Sinnikästä kärvistelyä

31.3.
29.3. olivat Suupohjan hurjat Forsberg, Koskelainen ja kumppanit törmänneet  pöllökeskittymään hakkuuaukealla Siipyyn Appelössä. Samalla aukeella oli huhuillut useampi sarvipöllö sun muita ja kruununa huhuileva lapinpöllö.
Samalta suunnalta oli tienvarresta Merikarvialta havaittu riekko pari kertaa. 
Joten siinä ehtoon suunnitelma. 

Kimmo Härkösen kanssa paineltiin 31.3. riekkojahtiin Merikarvialle suonreunaan. Paikalla oltiin ennen auringonlaskua. 

Heti tien reunassa oli lupaavan näköisiä jälkiä.

Suolla käveltiin moottorikelkan jättämää uraa pitkin. Tämmöisiä kikkareita löytyi joista riekkoguru voisi jotain kommentoida? Aika mälli yhdellä istunnolla!?

  

HÄLYTYS! Muuttolintu! Käpylintuäänien ja muutaman tintin kera ainoa lintu joka Merikarvialla havaittiin.


Eipä auttanut atrappikaan. Mutta parista aikaisemmasta havainnosta ja jäljistä päätellen hyvinkin potentiaalinen paikka saada riekkohavis PLY:n alueelta. Seuraavaksi poikkean paikalla toukokuun alkupuolella ennen auringonnousua. Ugh, päätetty.

Reissua jatkettiin Suupohjan puolelle Kasalantien alkuun. Kasalantietä ajeltiin Appelön hakkuuaukealle jossa ei kuulunut edes koiraa. Ainut pöllöhavis Suupohjasta oli Lillbäckintiellä naukaissut helmipöllö kohdassa jossa piti olla viirari. Perhana! Täällä ei oo mitään ja paineltiin Ahlaisiin. Siellä ei edes helmipöllö naukaissut. Päivä oli ollut lämmin, puolenyön jälkeen kuus astetta pakkasta, kirkasta ja aivan tyyntä. Eikä yhtään pöltsiä klo 00.15 mennessä! Kyllä pöllö on pöllö eikä niitä voi käsittää.



1.4. 
Puolenpäivän jälkeen painelin Selkäluodontielle vanhainkodin taakse tiirailemaan olisko kukkaan lennossa. Esama, Niemi ja Härkönen olivat paikalla ja homma oli selkeesti läpänheiton puolella. Kivinintien takana sentään näkyi jokin hanhentapainen kokkare ja lähdin ajelemaan lähemmäksi. Pellolla olikin ruhtinaallinen seitsämän merihanhen parvi joilla varmaan alaperä jäätyi ja siksi päättivät siirtyä etelämmäksi lämpimään.

Ihanaisia kevään airueita

Samalla paikalla kuului kiuru ja näkyi muutama sepelkyyhkykin. No nyt alkoi kulkea! Siirryin Kivinin lehtoon pikkutikkakuvien toivossa. Ja sekin nappasi! Tosin minor on aika kova sirtyilemään mutta pari ok-kuvaa sain napattua.

Lehdossa huuteli myös palokärki joka siirtyi joen yli luodoille. No mikäs siinä. Keli oli komia ja joki jäässä joten perään. Talsia saikin ja pitkään eikä kärki lopulta kuvattavaksi suostunut. Hämmästys oli kuitenkin melkoinen kun kärki pysähtyi hetkeksi keloon jonka toisella puolella koputteli valkoselkätikka!
Taisi olla eka suistohavis vasetista tänä vuonna. Tämäkin oli taas naaras, koiras ei tielle osu millään.
Sama se, hienoa että suistostakin vaseti löytyy!


















Kivinissä lauloi vielä peippokin! Tämähän rupeaa kirkastumaan!





Ja kun natsaili niin ajattelin vielä meren rannasta koettaa. Eniten avointa oli Reposaaressa jossa lenteli muutama sata lokkiakin. Niitä tiiraillessani Merimestan itäpuolella olevan laiturin nokasta jokin pikkulintu lennähti laiturilla olevan kaman joukosta. Lennähtäessään lintu päästi tirskahtavan "iist" -äänen joka kovasti toi luotokirvisen mieleen.
Kappas!
Tämä piti kuvata koska olen kuullut että on olemassa myös luotoa muistuttava vuorikirvinen joka äännähteleekin samalla tavalla.

Luotokirvinen 1.4.2013. Reposaari kalasatama. Viirutus tyypillistä suttua, alapuolen pohjaväri "likainen" eivätkä pyrstön reunasulat puhtaanvalkoiset. Havis tuntui senverran yllättävältä että piti tsekata vuorikirvisen mahdottomuus.

Mäkelän Mattikin poikkesi Tahkiksesta kirvistä kattelemaan. Laituriin oli kuitenkin tullut iso paatti sekä porukkaa eikä kirvistä enää löydetty. Kiva havis kummiskin.



Selailin vielä kännykällä Tiiraa ja ohhoh! Paimiossa Jaakopin kirkolla oli havaittu valkosiipikiuru!
Matin kanssa päätettiin lähteä liikkeelle ja sovittiin treffit Porinportille.
Ajellessani kohti keskustaa jouduin vielä tekemään uukkarin koska ennen entistä Kemiraa ja nykyistä Sachtlebenia langalla istui hiiripöltsi.
Pöltsiä olisi voinut rauhassa kuvailla pitempäänkin sillä valkosiipikiuruhäly olikin lopulta oletuksen mukainen pulmunen.
Vaan eipä noista koskaan tiedä.

Lopuksi kottaraiskevennys! 

Eivät löydä rottakaisetkaan lisää kavereita vaikka joka puolelle tiirataan. Vasta 10.4. Foreca lupailee parin asteen yöpakkasia ja tuulta lounaasta. Siihen asti kärvistellään!