Yyterin mettissä

13.2.
Hommien jälkeen poikkesin valoisaksi ajaksi Yyterin santojen parkkiksen viereen eli Keisarinpankkiin. Paikalla oli 12.2. nähty kirjosiipikäpylintupariskunta joka kiinnosti.
Alue on kivannäköistä biotooppia varsinkin tikoille, tosin käpytikkoja erikoisempia ei tänäänkään näkynyt. Keisarinpankissa on tullut silloin tällöin poikettua mutta mitään mieleenpainuvampaa en sieltä ole kertaakaan keksinyt. Ei näkynyt kirjosiipiäkään mutta peukku sentäs vilahti pyyparin kera ladun varrelta.



Koiraspyy. Tähän aikaan vuodesta kohtuuhankala kuvattava.

14.2.
Tänään oli aamupäivällä muutama tunti aikaa ja kirjoloxiametsästys jatkui akselilla Kerinjärvi - Munakarin säikkä. Jo alkumatkalla törmäsin kivaan havikseen kun jopa viiden hippiäisen massa liikkui tiaisten fölissä.

Kuulemma kuvien saalistus on läheistä sukua metsästykselle. Silti ammuskelin hipiäistä sarjatulella kun on niin vikkelä. Sarjassa saattaa olla yksi OK-kuva ja seuraava pelkkä tyhjä oksa...

Linnulla suupielet valahti ja silmät muljahti jouduttuaan sarjatulen kohteeksi :)
Ei maar, varsin ilmeikäs otus

Pikkukäpylintuja oli Yyterin hakkuun keskellä olevissa pikkumetsiköissä paikallisina yhteensä 25 kipaletta. Laulelut kovasti käynnissä, viitteitä pesimäpuuhiin en löytänyt.
Puiden latvoissa poikenneita lintuja tuli kuvailtua nokkavertailua varten mutta ei ollut isoloxioitakaan. Muita käpärilajeja ei koko reissulla taaskaan löytynyt.

Yyterin rantaan päästyäni Munakarin paikkeille totesin että ompas meri auki! Ja samaan syssyyn että kaukoputki on muuten kotona. Eikä edes kiikaria. No, pari isokoskelon muotoista vessua lenteli eikä kauempana tieteskään mitaki ole. Eihän?
Paikalla talvehtineet viisi pulmusta sentään löytyivät. Hieno pikkulintu ja kuin tehty lumihangessa seisoskelemaan.

Hän suostui auliisti pieneen potrettiin. Kiitos.

Paluumatkalla Kerijärven kupeessa vilahti lintu joka oli tuplatiainen kooltaan. Oliko joku rastas..? Mikäs....No pikkutikkahan se siinä vilkkaasti paikkaa vaihtelevi.

Pikkutikkanaaras ei malliksi suostunut. Tsekkasin välillä valotusta ja minor hävisi.

Autolle päästyäni Kerinjärven kupeeseen paikalle kurvasi MarKa Dahlman joka oli myös hakemassa kirjokäpyjä. Soittelin Markolle myöhemmin eikä ollut hänelläkään natsannut.
No, tulihan käveltyä tuntitolkulla. Bongaus veti taas pihalle ja päivän ulkoilut tuli suoritettua.