Liminka - Kuusamo 15.-18.6. Osa 3

17.6.
Kamat kasaan ja Skoda lähtövalmiiksi. Yöllä oli satanut lunta, lämpötila pari astetta plussalla eikä linturetkeilyn kannalta hääviltä näyttänyt. Toivotaan ettei jäätävä keli aivan kaikkia pesintöjä tuhonnut, jälkensä se jätti varmasti.

Aamiainen oli monipuolisen maittava munakasta ja pekonia myöden.
Eikä tarvinnut jonotella sillä kesällä on Rukalla varsin rauhaisaa. Foto: Juha.

Hotelli Rukatonttu saa ainakin minulta neljä tähteä. Viides kohtuuhinnasta.
Palvelu ystävällistä, isot tilat ja komiat maisemat. Sijaintikin lintuharrastusmielessä OK.

Etupihalta näkymä hyppyrimäelle. Lumesta päätellen ei uskoisi että päivämäärä on 17.6.
Pasi, Juha ja jalkapallo-asiantuntija Tomi heittelee Rukatontulle hyvästejä tältä vuodelta.

Kierreltiin vielä muutamassa koleassa kohteessa joissa nopeesti todettiin että eipä ole elämää. 
13.-14.6. Torankijärvellä havaittua valkosiipitiiraa koetettiin ilman tulosta, suunnaksi Oulu jonne Kuusamon kaatopaikan kautta.

Tämmöisiä selkälokkeja oli muutamia. Lienee ns. tuhkaselkälokki jonka selkä ei ihan musta.
Alalajiltaan joku heuglini, intermedius tai graellsii?. Laristit tietänee.

Oulussa poikettiin alueella joka yleisesti rantakurvin ruokailupaikkana tunnetaan.
Tällä kertaa oli niukalti lietettä mutta pääasia että kurvi löytyi nököttämästä vedestä pistävien pölkkyjen takaa. Kurvilla ei enää lujaa mene, täälläkin viedään viimeisiä.

Rantakurvi (Xenus cinereus) 17.6.2014. Hieno itäinen laji joka Suomessa jatkaa taantumistaan. 
Porista mulla vain yksi havainto vuodelta 2011.

Seuraava yö oli varattu Liminganlahden opastuskeskuksesta. Sitä ennen staijattiin Sannanlahdessa ja Virkkulassa, ei raportoitavaa. Keskuksen hienoa näyttelyä piti tietenkin käydä haistelemassa.

Suomen oloissa ainutlaatuinen näyttely lahden luonnosta.
Kuvat Suomen huippukuvaajilta ja jälki sen mukaista. Siis ihan erilaista kuin tämä kännykän väritön otos.

Kämpillä suoritettiin kaffeepaikkatesti:

+ Alueella runsaasti lintuharrastajia joiden aiheuttama häiriö suorastaan toivottavaa 

+ Paljon ja monipuolisesti lintuja vaikka eivät testikohteesta näy

+ Tuulen ja sateensuoja hyvä, tuolit ja penkit löytyy

+ Jos omat eväät ja juomat pääsee loppumaan ravintolassa lisää

-  Alueella havainnoidessa kaukoputki välttämätön.

18.6.
Käännyttiin kotimatkalle Siikajoen kautta jossa vietettiin reissun viimeinen päivä.
Ensimmäinen kohde Varessäikkä jossa on hieman kahlaajarantaakin. Helppo paikka jonne pääsee autolla perille asti. Hailuoto näkyvissä noin viiden kilsan päässä.

Varessäikän eksoottisen näköinen lintutorni jota ei korkkaamassa käyty. 
Lintuja ei järisyttävästi, muutamia kahlaajia, 40 merihanhea ja pari ristisorsaa.

Seuraavaksi hienoon Säären rantaan joka on etenkin vuodarimielessä mielenkiintoinen mesta toukokuun puolivälin paikkeilla. Tänään rannassa 700 haapanaa ja runsas kolmesataa jotain joutsenia. 

Säären ranta Siikajoella on poikkeamisen arvoinen paikka etenkin keväällä.
Aivan rannan tuntumaan pääsee autolla. Kuva Juhalta.

Sitten legendaariselle ulkonokalle. Sinne ei autolla ihan perille pääsekään. Ainut reitti jonka tiedän on ajaa Munahiejantie loppuun, kääntyä pikkutielle kohti rantaa ja jättää auto pikku parkkikselle. Tästä edestakaista matkaa ulkonokan kärkeen ja takaisin kertyi varmaan kahdeksan kilometriä?

Kunhan ensin on päässyt Munahiedan rantaan on pohjoiseen 
Ulkonokan lieterannalle matkaa runsas kolme kilsaa. 
Ja jos vesi matalalla niinkuin tänään tarpoa saa vieläkin enemmän.

Munahiedan linnusto oli neljää merikotkaa lukuunottamatta harvalukuista.
Tuli eliskin: hylkeenraato. Pää oli nätisti popsittu.

Porissakin koko kevään ja kesän vallinnut korkeapaine ja kuivuus näkyi täälläkin.
Santaa ja rantaa piisaa. Munahieta on oiva paikka auringonpalvojalle jos rauhaa kaipaa.
Oikealla rauhoitettu niitty jolla liikkuminen on kielletty.

Ulkonokka siintää väreilyssä. Legendaarisia rareja ei pysty vääntämään vaikka väreileekin. Maininnan ansaitsevat kolme lapinsirriä sekä etelänsuosirri jotka kaikki kantoivat nilkkakoruja. Pari merikihua ja ristisorsaakin tuli kepitettyä.

Ulkonokalta tuulee!

Kaksi Pikkutiiraa (Sterna albifrons). Rannan kivoimmat havikset

Siikajoella tutkailtiin vielä pelto- ja metsäaukeita arosuohaukkojen sun muiden petojen toivossa mutta suopöllöjä hurjempiin ei törmätty. Kotia kohti.
Kiitokset kavereille, kompakti reissu ja paljon lajeja sekä muisteltavaa.
Ensi kerralla taidan koettaa onnistuuko sinipyrstön, sirkkujen ym. Kuusamon lajien kuvaaminen oikein ajan kanssa.