keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Hietatiira!

Liminganlahdella 17.-19.6.

17.6.
PLY:n alueella lintumaailma elää tällä hetkellä hiljaiseloa. Paikallisista pesijöistä tai pesimättömistä yksilöistä ei nyt pinnoja heru.
Riskilä sentään puuttuu vielä Porinvuodareista, siksi suunnaksi Tahkoluoto.
Päivä oli melkein puolessa kun parkkeerasin tuulimyllyn juurelle. Eihän odotettavissa nyt mitään muuttoa ollut mutta muutama ruokki lenteli ja kaikenvärisiä haahkakoiraita oli siellä täällä. Mielenkiintoa herätti sutjakan näköinen ruokkilintu joka meni merimyllyn takaa jopa siedettävällä etäisyydellä. 
Yläpuolen väriä yritin tikuttaa kunnes lintu teki kurvin paljastaen ruskean yläpuolen ja tipahti aaltoihin. Etelänkiislasta napsahti Porinpinnani nro 263.

Kiisla oli ihan kiva mutta viime viikon Suomiturnee 11.-15.6. oli niin täynnä toimintaa että jo 17.6. kaipasin lisää. Tiedotukseen oli jälleen kerran tullut tietoa hietatiirasta joka oli Lumijoen Sannanlahden tornista nähty aamun aikana jo neljä kertaa samalla niityllä hyönteisjahdissa.

Hietatiira 18.5.2013 Liminka Virkkula. Kuva Pauli-Pekka Österberg, kiitokset!
Laji on havaittu Suomessa aiemmin 1988 Kirkkonummella ja Eckeröllä. Kuvan lintu on todennäköisesti sama joka havaittiin ensimmäisen kerran Liminganlahdella 17.6.2010. 
Tää lintu on nyt pakko lähteä bongaamaan.
 
Olen hietatiiraa tänä vuonna jo kahdesti käynyt koettamassa, viimeksi 15.6.
Mitäs noista, uutta putkeen. Sillä kyseessä on kova laji ja ilmeisesti sama yksilö joka 17.6.2010 löydettiin ja on sen jälkeen alueella nähty 2011 ja 2012. Tosin 2012 havaintoja on vain yksi ja sekin Lamunkarilta. Lintu on siis hengissä vielä ja lentelee pienellä alueella joten puhelin kouraan ja soitto Salmisen Juhalle. Juha oli valmis kuin lukkari sotaan ja ennen neljää oltiin jo matkalla kohti Liminkaa.
Sannanlahdelle saavuttiin iltakymmeneltä jolloin staijausaikaa oli vielä puoltoista tuntia. Eipä napannut ja yöksi mentiin Annikki-siskon kortteeriin Tupokseen.

18.6.
Aamulla takaisin Sannanlahteen mutta näytti siltä että kova pohjoistuuli ajaa linnut lahden eteläpäähän joten Virkkulaan mars.

Juha paineli intoa piukassa Virkkulan uudelle areenalle hietatiiran kiilto silmissä. 
Tornille vievän polun varressa oli mustapyrstökuireja tolppien nokassa ja mun piti ne ensin kuvata.


Mustapyrstökuiri (Limosa limosa) 18.6.2013 Liminka Virkkula, lajin pyhättö Suomessa.
Lahden populaatio vahvistumassa, muualla Suomessa pesivänä harvinaisuus.
Euroopasta pesiviä löytyy alle 150 000 paria. 

Lahden eteläpäässä eli Virkkulassa lentelikin lokkeja ja tiiroja ihan eri malliin kuin länsireunalla. Kaukaa hämärän rajamailta löytyi toisista tiiroista poikkeavasti lentelevä lintu joka lekutteli ruovikon yläpuolella ja liikkui pieniä matkoja eestaas. Nyt piti keskittää kaikki mitä löytyi. 
Tällä kertaa tiiralla oli musta kroppa mutta mustatiira on aina hieno sponde sekin. Juuri kun saatiin tieto haviksesta näpyteltyä tiedotukseen tuli Sannanlahdelta hietatiirahäly. Just joo.
Kamat kasaan ja vauhdilla sinne soraa kuitenkaan lennättämättä.

