tiistai 11. kesäkuuta 2013

Grande Road Trip 11.-15.6. osa 1

11.6.-12.6. Kenttäkerttunen
Tänä aamuna oli tarkoituksena Juha Salmisen kanssa startata vähän pitemmälle reissulle.
Alustavana suunnitelmana oli hietatiira Lumijoelta, sieltä Kuusamon lintujen pariin ja Lapin kautta takaisin.
Suunnitelmaan tulikin aamun aikana radikaali muutos koska Liperistä oli aamuyöllä Ari Parviainen löytänyt laulavan kenttäkerttusen. Hatunnosto Arille hienosta löydöstä sekä määrityksestä!
Lajista on Tiiran mukaan havaintoja parikymmentä joista lähes kaikki ovat tulleet verkoista. Nyt olisi tarjolla todellinen mega-raribongaus, laulava kenttäkerttunen.

Ensin soitti Jari Laiho joka oletti että olemme jo Juhan kanssa menossa kohti pohjoista. Eipä oltu ihan vielä! Jarin kanssa sovimme ettei lähetäkään ensin pohjoiseen vaan tehdään pieni kierros itärajan kautta ja Jari lähtee koko turneelle föliin. Komiaa!
Pian soi puhelin ja Alangon Pasikin laittoi pikavauhtia kassin kasaan joten saatiin neljäskin korni orni mukaan ja matkaan. Sitten soittelin Salmiselle että nyt tuli pikku mutka matkaan. Mutta Juhalle mutka oli kuin syömäänkäsky.

Liperiin on Porista viissataa kilsaa joka taittui mukavasti Laihon uudella Avensiksella. Havispaikalla Pyhäselän pohjoispäässä ruovikon reunassa oltiin liian aikaisin jo klo 19.50 tusinan muun bongarin kera.

Melkein neljän tunnin tönötys palkittiin lopulta ruhtinaallisesti.
Odottelun alkutaipaleella Juha Salminen, Jari Laiho sekä Pasi Alanko.


Aika kului ja kului eikä mitaki kuulunut. Eipä edes ruokokerttusia. Kerran näin lähiruovikossa sopivannäköisen linnun lennähtävän muutaman metrin ja tippuvan piilooon. Eikä inahdustakaan. Puoliyön lähestyessä alkoi porukkaakin kerääntyä, tosin meikäläisen usko osoitti jo hiipumisen merkkejä koska hiljaisuus vain jatkui.
Mutta sitten...hieman ennen puoltayötä alkoi jotain kuulua. Ja ihme tapahtui, kenttäkerttunen oli edelleen paikalla ja aloitti pikku hiljaa aariansa joka muuttui aktiiviseksi heti puolen yön jälkeen.
En meinannut korviani uskoa.
Ohessa kolmen minuutin kooste laulunpätkistä joita sain Olympus LS-10:llä ääniteltyä. Tää on noloa kun tarttee väsätä joku video kun ei pelkkää ääntä saa ladattua bloggeriin mutta tässä tämä: (latautuminen näköjään kestää...)


Osia kuunnellessani yhden pätkän taustalta kuului kommentti joka sopi tilanteen tunnelmaan täydellisesti. Hämärässä osa porukasta näki linnun ruovikossa laulamassa ja tässä tunnelmaa:


Kukahan on tuo mainio bongaritoveri joka heitti tuon mielestäni legendaarisen kurkku-kommentin? Terveiset hänelle!

Itse en lintua nähnyt mutta aktiivinen laulu korvasi kaiken moninkertaisesti. Laulu muistutti eniten luhtakerttusta mutta jopa minunkin pahvikorvani havaitsivat että onhan se erilainen. Nimenomaan erilainen laulu jota oli hieno kuunnella innostusta tursuavan porukan keskellä. Eikä kerttunen aristellut vaan antoi palaa koko rahan edestä. GGOOMIIAA!

Siinä se ja pokkaukset Ari Parviaiselle!
Laadukas yökännykuva vesitippoineen kertonee taustalla olevasta bongari- sekä autojonosta.

Lintua kuultiin hieman eri paikassa vielä 14.6. ennen keskiyötä jonka jälkeen se katosi.

Meidän granderetkemme jatkui riehakkaissa tunnelmissa kohti Kuusamoa jonne päätettiin painella ilman huilitaukoja. Tosin kerttusen lähistöllä majailleita pikkuhuittinaaraita käytiin yöllä koettamassa mutta heikoin tuloksin. Ja sitten usvaa putkeen.....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti