Etelä-Suomen kierros

7.6.
Aikalailla hiljaista alkaa muuttorintamalla olla.....eikä rarejakaan juuri bongattavana.
No, Hollolassa on pikkukultarinta ollut tyrkyllä jo jonkin aikaa. Viime vuotinen elishavis oli luokkaa vaatimaton joten mieli teki nähdä ja kuulla lintu kunnolla.

Matkaan lähdin aamulla puoli viiden maissa Luvian kautta josta nappasin 
ekobongari Izmo Rantasen kyytiin.
Mulla on Rellu toista viikkoa rempassa ja TomTomkin samassa paikassa.
Siksi emännän (vähän minunkin?) autolla liikkeellä jossa on joku ikivanha Navman-navigaattori joka ei tunne parikytä vuotta uudempia teitä. Vaan ehdottelee teille joita ei ole enää olemassakaan...
Mutta ei se mitään, perille päästiin Kalliolan meluvallin reunaan Tohkasenkujalle jossa pikkukultarinnan laulu kuului heti autosta astuessa.

Tämä yksilö oli niin kova laulamaan ettei heti tule toista yhtä aktiivista lintua mieleen.
Sama touhu on alkanut jo 1.6. jolloin Petri Rantanen löysi linnun. 
Pieni tauko lauluun taisi tulla 6.6. siksi aikaa kun lintu sai hilun kinttuunsa

Kröhöm, olen kuullut superorneilta varmaa tietoa siitä missä keskiyön kuunsirpin vaiheessa pikkukultarinta laulaa jolloin paikalla pitää olla mitä epämukavimpaan ja epäinhimillisimpään heräämisaikaan. 
Nyt kun kerrankin näki aidosti laulavan puolisoa kaipaavan koiraan niin tuo kuu saa olla missä asennossa vaan niin caligata laulaa. Siis ihan hienosti yheksän-kymmenen aikaan aamulla ja iltapäivällä yhtä lailla. 
Taas saa yhdellä uskomuksella pyyhkiä ahteriaan. Kun itse näkee niin kokee.

Pikkukultarinta (Iduna caligata) 7.6.2013 Hollolan Kalliolassa virallisella lauluvaltaistuimellaan.  
Bongariliiton lintutiedotuskin tuntee vielä vanhan nimen Hippolais caligata.

Vaikka kuvassa onkin pikkukultarinta niin mikäli tämän näköisiä uunilintuja, kerttusia tai kultarintalajeja laitettaisiin kaksikymmentä eri lajia samaan puskaan eikä yksikään niistä ääntelisi niin montakohan mahtaisit tunnistaa? Ehkä tuplasiipijuovalliset fyllarit ja tiltaltin tummat jalat olisivat tuttuja mutta ilman kuvia ehkä kolme paristakymmenestä menisi oikein. Siis multa.

Kolme varttia opiskeltiin linnun ulkonäköä ja laulua joka Suomen luonnossa hyvin erottuu. Laulun säkeiden alussa on viheltelyä muistuttava sarja jossa on jonkinlaista rytmiä mutta loppuosa menee tasaiseksi puuroksi joka tosin kuulostaa hyvinkin miellyttävältä. 
Minkäänlaisia matkintoja en kuullut kertaakaan vaan tasainen monotoninen livertely jatkui ja jatkui..Mites tuota laulua kuvailisi? Punakylkirastas minikokoisena olisi sinnepäin.


Caligata plakkaroituna....odotuksista huolimatta Lintutiedotus pysyi valitettavan hiljaisena....Mihis jatketaan? 
Ei muuta keksitty kuin Helsingin Lammassaareen sittisväiskiä hakemaan. 
Väiski ei ollutkaan yhtä helppo tapaus mutta hoituipa sekin saaren tornista josta on hyvä näkyvyys niitylle. Alueen kasvillisuus muualla kuin hoitoniityllä on jo korkeaa eikä sitruunavästäräkkiä oletetusta pesinnästä huolimatta ole helppo sieltä löytää. Viimein koiras näkyi muutaman hetken tornista noin pohjoiseen ruovikon keskeltä pilkottavissa risuissa. Hyvä niin mutta kuvasta ei voinut edes haaveilla. 
Vinkiksi vielä että jos Lammassaareen olet menossa niin laita Katariina Saksilaisen ja Jokisuuntien risteys naviin.

Kotia päin ajeltiin Naantalin kautta jossa Kuparivuoren leirintäalueella on 28.4. alkaen ollut keltahemppokoiras aktiivisesti äänessä. 
Oli muuten vieläkin. Heti kun autosta astuttiin leirintäalueen portilla kuului serinuksen helinäsirinäratina-laulu läheisestä männiköstä.

Ei ollut tämäkään harvinaisuuskoiras löytänyt vielä puolisoa. Kuuluva ja hienosti erottuva keltahempon kiehtova särkyvän lasin laulu soi ja soi....välillä paikka vain vaihtui

Keltahemppo (Serinus serinus) 7.6.2013 Naantali Kuparivuoren leirintäalue. 
Aika yrmeän oloinen pikkulinnuksi. Johtuneeko yrmeys naaraspulasta?

Taas vinkkiä: leirintäalueen portti on osoitteessa Kopenkatu 20. Kuulemma joku on harhaillut paikkaa hakiessaan, Tiirasta tulevan Rymättyläntien osoitteesta ei ainakaan löydä kuin tien jossa on suljettu portti.

Tourneen viimeinen etappi oli Rauman viiriäispaikka jossa päivysti Kari Rissanen mutta pitihän jonkun bongon tällä reissulla epäonnistuakin. 
800 kilsaa suli Etelä-Suomen kierroksella mutta näkyi ja kuului sentään kivoja lajeja ja aika hyvinkin.