Toukarin laulajia ja paikallisia pinnoja

25.5.
Illalla poikkesin Toukarilla mäen laulajat kuuntelemassa ja kuvaamassa sekä hyttysiä läiskimässä.
Viita- ja luhtakerttuset sekä perussirkkelit mäeltä kuittaantuvat takuuvarmasti, ovathan Toukarin puskat lintuja ja hyttysiä piukassa.Vain rarit uupuvat.
Parhaiksi omiksi haviksiksi vuosien varrelta ovat jääneet viitatiainen ja kirjokerttu. Eikä juuri kovempata vaikka odottaa sopisi.

6.5. saapui satakielten tyyssijan eli Toukarin ensimmäinen asukki.
Toukokuun puoliväliin mennessä alueella lauloi jo kolmisenkymmentä yksilöä.
Satakielen laulu on 100 desibelin voimalla komiaa mutta nopeasti siihen tympääntyy ja välillä toivoisi niiden olevan hiljaa että muitakin lajeja kuulisi.

Eka pensassirkkalintu Toukarilla kuultiin 15.5.
Huippuna 7 yksilöä 29.5. ja viimeiset surisijat ilmoitettiin 6.7.

Viitasirkkalintua oli vaikea saada etsimeen kuten kuvan laadusta näkyy.Ensimmäinen tulitikkurasian heiluttelija ilmaantui 17.5., max.4 helisijää 11.6. ja vielä niinkin myöhään kuin 24.8. laji löytyi verkosta.

Viitakerttunen aloitti Toukari-aariansa 18.5. Lajia ei tosissaan mäestä taidettu laskea sillä maksimiksi jäi vain viisi, viimeinenkin laulava ilmoitettiin jo 25.6.
Luhtakerttusesta en kuvaa saanut, eka havis 19.5., max.5 laulavaa 11.6., viimeinen 25.6.

27.5.
Ketoset ilmoittivat 25.5. Viasveden Antinkujalta Porin vuoden bongatuimman idänuunilinnun eli idulin. Tämä jäikin vuoden ainoaksi idulihavainnokseni.

Idänuunilintu (Phylloscopus trochiloides) 27.5. Pori Viasvesi.
Tästä kuvasta tuskin taittuu. Siipijuovaa en kuvaan saanut, ens kerralla sitten.

28.5.
Olimme Mäkelän Matin kanssa liikkeellä kun Matilla pirahti ja Mäkpe kyseli että misäs ootte? Petterillä ja Liljan Tapanilla oli mielenkiintoinen kahlaaja putkessa Kaarluodon tornissa mutta vähän kaukana ja väreilyssä.
Pete sanoi että lampiviklo se on mutta tulkaas bongaamaan ja kattomaan se venevalkamasta josta näkis vähän lähempää.
Venevalkamasta pääsee ruovikkoisen niemen kärkeen josta on hyvä näkymä länteen Eskon suuntaan jossa Kaarluodon kahlaajat yleensä ruokailevat.
Joten sinne. Stagnahan se siellä.

"Tästä kun ruovikon läpi kattoo niin stagnaltahan tuo näyttää" meinas Matti.

Nappasin kuvat kaukaa ettei rarikahlaaja säikkyisi.
Alempi otos on otettu ruovikon sisältä ja siksi korsien ruskeanpunertavaksi värjäämä.

Lampiviklo (Tringa stagnatilis) Pori Kaarluoto 28.5 - 3.6.2013.
Toinen Porissa tänä vuonna bongattavissa ollut, eka oli lietteillä 13.5.