Virolahti 13.-19.5. (osa 1)

13.5.

Pitkään odotettu Arktika-viikko on nyt edessä.
Viime vuonna oltiin Alangon ja MäkPen kanssa Hurpussa staijaamassa, nyt on joku lintuharrastaja kuulemma ostanut alueen eikä sinne enää lintuharrastajat pääse joten muuta oli keksittävä.

Tänä vuonna mökki oli vuokrattu viikoksi Klamilan Parunrannasta josta Siikasaaren staijikalliolle oli matkaa muutama kilometri. Mukana viimevuotinen Kuusamoporukka eli velipojat Pasi, Juha ja Seppo Mäkelä sekä Jorma Keyriläinen Muuramesta. 
Mukaan saatiin vielä Alangon Pasi jonka Skodalla aloitimme reissun bongokierroksella Joroisten kautta.
Muu porukka meni mökille jo aikaisemmin viikkoa aloittelemaan.

12.5. oli Joroisista Pasalan tulvapeltopläntiltä löytynyt amerikantavi  joka oli vielä 13.5. aamulla nähty samalla paikalla. Tavia ei saapuessamme paikalta löytynyt ja aloitimme tusinan muun hakijan kanssa haravoinnin joka lopulta onnistuikin.
Pasi spottasi erityisen selvän valkoisen pystyjuovan jo kaukaa linnun palattua hetkeksi alkuperäiselle paikalle.
Päätimme ajella lähemmäksi mutta lintu lensikin vastaan kahden tavin kanssa, otti lisää korkeutta ja katosi pohjoiseen. Tuo olikin viimeinen kerta kun yksilö nähtiin.

Amerikantavi (Anas carolinensis) 13.5.2013 Joroinen Pasala. 
Tää kuva on kunnon KärPa-kategoriaa mutta yllättäen ensimmäisenä lentävän tavin tunnistaminen on jopa mahdollista. Linnulla ei näy vihreän siipipeilin yläpuolella olevaa valkoista siipijuovaa joten kuvapinna plakkaroitu!?

Seuraavana vuorossa Parikkalan Siikalahden ruokosikkalintu (Locustella luscinioides) jonka pirinä kuului heti autosta astuessamme klo 20.45. 
Rusili surisi paikalla aktiivisesti kuukauden päivät 7.5.-7.6.

Lintukeitaan halkaiseva patotie on hieno lintupaikka eikä lavalle tarvitse kahlata, riittää kun autosta hyppää! Siikalahden Patotien lintulavalla ruokosirkkelin pirinää muistilokeroihin ujuttamassa Pasi Alanko.

Suomen kuuluisin kosteikko kevätyön tummetessa. Luhtakanat, huitit, kerttuset ja sirkkelit loivat tunnelmaa. Vain takavuosien vakiovieras pikkuhuitti puuttui.

14.5.
Siikasaaren staijikalliolla oltiin tikkana paikalla arktikaa vastaanottamassa jo klo 4.15.
Päivästä tulikin retken antoisin arktikamielessä. Kuuden tunnin tapitus tuotti runsaan kymppitonnin valkoposkihanhia, neljä tonnia vesilintuja sekä parisataa gaviaa eli kuikkalintua.

Kalliolta pystyi seuraamaan muuttoa jopa alaviistoon. Upee paikka. 

Merikihuja nähtiin muutama sekä pari aikaista sepelhanheakin. Hiukka jäi karvastelemaan Harvajanniemestä ilmoitetut kaksi jääkuikkaa. Vaikka meillä oli näkymä suoraan Harvajanniemeen ja runsaasti porukkaa onnistuttiin nuo komistukset nuijaamaan.

Kalliolta oli gomia näkymä Harvajanniemen suuntaan. Kuvassa vasemmalla Seppo Mäkelä sekä ihmekiikarit omistanut oranssihaalarinen henkilö joka spottasi parvet jo kaukaa ennen kuin edes putkella näkyi. Seuraavina pari paikallisjyrää sekä Pasi Mäkelä jonka vieressä 14.5. koko päivän vieraanamme ollut Marko Dahlman. Oikealla piilossa meitin porukkaa sekä näkyvissä ihmekiikarimiehen kaveri. 

Päivä jatkui Kurkelan tornissa petoja odotellessa. Petorintamalta ei raportoitavaa paitsi että Kurkelan tornia ympäröivät puut vain jatkavat kasvamistaan. Haviksista mainittavimmaksi jäi parisataa tundrahanhea.
Sitte saunaan.
Vuokramökki oli uusi ja erityisen viihtyisä. Sopivasti jääkiekon MM-kisat olivat käynnissä ja pelejä vahdattiin isosta littutöllöstä sekä mölistiin ja haukuttiin tuomarit jos Suomi hävis. 

Suomalaisia voimuuksia esittelevät hammaslääkärikaksikko Jorma Keyriläinen sekä Juha Mäkelä.

Tässä ei ole käki siksi että jätkät olisivat olleet käkinä vaan siksi että semmoinen lensi mökin lähellä hakiessani kehrääjiä kuvattavaksi.

15.5.

Aamu aloitettiin staijikalliolla jossa muutto oli selkeästi eilistä hiljaisempaa. Tää aamu oli nyt tätä ja siksi siirryttiin Loviisaan niittysuohaukkabongausta harrastamaan. Gammelbyvikenin lintutornista tuommoinen oli nähty mutta plakkariin tarttui vain rastaskerttunen. Sitten takaisin Virolahdelle ja Kurkelan tanssilavalle.

Stasit paijaa eikun Pasit staijaa latvusten läpi.

Näkymä Venäjän puolelle jossa isoveli valvoo

Kurkelassa oli vähän parempi päivä ja pari hienoa kattohaikaran kaartelua nähtiin. 
Tornista lähdettyämme kuulimme ihan kuin pikkujoutsenten töräyttelyä.
Pikkujoutsenparvea en ole ikuna nähnyt enkä ehtinyt näkemään nytkään mutta soitto Salmisen Juhalle torniin kertoi että 24 niitä meni.

Länsirannikolta oli Kurkelassa vahva edustus sillä myös Juha Salminen Raumalta ja Jorma Knaapi Turusta olivat tanssilavalla. 

Iltaohjelma alkoi staijikalliolta josta kuitattiin 12000 vesilintua + merikihuja 4. 
Reissun ainut yölaulajaretki tehtiin Haminan kirkkojärvelle josta ei perusraksuttelijoiden lisäksi rastaskerttusta kummempaa napsahtanut. Muutenkaan ei vuosi 2013 ole yöhuutajien juhlavuotena alkanut. 

Takaisintullessa muutama kilsa ennen mökkiä pamahti elis. Alangon kanssa ihmeteltiin edellä ajavien kaverien valoissa tietä ylittäviä tummia köntyksiä. Ensin tuli mieleen että hitto, pieniä karhuja siinä! Kohta ne näkyivätkin paremmin ja osoittautuivat niskat kyyryssä paineleviksi villisioiksi! Täys ylläri enkä ennen enkä jälkeen ole nähnyt.