyydyksissä oleva porukka raahautui kämpille.
Jaa että unta? Tässä on nääs käynyt niin ettei Porista lähdön jälkeen ole nukuttu. 36 tuntia bongattu ja ajettu putkeen niin kyllä uni maittoi jo ennen kuin pää osui tyynyyn. Seuravana aamuna oltiin ylhäällä jo ennen kukonlaulua ja suunnattiin Konttaisen parkkikselle.

13.6.

Jaaha, nyt rupes tökkimään. Noustiin Konttaisellekin vähän matkaa eikä sinipyrstöä vaan kuulunut. Viime vuonna jo parkkikselle kuului pari tarsigeria ja lähietäisyydeltä löytyi useampia. Nyt ei.

Eikä kuulunut sirkkujakaan muutama sata metriä parkkikselta itään niinkuin viime vuonna.

Muutenkin tuntui että pikkulintumaailmassa on Kuusamossa tänä vuonna hiljaista?

Kellään ei ollut kovaa kiipeämisvimmaa Vaaralle, siksi hypättiin autoon ja siirryttiin Valtavaaran Vuosselin puoleiselle polulle.

Hieno polku jossa on potenssiin helpompi talsia kuin Valtavaaran pohjoispäässä. Sieltä napsahtikin jo kilsan kävelyn jälkeen 2kv upea aktiivinen laulelija.

Poikettiin vielä Anninniementiellä mutta ei vieläkään pohjansirkkua. No, mulla ja Pasilla se vuodareissa on, Jarilla ja Juhalla ei ainakaan vielä.

Anninniementiellä oli liroja enemmän kuin sirkkuja.

No niin, Kuusamon lajit maakotkaa lukuun ottamatta ainakin koitettu ja osittain hoidettu. Nokkien ei annettu tuhista vaan jatkettiin matkaa Kiilopäälle.

Matkalla Saariselälle poikettiin Kemijärvellä harhailemassa. 
"Taivaan Tulet" -sarjan kaljabaari oli paikka jonka Juhan ja Jarin oli nähtävä. 
Juhan se veti näinkin hartaaksi...
Kulttikapakka toimii nykyään kaupungin matkailutoimistona.

Saariselkä ja Kiilopää
Aikataulusta oltiin päivä edellä eikä Saariselälläkään kuhnittu vaan paineltiin hetimiten Kiilopään puurappusille.

10.9.2011 näiden rappusten yläpäässä käppäili 31 kiirunaa. Tiiran mukaan lukema mahtui topvitoseen, 
tällä kertaa olisi laji hylsytty jos oltaisiin vähemmän nähty. Meniks tuo oikein?

Oltiin jo huipulla eikä kiiruna suostunut näyttäytymään vaikka narinaakin soiteltiin. Piti lähteä kiertämään lakea eikä kauan tarvinnutkaan kiertää kun Laiho löysi kiikareilla kivellä kökötelleen valkoisen myttysen.

Kiiruna (Lagopus muta) 13.6.2013 Sodankylä Kiilopää. 
Sponde elis Jarille ja Juhakin sai pinnalistalleen uuden lajin. Komiaa!

Keräkurmitsa vartoili seuraavana kohteena. Joka löydettiin vaaran itäpuolella olevalta niityltä neljän pikkukuovin ja muutaman kapustarinnan kera.

Kappas. Täältähän löytyy ihan niityn oloinen mesta ja kahlaajia. Kuva: Juha.

Keräkurmitsa (Charadrius morinellus) 13.6.2013 Kiilopää.
Olipa kirkkaan gomianvärinen naaras tarjolla.

Jes! Kiilopää meni putkeen. Hyvä lintupaikka sekä reipas kävelykohde.

Lampsittiin alas ja siirryttiin tutkimaan Kiilo-ojan nurkkia. Hieno puro jonka varrelta on vuosien saatossa lapinuunilintujakin havaittu. Nyt ei oikein kulkenut ja alueen vakiokalustoon kuuluvaa sinirintaakaan ei havaittu. Murheeseen otettiinkin pari tooppia ja paineltiin ajoissa pehkuihin Kiilopään vieressä sijaitsevaan hotelli Niilanpäähän.

Kiilo-oja. Viime vuonna tässä lauloi virtavästäräkki mutta nyt ei sinirintaakaan.

Kiilo-ojan polun alussa oli tämmoinen näytillä. Sauna, mökki vai mikälie? 

14.6.
Aikainen herätys joskus kolmelta, kamat ja aamiaispussit autoon ja takaisin Kiilo-ojalle riekkoa hakemaan. Soiteltiin "kopekkoa" ja ilmeiseti alueen kingi tuli välittömästi näyttämään kuka reviirillä käskee. Lintu lenteli siihen malliin kohti että jos olisin ollut riekko niin kiireen vilkkaa olisin rämettä vaihtanut.
Mua nauratti sillä rähisevä riekko on Suomen luonnon koomisin lintu jonka touhuja seuratessa pokka pettää väkisin.
Riekko plakkariin ja Lappia kohti!

Vaude! Tästä riekosta tuli havista yllinkyllin ja Juhalle elis nro. 342.