Virolahti 13.-19.5. (Osa 2)

16.5.
Tämä oli pomarinojen päivä.
Pikkukiljukotkia (Aquila pomarina) nähtiin 16.5.2013 Haminan Hevossaaresta jopa 4 muuttavaa.
Olimme Kurkelassa tuijottamassa puitten latvoja emmekä nähneet yhtikäs mitään mutta Haminasta paukkui jatkuvasti. 
Joku hyväkäs jostain Virojoelta eli lähistöltä oli juuri ilmoittanut sekä pomarinan että mustahaikarankin mutta paikkaa emme tienneet. Kunnes Kurkelassa vieraillut henkilö kertoi jostain vanhasta louhoksesta ja näytti kartasta paikan minne pääsee autolla suoraan näköalapaikalle staijaamaan.
Sinne!

No siellähän se hyväkäs istui eli Pekka Komi, yksi Bongariliiton legendoista.
Onkohan Komi Suomen elispinnakärki? Ei tiiä kun hän ei listaansa ole julkaissut.
Pekka on juttumiehiä, todistettavasti jopa Pasinkin pokka petti.
Heti paikalle tullessamme Komi aloitti että jaaha, nyt tulee porilaisia Ässiä.
Tarkoitti varmaan kiekkomielessä...Pääkaupunkiseutu ei tule koskaan toipumaan siitä että Länsirannikko romahdutti Kehäkolmosen sisäpuolisen kiekkoilun tasolle jolle se kuuluu.

Kello läheni jo iltapäiväneljää eikä mitään kovempaa ollut plakkarissa. Kunnes Alanko huuteli kaartelevasta kotkasta Kurkelan suunnalla. Lintu löytyi nätisti ja näytti kompaktina varsin mielenkiintoiselta. 

Komikin sai sen putkeen ja sanoi kolmen sekunnin päästä että pikkukiljukotka. 

Pekan petolintutietämys tuntuu betoniselta. 

Hän jopa väritti Lintuoppaan kuvaa jossa joku sävy oli väärin ja piti lyhyen esitelmän satulasta jne. Mielenkiintoista!

Tämä sama lintu kuitattiin myöhemmin sekä Kurkelasta että East Gatelta.

Pasi M:lle pomarina oli uusi tuttavuus. Harjoittelemaan ei noilla Suomessa pääse ja yleensä nämä harvinaisemmat pedot ovat tuskallisen kaukana. Siksi tuntomerkit pitäisi jatkuvasti olla kirkkaina mielessä etenkin kun kuvia ei noista aina saa. 
Ei oo helppoo, totes Pasi.

17.5.
Eilisilta sujui lähinnä Juhan valmistamaa illallista ja Sepon hommaamia laatuviinejä nauttien.
Pääkokkina hyörineen Juhan listoilta löytyi viikon aikana mm. kuhafilettä, häränlihakääryleitä sekä muita gurmeeruokia joiden yhteinen nimittäjä oli niiden erinomainen maku.
Suurkiitos Juhalle ja muille erinomaiseen tarjoiluun osallistuneille!
Lintupiireissä ollaan totuttu siihen että vasemmassa kädessä on lihapiirakka ja oikeassa HK:n sininen ja jotta saadaan vaihtelua niin välillä toisinpäin.

Aamun lintutoimet aloitettiin Virolahden kirkonkylästä hautausmaahan tutustumalla. Kirkonseutu on oivaa kuhankeittäjäpaikkaa mutta tällä kertaa ei paikalle oikeaan aikaan osuttu.

Hautausmaan parhaaksi havikseksi jäi tämä haravatraktori.

Ristirivi muistuttaa Itärajan läheisyydestä.

Hautuumaalta siirryttiin Kolsinpohjan lintutornin polkua pikkusiepon tai idänuunilinnun toivossa tutkimaan. 

Kumpaakaan ei havaittu mutta löydettiinkin pajulintu pesänrakennuspuuhissa. 
Kuvaa katsellessa ihmettelin linnun jalkoja jotka olivat poikkeuksellisen selvästi kaksiväriset.

Lintulahdella tutustuimme alueen rakennuksiin jotka jatkavat ränsistymistään. Lintutorniinkin oli pääsy estetty turvallisuussyistä. Kattohaikaralla sensijaan olisi komia alusta jos vain oikea laji sen löytäisi.

Haminan Kirkkojärveltä bongattiin pesää rakennellut pussitiaiskoiras.

Pesä oli vielä kesken etenkin yläosastaan. En tiedä tuliko pesästä lopulta poikasia vai oliko kyseessä vain kosiopesä. Tiirassa ja Lintutiedotuksessa tiainen on umpisalattu.

Matkalla Haminaan poikkesimme bongaamassa pesimäpuuhissa olleen kangaskiuruparin.

Haminasta tullessa pysähdyimme vielä Virolahden Elokalliolle staijaamaan. Mitään historian lehdille jäävää ei mukaan tarttunut.

Tundrahanhia paineli kohtuuetäisyydellä. Vatsalaikuista päätellen vasemmanpuoleinen on porukan nuorin.

Lisää tuttuja ilmaantui Virolahdelle. Oikealla kiikaroi Suomen WP-pinnakärki Markkku Santamaa Raumalta seuranaan Vesilahden pääornitologi Jani Vastamäki. 
Erittäin kokeneita ja päteviä poikia.

18.5.

Aamulla kävimme tällä erää viimeistä kertaa kalliolla. Näkymää Harvajanniemeen  ei voi moittia.

Leerviikissä pidettyihin Arktika-päiviinkin piti käydä tutustumassa. Paikalla oli mm.valokuvanäyttely markkkinahumua unohtamatta.

"Ei lainkaan pöhkömpi kämppä" tuntuu Juha terassilla miettivän. Sijainti, varustelu ja siisteys saivat kunniamaininnan Arktika-porukaltamme. Heti mökin rannastakin näkyi hyvin etenkin iltamuuttoa.
Reissumme sujuikin niin onnistuneesti että Arktika-viikko vuodelle 2014 varattiin täältä samantien.

Koko bändi koolla. Pasi Alanko ja Seppo Mäkelä Porista, Pasi Mäkelä Pomarkusta, Juha Mäkelä Laukaasta sekä Jorma Keyriläinen Muuramesta.
Tästä alkoi viikon viimeinen illanvietto.

Kiitokset kaikille mainiosta ja sivistävästä seurasta, hyvistä aterioista sekä antoisista linturetkistä. Ja ensi vuonnakin kokoonnutaan samoissa merkeissä. Sehän on jo päätetty.