Kokosukeltaja: Nyytintuojat tuloo!

22.4.
Marathoonista toipuminen ei ollut vielä tapahtunut. Varmaan tästä syystä silmät räpsähtivät auki kello 4.30 vaikka mikään herätin ei kilissyt. Tämä on poikkeuksellista sillä ilman pakollista herätystä ei yleensä ennen kaheksaa ole mitään toivoa päästä ylös.
Aikainen herätys ei haitannut, sillä Raijalanjärven lintutornin viereen(vai kutsutaanko aluetta vankilan pelloiksi?) joen rantaan pajupuskaan oli kuningaskalastaja jäänyt yöpuulle. Paikalla olin vasta kuuden jälkeen eikä kunkku enää siihen aikaan nuku.

Heti autosta noustuani harmaahaikara pyyhälsi ohitse

Samaan kauppaan haikaraa seurasivat tundrahanhet. Vankilan pelloilla noita keväisin piisaa. Kuvaa katsellessa huomasin että ompas vatsalaikuilla eroa! Onkin varsin mahdollista että kiljuhanhitutkijat erottavat kiljuyksilöt vatsalaikuista.

Toista tuntia kolusin Kokemäenjoen rantaa eikä tuota säihkyvää ihanuutta näkynyt.
Menomatkalla Huittisiin olin lisäksi huomannut Mäkpen kattohaikarahaviksen Ahlaisista joten tuntui että väärässä paikassa oltiin.
Tornin vierestä lähtee leveä oja vankilan suutaan ja siirryin vielä tuota tutkimaan. Kas kummaa, oranssivatsainen lintu istuu veden päälle menevällä oksalla kuitenkin liian kaukana kuvaamista ajatellen. Huikkasin paikalle tulleen kaverin mukaan ja yhdessä lähdettiin lampsimaan lähemmäs lintua. Jota ei näkynyt eikä löytynyt enää mistään. Itsekin epäilin jo nähneeni näkyjä ja siirryin torniin staijille. Josta rantasipivuodaria parempata ei irronnut.

Peltopyyt alkoivat narista tornin vieressä. Tuota ei Porissa hevin kuule.

Peltopyyllä on niin oiva suojaväri ettei sitä löydä ellei tarkkaan katso minne putuaa.

Aattelin että kun tänne asti ajelin niin kuva pitäis saada varsinkin kun tie kulkee vankilalle asti tuon ojan reunassa niin kyllä jostain kohtaa napsahtaa. Juu, niin tekikin. Mutta vain hetkeksi ja taas hukkaan. Haku jatkui, jätin auton kauemmas parkkiin ja rämmein ojan rantaan paikkaan josta näki kumpaankin suuntaan. Ja siellähän tuo istui vankilan edessä olevan sillan vieressä. Takaisin tielle jossa oli pari autoá joille huikkasin että se on tuolla edessä olevalla sillalla. Huutelin että älkää menkö ja pelottako sitä, mulla on auto kauempana. Vaan sinne hyö painuivat, hyppäsivät autosta ja lintu veks. Kaveri sanoi saaneensa muutaman kuvankin. En tiiä, sen mitä minä sitä näin niin lintu tuntui aika aralta.

Pitkäsen Karikin liittyi kunkkuhakijoiden joukkoon. "Kaasu" on hankkinut oivan bongoratsun. Toivottavasti ei Karille tänä vuonna tule kiirulähtöjä ettei tarvitse taas vaihtaa kakspyöräseen.

Takasin Porriin kattohaikarajahtiin. Tänään ovat kattohaikarat vallanneet Suomen varmaan sadalla yksilöllä! Pinomäen linnusta tuli hylsy mutta lohtua tuli isokuovista joka kökötti tien vieressä kuvaajaansa odotellen.

Hyyppäkin oli kivalla etäisyydellä. Vähän väritön yksilö tosin.

Pinomäeltä siirryin tuulensuojaisalle Teemun parkkikselle josta oli nokkavarpunen odotettavissa. Tiksuttaja olikin heti paikalla. Kävelin lähelle äänilähdettä ja vaikka ääni tuntui tulevan aika matalalta ei nisseä näkynyt ei niin missään. Polulle ilmestyi Niemen Juha eikä hänkään sitä nähnyt kuin vasta sitten kun nokkis lähti lentoon ihan puun latvasta. Takas polulle jossa törmäsin Esaman Jaskaan. Jaskan kanssa sama peli, lintu tiksutti ihan lähellä eikä nähty sitten millään.
Petteri, Alanko ja Ismokin ilmestyivät tornillta polulle ja tilannetiedotus oli semmoonen ettei tornissa muuttoliikettä ollut joten poies.
Parkkikselle kuului vieläkin tiksutusta ja Rantasen kanssa lähdettiin vielä kerran. Tiks tiks ihan liki eikä näy. Vihdoin hyväkäs löytyi kaikkeist korkeimman puun latvasta josta ei ääni tuntunut tulevan. Eikä se alemmaksi tullut joten tähän oli tyytyminen:

Nokkanissen ääntely ei kuulu tulevan sieltä missä lintu majailee. Hiukka helpompi olisi kuvata sitä joltain ruokinnalta!

Aattelin vielä käydä Lankoorannokassa kun matkalla puhelin soi ja Heikki Ahola kertoi Rantakulmantien päässä lähellä joen rantaa parina päivänä nähdystä hanhea isommasta valkoisesta keltanokkaisesta linnusta niityllä. Ei näkynyt tällä kertaa.
Sitten Kaarluodon torniin jossa oli epäilys columbianus-alalajin Ameriikanpikkujoutsenesta jonka nokassa mun mielestä oli liikaa keltuaista.
Tornin polulla törmäsin myös Petteriin joka kysyi etkö puhelintas kattele? Kaks kattohaikaraa on Hevosluodossa. Pikafaarttia sinne. Ekobongari Ismo joka oli jo sotkemassa Luvian suuntaan tuli vastaan jolle huutelin vauhdista että kattohaikaroita Hevosluodossa! Ismo otti uukkarin ja peilistä kattelin kun äijä nosti yxvaihteisen nopeuden seittämäänkymppiin.
Kurvatessani Hevosluotoon Esama oli jo paikalla eikä haikaroita näkynyt. Hyväkkäät löytyivät onneksi ruohikon takaa josta käppäilivät ojaan.

Nyytintuojat eivät kauaa ojassa viihtyneet vaan siirtyivät nätisti pellolle ihailtaviksi.

Kattohaikara 22.4.2013 Pori Hevosluoto. Porinpinnani nro.258. Löytäjänä kukapas muu kuin Petteri Mäkelä joka Ahlaisistakin löysi yhden lisää samalle päivälle.