Uneton Paratiisissa

24.3.
Tänään vuorossa pöltsiretki. Aalon Veikon muuttoprojekti Kalaholmasta Kalaholmaan alkaa olla loppusuoralla ja Veikkokin ryntäsi välillä pihalle.
Turnee aloitettiin ennen iltakasia Preiviikin Katiskalahden lenkillä. Josta ei pihauksen pihaustakaan irronnut vaikka vähän yritettiin pöllöjä innostaakin. Joka pysäkillä huusi vähintään kaksi susikoiraa kurkut käheinä ja autot paineli eestaas. "Nyt meni hermo! Lähdetään Ahlaisiin!" sanoin ja niinhän tehtiin. Ensimmäiset pöltsit kuuluivat vasta kilsa ennen Merikarvian rajaa Maijalassa. Siellä yhdelle peltoaukealle oli ahtautunut kolme eri helmipöllöä. Aivan vieressä puputtavalla oli jo kurkku käheänä ja tuntui että kohta siltä loppuu virta.
Jatkettiin parin kilsan parin kilsan päähän viime vuotiselle pro-paikalle joka puolestaan oli tyhjä. Taas. 
Kertonee seuraavaa: missä myyrät, siellä pöllöt. Ja toisinpäin.
Merikarvian Lammelantiellä pysättiin Prinsjärven risteykseen johon kuului huuhkaja ja yx helmari.
Paras havis oli kuitenkin viiraribongo Filppulantieltä. Ei tosin helppo. Edellisen ehtoon havispaikalla oli tietenkin hipihiljaista. Ei auttanut edes paikanvaihto. Ajeltiin takaisin originaalipaikalle ja sanoin että istutaan vielä hetki autossa ja pidetään ovia auki. Just kun oltiin lähdössä ja Veikon vetäessä ovea kiinni kuului "vuh-hu-huh". Täh? Kuuliks? Ensimmäistä kertaa kuulin huhuilevan viirupöllön oikein livenä. Siirryttiin Lammelantielle johon pöllö kuului läheltä ja komean kumeasti. 
Viirari huhuili läheisen talon takaa metsäsaarekkeesta. Talon asukkikin näkyi tulevan pihalle tuskin uutta huhuilunaapuriaan kuuntelemaan vaan ihmettelemään mitä kiertolaisia keskellä yötä tien poskessa luuhaa.

26.3.
Jopa 3.4. asti lupaillaan 10 asteen yöpakkasia. Ei hyvää päivää! Muuttolintuja ei ainakaan Porissa ole kuin frugeja. Poikkesin Tahkoluodossakin toteamassa että paljain silmin sula-alueilta näyttäneet alueet olivat nekin just jäätyneet. Kiikareilla ei sulaa näkynyt missään! Putkea en edes vaivautunut ottamaan esiin. Tää lintuhomma menee ihan ulkoiluksi. Mikäs siinä. Oli edes narttupyy Kaarluodon tornin pitkoksilla. Ja sitte töihin...

28.3.

Upee keli! Mitäs tekis...Lampolahti oli ilmoittanut Harjavallan Koirakorvesta isokäpäripariskunnan. Lähdenkin sinne jos sais isokäpärikuvia! Matkalla poikkesin Nakkilan Isopalossa jossa on pläntti kelokuusikkoa vaan ei pohjantikkaa.
Eikä ollut Koirakorvessa isokäpäreitäkään. Tusina pikkuloxioita löytyi joista yksi hyväkäs mutusti posket pullollaan männynkäpyjä. Vaikka kuuset roikkuu väärällään käpysiä.
Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että isoloxia on PLY:n alueella rari. Äänistä en ainakaan minä kykene määritykseen. Ja myytti siitä että isoloxiat on männyissä ja pikkuset kuusissa taitaa ollakin myytti.
Omat isoloxiahavikset uskon jatkossa vasta kuvasta. Nimittäin kun loxia sopivasti kääntää päätään sopivassa valossa on nokkakin ihan sellainen mimmoiseksi katsoja sen haluaa nähdä.
Edellä mainitusta voi aistia turhautumisen siementä, sori...

Sain sentään siedettävän kuvan:

Koirakorvensuolta Harjavallan Paratiisiin. Lehdossa törmäsin kiikaria kantelevaan herrasmieheen ja siinä höpistellessämme kuului selvä lehtopöllön huutosarja. Keskellä päivää! Huikkasin kaverille että nyt vois saada kuvia ja lähdin pinkomaan äänen suuntaan.
Suunnassa näkyi isoja kuusia joiden lähelle jäin väijymään. Kohta pöllö lensikin näkyville ja kapsahti isoon kuuseen valitettavasti siten että vain puoli päätä jäi näkyviin. Pöltsi teki vielä kiekan ja istahti haapaan avoimelle oksalle. Hämeen hitaimpana en tilanteeseen ehtinyt ja ruutuun tuli vain tyhjä oksa linnun siirtyessä kauemmaksi kuusikkoon. Paikalle ilmestyi myös paikallinen lintuharrastaja Kimmo Vänttinen jonka kanssa lähdimme pöllöä etsimään paikasta josta kuului tiaisten ja harakan räksytystä. Pian Kimmo löysikin pöllön puusta ja sain edes jotain kortille.

Pöllö istui korkealla isossa kuusessa eikä parempaa kuvakulmaa löytynyt mistään. Pikkuhiljaa linnun silmät lumpsahtivat kiinni ja ajattelin että tämä oli tässä eikä lintu enää innostu. Vaan päästyämme melkein parkkikselle lehtari alkoi taas ulvoa. Vieläkö jaksaisi palata? Päivä oli sittenkin jo liian pitkällä, nälkä oli hirmuinen ja väsy alkoi painaa joten sinne jäivät mahdolliset lehtopöllöotokset. Valitettavasti.

MAALISKUUN VUODARIT : 2
Todella kylmä maaliskuu kertoi karua kieltään.
Kuukauden ehdoton kohokohta oli sponde tunturikiurutrio Vuolteella josta Porinpinna (256).

92	Uuttukyyhky	9.3.2013	Masku	Lemu 2p
93	Pyrstötiainen	23.3.2013	Pori	Teemuluoto 2p