Vuoden Hylsy oli Hietakurki

7.5.
Aikainen aamu alkoi lietteiltä.
Paikalla oli jo Juha Niemi sekä mulle uusi spondelaji avosetti.
Sendari on oikullinen. Heti kun kävin kaukaa bongaamassa avosetistä eliksen alkaa niitä pyöriä jaloissa niin että niihin kompastelee.
4.- 5.5. lietteillä oli avosettejä kaksin kappalein, kaipa tämän päivän yksilö oli eri settiä.

Gomia kuva mut ei tää ristisorsakaan ole

Siihen sitten lieteretki katkesikin. Nimittäin kovaan hälyyn klo 8.20.
Toni Eskelin oli mitalin arvoisesti spotannut Pyhäjoen Välimaanperältä paikallisen hietakurjen!
Tämä oli toinen havainto tästä Amerikkalaisesta lajista Suomessa, edellinen ja ehkäpä? sama lintu aiheutti paniikin Espoossa 5.9.2011 lentäessään kurkiparven mukana suuntaan SW.

Nyt alkoi känny kuumenemaan ja saappaat viistämään kohti parkkista niin lujaa että just pysyin itse kyydissä.
Pellolla käppäilevä hietakurki aiheutti välittömän pinnahuumapaniikin ja kaikki kynnelle kykenevät bongarit alkoivat rymistellä kohti Pyhäjokea.
Laiho ja Pitkänen olivat jo lähteneet Huittisista, porukka kasaan ja Alangon Pasi kyytipoikana kohti Kalajokea.

Porista havispaikalle oli nelisensataa kilsaa ja eka päivitys tunti ensihavainnosta kertoi linnun nousseen taivahalle. Nou problem, seuraava viesti kertoi linnun palanneen.
Mutta sitten tuli huolestuttavaa tietoa klo 11.20 = "parvi nousi ylös. Hajosi us parveksi, jotka lask etelään kilometrien päähän. 10 palasi Gcan ei tässä mukana."
Sen jälkeen hietakurki nähtiin klo 12.00 lennossa kahden kurjen kanssa suuntaan SW. 
Aloimme olla lähellä tuota viimeisen ilmoituksen paikkaa ja valitsimme tien jolla saatettaisiin päästä kurkien alle. Pasi näkikin kolme kurkea oikeasta suunnasta mutta ne katosivat nopeasti näkyvistä metsän taakse emmekä niihin enää näköyhteyttä saaneet.
Päätettiin jatkaa alkuperäiselle havispaikalle toivoen että takaisin ne tulee niinkuin usein ennenkin bongauksissa on käynyt. Mut tällä kertaa ei.
Hietakurkea ei näkynyt eikä kuulunut ja bongarimassa hajaantui etsimään lintua alueen metsä- ja peltoaukeilta. Joita riitti.

"TÄTÄ EI KESTÄ!!!! Tääl oli just hietakurki! Enkä mä nähny sitä!" 
Tällä kertaa ei pinnoja lorotellut edes Mäkelän Petterille eikä Esamalle.
Pinnahuuman kiilto alkaa vaihtua järkytyksen aiheuttamaan silmämunahalvaukseen.

Mettäteitä kierrellessä vastaan körmyili tämmöisiä.

Peltoaukeita kierreltiin herkeämättä yöhön asti. Alueelta löytyikin lukematon määrä metsän ympäröimiä peltoja ja pieniä kurkiparvia mutta ei vaan sitä oikeaa.
Yhteinen nimittäjä alueen kurjille oli että ne olivat hyvin arkoja. 
Jo uskomattoman ennakoimattoman kaukaa jostain kilometristä ne reagoivat alueille tuleviin ihmisiin.
Vaikeaa olisikin ollut ensihavispaikalle tullutta bongariporukkaa pidätellä riittävällä etäisyydellä mikäli ameriikankurki vielä paikalla olisi ollut.
Harmi! 
Taskut täynnä hylsyjä bongarikaravaani alkoi valua enimmäkseen etelään. Kaikkein kovauskoisimmat etsivät lintua vielä seuraavankin päivän kunnes viimeinen viesti 8.5.2013 klo 15.09 kertoi että nyt viimeisetkin paikalta liukenevat.

Tällä kertaa ei eeliksiä plakkaroitu eikä kämmeniä iloisna paiskottu.
Suutari-Laiho ja Huti-Pitkänen nuijaustunnelmissa 8.5.2013 aamuyöllä Porissa

Hylsy-Alankoa hymyilyttää vieläkin Ässien mestaruus.
Tai sitten satakielivuodari Lukkarinsannan ABC:n parkkikselta jota Nuija-Mäkeläkin oli kuittaamassa.