Liminka - Kuusamo 15.-18.6. Osa 2

16.6.
Komia aamiainen ja liikkeellä jo ennen sianpieremää.
Ensimmäinen kohde Konttaisen parkkis jossa oletimme kuulevamme sinipyrstöjä. Ei löytynyt pikku Konttaisen kierroksellakaan. Samoin kävi lähisuon sirkkujen kanssa. Ei kuulunu eikä näkyny. Silti tästä kehittyi ehkäpä vuoden paras ja monipuolisin lintupäivä sekä lajikirjon että vuodarien määrässä.


Sinipyrstö Plan B. Mistäs sinne Valtavaaran Vuosselin puolelle mentiinkään?
Siellä pitäis olla sinipyrstö helpomman tarpomisen päässä.

Mitäs lintuja tohon pöllähti?

No viis kuukkelia. Eka vuodari Kuusamosta, kiitos.

Seuraavaksi takaisin Rukalle ja Valtavaaran Vuosselin puoleiselle polulle joka on helppokulkuinen eikä sinipyrstökään ollut kaukana. Kuvaushollille en päässyt ja matka jatkui Matosuolle Suolavaarantien kautta lapinuunilinnun toivossa. Eilen loppuneessa lintumaratonissa laji oli vain yhdellä joukkueella eikä onnistunut meiltäkään. Sitten kohti Kuusamoa ja vinkin perässä lapintiaispöntölle.

Ei näy pönttöö...Taas pitää kilauttaa kaverille. Foto Juha Salminen.

Lapintiaiset olivat niin työn touhussa ettei parempaa kortille tallentunut.

Tässä välissä tiedotukseen kopsahti taas punakottarainen joka oli jälleen istuskelemassa mansikkamaan aidalla. Porhallettiin paikalle mutta eipä näkynyt. Nyt kulutettiin aikaa ja haravoitiin aluetta oikein urakalla. Kunnes pastori suvaitsi ottaa pienen lentopyräyksen josta koko porukka sai pinnan kuitattua.

Punakottaraisen tukikohdan huhuttiin sijaitsevan mansikkamaalla kuvan vasemmassa reunassa.  Eksoottinen mesta, tämän tien varressa parin sadan metrin päässä oli 9.6. laulava pikkultarintakin. Foto Juha.

Etukäteen oletin että nyt on helppoja ja hienoja kuvia tarjolla tolpan nokassa istuvasta punakottaraisesta sillä lintua oli arvioitu aika pelottomaksi. Haaveita vain, saimme olla tyytyväisiä että edes vilaukselta nähtiin.
Päivää jatkettiin peltoaukeita tiiraamalla. Mielenkiintoisimman näköinen mesta löytyi Suolavaarantien Peurasuolta jossa nökötti mm. pari suopöllöä.


Paikalla poroja kuin Lapissa ikään.

Tomilla suopöllö putkessa.

Vinkattiin paikalle tulleelle porukalle että olis suopöllöä jos kiinnostaa.
Seurue olikin Italiasta asti, kuskina Antonio Marchitelli jonka työmaa sijaitsi
Parco Alla Sud -nimisellä luonnonsuojelualueella. Kaveri oli tyytyväinen
pöllövinkistä ja kaiveli autostaan puiston lintuja esittelevän teoksensa. Kiitokset.



Pohjois-Italiassa sijaitseva laaja puisto on oikea haikaraparatiisi.
Kuvissa esiintyy rääkkää, lehmää, yötä jne.
Eipä näillä Kuusamon sorateillä aina arvaa keneen törmäilee.

Sirkut puutelistalla seuraavana. Kuusamojärven länsireunasta Säynäjäperästä oli useampia pikkusirkkuhavaintoja. Helppo paikka pikitien vieressä ja heti natsasi laulava sirkku.

Pikkusirkku (Emberiza pusilla) löytyy Kuusamosta selkeästi helpommin kuin pohjansirkku.

Pohjansirkku aiheuttikin ongelmia. Soittelin apuja Antti Peunalta joka oli Lintumaratonin voittajajoukkue Doz K Hahnissa mukana mutta hekin olivat jääneet ilman posia.

Antti kuitenkin vinkkasi paikan jossa oli sirkun aikaisemmin nähnyt, sinne siis.

Paikka pikku räme Torangintaival-tiellä jossa lauleli lyhyitä säkeitä sirkku mutta pikku-sellainen. Aikamme steppailtiin eestaas kunnes soittelin muutaman säkeen posin laulua jota alkoikin kuulua aukean reunasta.

Pohjansirkku (Emberiza rustica). Koiras kävi
puolustamassa reviiriään, vuoden ainut posi oli tässä.

Antti vinkkasi myös hiiripöllöstä ja kaipasi lisätietoja.
Käytiin paikalla ja raportoitiin että kovin oli pesintään viittaavaa touhua.

Lintumaratonin tulossivu kertoi että tänä vuonna alueella pesi ennätyksellisen paljon lapinpöllöjä, hiiripöllöjä sekä helmipöllöjä. Mekin pääsimme pikavisiitille lapinpöllön pesäpaikalle. Kiitoksia.


Nopia kuva kaukaa oksien välistä ja pikaisesti pois.

Hommahan alkoi mennä kunnolla putkeen! Vielä saatiin porilaisvinkkiä virtavästäräkkipesinnästä hienon puron varrella. Lyhyehkö käppäily ja oltiin tämmöisillä rakennuksilla joille oli tehty pesäpaikat joissa virtavässy ja koskikarakin viihtyivät.

Retkimajassa oli porukkaa majoittuneena. Eipä tuntunut lintuja haittaavan.

Jos tämä ei ole hieno puro niin mikä sitten?

Paikalla oli mustalla kurkkulapulla varustettu hieno koiras.

Komia lintupäivä! Kohdelajit oli lähes kaikki saatu kokoon rallirari valkosiipitiiraa ja kirjosiipikäpylintua lukuunottamatta ja oli aika painua kämpille. Kuusamossa piti alkuperäissuunnitelman mukaan olla vielä kaksi yötä mutta sää alkoi kääntyä niin arktiseksi että seuraavana päivänä päätettiin kääntyä länsirannikkoa kohden. Lapista ei ollut tarjolla kuin kiirunaa ja tunturikihu eikä noihin päätetty paukkuja panna.