Puolisen tuntia staijattiin herkeämättä kunnes lahdella olevan Lamunkarin suunnasta löytyi tiira joka teki tiukan käännöksen suoraan ylöspäin ja nappasi korennon ilmasta. Hahaa!! Siinä! Tuntomerkit eivät hankkineet näkyä, vaikutelmaksi jäi vain kookas tiira kunnes lintu kääntyi takaisin Lamunkarin suuntaan näyttäen harmaan yläperänsä. Huhhuh. Juhakin ehti onneksi tähän. Tunti tästä lintu löytyi uudelleen Pitkänokan suunnasta hienosti niityn reunasta lentelemästä. Havainto tuli varmistettua ja elegantti tiira oli plakkarissa.

Tornissa Sinikka Lonka, Pertti Saunamäki, Juha Salminen sekä linnun Pitkänokan suunnasta kepittänyt Jorma Tähtinen. 

Tornista kuului tiirahaviksen jälkeen niin syvä helpotuksen huokaus että viereiset hevosetkin kuukahti.

Hietatiira (Gelochelidon nilotica). Lähimmät pesimäalueet Tanskassa ja Saksassa,talvehtii jossain päiväntasaajan eteläpuolella. Käsisiivessä selvä tumma takareuna, kokomusta nokka sekä erityisesti harmaa yläperä joka näkyy pitkälle. (Tai siis näkyy pitkälle koska ei ole valkoinen.)
Kuva Pauli-Pekka Österberg 18.5.2013 Liminka Virkkula. Tack!

Fiilikset olivat katossa onnistuneen bongauksen jälkeen. Mukana oli paineita sillä mikäli tämä megarariyksilö päättää päivänsä tai ei ensi vuonna Limingalle saavu olisi laji saattanut jäädä kokonaan ilman kuittia...

Sannanlahdelta iloisna hypättiin Pitkänokan lehmäaitauksen viereen jossa piti olla mustaotsalepinkäinen. Ei ollu.
Porukkaa on käynyt Pitkänokan kärjestä kuittaamassa hietatiiran Lamunkarilta, en kyllä mieluusti Pitkänokan kärkeen lähtisi lehmien sekaan sillä ne näyttivät olevan meistä poikkeuksellisen kiinnostuneita.

Seuraavaksi kohteeksi valikoitui Oulun Pateniemen vanha saha-alue josta 3.6.2013 oli ilmoitettu ruokaa poikasille kuskaava sitruunavästäräkkipari.

Paikalla oli kova tuuli eikä kuvaaminen muutenkaan tuntunut luonaavan.
No, tuli sentäs muutama kuten tämä Juhan ottama.

Sitruunavästäräkki (Motacilla citreola) 18.6.2013 Oulu Pateniemi.
Aasialainen laji joka Suomessa yleistyy pikkuhiljaa. Kuvassa naaras.
Tässä koiras. Kovin oli kiiruista touhua neljän poikasen ruokkiminen.
Sittiksiä havaittiin paikalla 3.6.-6.7.2013


Yöksi mentiin takaisin Tupokseen. Alueen peltoaukeilla on sitten niin paljon suopöllöjä etten missään ole nähnyt. Näitä kyllä jaksaa katsella.



19.6.
Kotimatkalle. Matkalla teimme varsin kattavan kierroksen länsirannikon lintupaikoissa. Ajankohta oli nyt vaan semmoinen että tyhjää oli. Uutena kohteena korkkasimme Uusikaarlepyyn Sandörenin kirjallisuuden mukaan kuuluisan kahlaajarannan. Paikalla on tuoreidenkin tietojen mukaan torni mutta Tornien taisto 2012 taisi jäädä sille viimeiseksi? Ainakin tornin paikalla on uuden kesämökin komia terassi. Jota puolustava kalatiira meinasi porata reiän mun kupoliin. Itse ranta näytti kyllä potentiaaliselta...

Vuoden Kuski-palkinto menee tämän volkkarin ohjastajalle joka Vaasan paikkeilla tuli kolmion takaa suoraan eteen. Olin aivan varma että nyt rellunnokka tekee tuttavuutta tuon herran kylkiluihin mutta kuin ihmeen kautta ainut vahinko oli kymmeniä metrejä kumivanaa Rellun renkaista.
Soitin torvea sillä halusin pitää kuskin kanssa pienen kehityskeskustelun mutta hän taisi olla "Svenska talande bättre folkkia" kun meni vaan kuin ei mitään olisi tapahtunut.
Juhan pokkari puhui tällä kertaa tuulilasin läpi.

Kotia päästiin lman vaurioita. Reissu meni putkeen ja hietatiirakin onnistui, vain kuva jäi puuttumaan.
Kiitokset Juhalle hyvästä seurasta sekä sisko Annikille majoituksesta täysihoidolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti