Oriveden Megari

21.6.
20.6. napsahti Tiedotukseen viesti mahdollisesta etelänsatakielestä Orivedellä.
Mielenkiinnostavaa!
Äänite oli netissä kuunneltavana ja kovasti tuo etelänsatkulta eli megarilta kuulosti.
Joten seuraavana iltana Salmisen Juhan kyydissä sännättiin paikalle.
Jossa ensimmäiset lurittelut kuultiin heti autosta astuttuamme klo 21.45.
Varsin nopeasti lintu innostui laulamaan tauotta lähes samoilla sijoilla pysyen ja meillehän tuo sopi, harvinaista herkkua saikin naatiskella kylläisyyteen asti.


Kolmantena oikealta äänittelee linnun löytäjä Jukka Helin jolle messevät onnittelut hienosta löydöstä!
Taustalla Matti Sulkon äänitysvehkeiden vieressä Tuppisuu-Sippola joka ei ihan megarin volyymeille yltänyt.
Mahtoikohan Matti saada taustapuheetonta saundia lainkaan talteen?
Vasemmalla Paavo Harri jonka kanssa koetettiin kovasti nähdä lintua laulupaikan
yläpuoleltakaan onnistumatta. Oikeella kuulostelee Juha "Satku" Salminen.

Hirveet spekulaziuunit alkoivat välittömästi pyöriä netissä siitä onko lintu etelänsatakieli (Luscinia megarhynchos), meikäläinen satakieli (Luscinia luscinia) vai risteymä vai jotain niiden välistä. Livenä lintu minun korvaani kuulosti just niin puhtaalta megarilta kuin Merikarviallakin vuonna 2011. Laulun rytmitys, säkeen lyhyys, itse äänet sekä soundit olivat jatkuvasti sellaisia joita en meikäläiseltä satakieleltä ole kuullut.

Probleemi kun on siinä että väitetään satakielen joskus laulavan kuten megari.
Tosin en itse ole nähnyt/kuullut enkä sellaista äänitettäkään ole löytänyt.
Mutta, laulava lintu on joko hyvin nähtävä tai sitten saatava näppiin eli rengastettava jotta havainnon rariteettikomitea hyväksyy. Kait se sonogrammillakin hoituisi voisi yksinkertaisempi meikäläinen kuvitella...

Laulavaa etelänsatakieltä on sikavaikea nähdä. En nähnyt Orivedellä kuin vilauksen enkä Merikarvialla v.2011 sitäkään. Tänään lintu käväisi puussakin mutta smyygaa yleensä niin syvällä puskassa ettei sitä näy vaikka putkella katsoisi suoraan kohtaan josta laulu tulee. Kuvasta ei tarvinnut haaveillakaan.

Mutta äänen sain talteen.
Äänitysvehkeeni on Olympus LS-10 ilman mitään paraboleja tms.
Vimpain sopii hyvin myös atrappirämpyttelyyn vaikka korkea moraalini tuommoisen käytön yleensä torppaa ;)

Alla äänittämäni etelänsatakieli Merikarvialta v.2011.
Alussa linnun löytäjän Seppo Niemispellon löytöfiilikset....

Oriveden yksilö oli löytynyt jo 1.6. mutta tietoisuuteen havis tuli siis 20.6.
Parina iltana lintua koetettiin rengastaa kunnes 24.6. määritys etelänsatakieleksi varmistui rengastajana toimineen Jani Vastamäen toimesta.
Alla pari Janin kuvaa joista näkee maastossa nähtävissä olevat megarin tuntomerkit.
Kiitokset kuvista!

Pyrstö ja sen yläpeitinhöyhenet ruosteenpunaiset

Rinnassa ei satakielimäisiä viiruja tai täpliä,
pieni suttu kuulemma sallittua.

Siipikaaviot ja mitat ovat varmoja määritysperusteita joista kattava selostus Janin blogissa:
http://straybirder.blogspot.fi/2014/06/etelansatakieli.html