Kevät tulee sittenkin!

4.4.
Nythän alkaa kamaa ilmaantua pelloille! Petteri oli 3.4. nähnyt ekat Porin taigametsähanhet ja 4. päivä Ulvilan Läpikäytäväntiellä oli jo 26 yksilöä.

Tämähän alkaa näyttämään siltä että talven selkä alkaa natista

Joutsenet olivat kevätvirtaa täynnä ja heti laskeuduttuaan täys rähinä päälle.

Pellolla oli kolmisenkymmentä joutsenta sekä 6 merihanhea metsureiden seurana.
Olin ehtoopuolella liikkeellä enkä paljon kerinnyt kierrellä. Pinomäen aukee vaikutti muuten hiljaiselta joten siirryin Meri-Porin puolelle Södermanintielle.

Tiiraillessani pellolle kuului tien alusta mopon ääni. Vilkaisin tulijaa ja näytti siltä että joku pappa tulee Tunturilla tavaratelineellä olevan korin kera keräilemään tyhjiä pulloja. Mielessä välähti ettei Södermanintieltä kovin isoa pullosaalista löydy...
Tulija olikin kori täynnä optiikkaa oleva Jan Lundgren joka oli liikkeellä varsin maasto-uskottavalla kulkupelillä.

Tämmöisiä Soliferejä ei joka pojalla olekaan. Lunkalla on. Todella tyylikäs kokonaisuus joka henkii ornitologian syvintä olemusta.

Lintuosastolta löytyi muutamia jouhenia sekä 16 merihanhen joukossa patsastellut PLY:n eka kanadanhanhivuodari.

Kohta sattuu kanukkia niskaan...??

5.4.
Tästä tulikin pitkä päivä. Härköstä otti pattiin ettei viime riekkoreissulta 31.3. havista saatu joten uusix. Alangon Pasikin lähti mukaan. Pasilla olikin jo paikallistuntemusta sillä hän on tänä vuonna Liljan Tatin kanssa tehnyt jo useamman Pirkanhiihdon mittaisen riekkohiihdon ilman muita tuloksia kuin maaliinpääsy.
Herätyskello pärähti klo 02.10 ja eka riekko klo 4.45. Kaksi muutakin kuultiin, tosin kuulin itse niistä vain toisen. Ääntelyt eivät olleet minkäänsorttista soidinta, linnut vain kertoivat reviireiltään että täällä ollaan.
Paikkoja en tähän laita ja Tiirassakin havikset salattuja. Kaikkien lintuharrastajien soisin alueella käyvän, salailla pitää koska PLY:n toimihenkilön mukaan tietoja käyttävät sellaisetkin henkilöt joiden ei riekkoa Satakunnasta pitäisi kertaakaan löytää.
Alueen suojelutilanteesta tai biotoopin erityisyydestä en tiedä, ainakin metsäkoneet rymistivät lähistöllä tänäkin aamuyönä.
Toivottavasti itse reviireitä ei tuhota, sillä jokainen jäljellä oleva riekkopaikka Satakunnassa pitää säilyttää ja jos mahdollista niin kunnostaa kuten Karvialla on muutamassa paikassa toimittu.

Matkalla pohdittiin miksi riekot ovat hiljaa vaikka paikalla oltiin oikeaan aikaan. Lumi tai pakkanen ei pitäisi olla este niinkuin Pasi sanoi, sillä juuri Kiilopäällä käydessään riekoilla oli ollut täysi mökä päällä vaikka paikalla kolkytä pakkasta ja metri lunta.
Vastaus löytyikin Tikkulan ABC:ltä jossa kävin reissun jälkeen nykäisemässä aamiaislautasen.
Nimittäin lepakkotutkijana tällä hetkellä toimiva Asko Ijäs jonka riekkohavisten perässä Merikarvialle lähdettiin istui myös ABC:llä aamukaffeella. Askon mukaan Merikarvialla riekko ei juuri soidinna koska niitä on niin vähän ettei reviireistä synny kilpailua. Simppeli juttu kun sen oivaltaa..?

Sapuskat nieltyäni ajelin Tahkoluotoon katsomaan onko merellä mitään liikettä. Myllyn juuressa seisoi jo Asko Eriksson ja haahkojakin 660 paikallista. 

Ainoat lähempää lentäneet linnut olivat lauluja. Meri jäässä merimyllylle asti ja linnut kaakana.

Muuttoliike parin tunnin aikana oli hiljaista. Alle parisataa haahkaa ja kolkytäviis merimetsoa paineli pohjoiseen. Merikotkia lenteli siellä täällä kun myös Joachim Schütt liittyi seuraan. Kivan haviksen nappasi Asko joka spottasi jäällä istuneen ja uiskentelemaan lähteneen ristisorsan.

Olisko 4.4. Rihtiksessä nähty tadorna tämä kaakana?

Matka jatkui Kalloon ja autosta astuessani kuului jotain taskumaista tsak-ääntelyä ilmassa. Ääni häipyi allonmurtajalle enkä ääntelijää hakemisesta huolimatta nähnyt ollenkaan. Naurulokki vuodariksi ja Södermanintielle.

Siellä sattuikin erikoinen tapaus. Paikalla olivat Tapio Meri, Rantasen Ismo sekä lintuharrastaja-kuvaaja jonka nimeä en tullut kysyneeksi. Fiilis oli vähän hiljainen jota pohjoistuuli korosti. Yli lensi pulmunen ja ajattelin jos koittais järjestää vähän ohjelmaa ja laitoin perään pulmusen kutsuääntä.
Sitten tapahtui jotain täysin odottamatonta. Pulmunen kääntyi takaisin, lensi melkein syliin ja istahti auton konepellille!

Arvon pulmunen. Pyydän teiltä häpeillen anteeksi aiheuttamaani hämmennystä.

Lintu ei meistä piitannut vaan vaihtoi toisen auton katolle, siitä viereiseen ojaan ja jäi pällistelemään missä se kaveri oikein luuraa. Sori taas.

Tilanne meni överiksi mutta tulipa ensimmäiset kuvani 400-millisellä joita ei tarvinnut kropata.

Pulmunen jatkoi matkaansa etelään ja meikä Selkäluodontielle jossa lenteli harmaahaikara sekin etelään lämmittelemään välillä.

Vielä ehdin ennen iltavuoron alkua käännähtää Rimpikarin tehtaan sulalla jossa istuskeli pilkkimies eikä tietenkään muita lintuja kuin pari sinttejä norkoilevaa lokkia.
Rimpikarin lehdosta löytyi sentään pyrstötintti joka jopa lauloi!
Ja sitten töihin....