Vuodarit paukkuu macromitalla

15.4.
Nyt alkaa linturintamalla olla liikettä!
Aamu oli sateinen ja alkoi Ulvilan Levolan peltokierroksella. Linnut olivat siirtyneet punaisen ladon edustalla olevalle pellolle ja suurin muutos oli naurulokkimäärässä joita paikallisena puoli tonnia.

Kosteusprosentti nousi Pinomäellä liikaa, siksi siirryin autoon kuivattelemaan ja Kalafornian puolelle. Päivän eka vuodari napsahti heti autosta talven jälkeen eksoottiselta näyttävän meriharakan muodossa.
Kalafornian seutuvilla vasta ridejä olikin! Golfkentällä lenteli pari pottia yhteensä 700:n nurkilla ja joen rannasta ynnäsin Hevosluodon puolelta 800 paikallista.

Kalafornian golfkentän rakennusten vierestä menee juovan rantaan tienpätkä josta näkee Hevosluodon pohjoispään peltoaltaalle jossa simona lintuja. Uusia lajeja tälle vuodelle tästä mössöstä löytyi tavi ja haapana.



Puut valitettavasti pikkasen haittaavat näkyvyyttä. Mutta eipä tarvitse kävellä Hevosluodon peltotietä jolla on ajokielto. Edestakainen matka länsitieltä Hevosluodon pohjoispäähän on jotain viis kilsaa.


Kalaforniasta siirryin Alangon seuraksi Maaviikiin jonne kapustarinnat, pässit ja metsäviklotkin olivat jo eksyneet.
Kierreltiin vielä Preiviikin peltoja ja sieltä napsahti PLY:n ekat lyhytnokkahanhet. 
Ilmatilojen valtias Petteri Mäkelä oli avaruusputki ASEellaan spotannut partsiltaan (keskustasta) samat linnut niiden noustua pellolta muutolle.
Aikataulu veti kireeksi ja sade alkoi taas yltyä ihan sopivasti iltavuoroa ajatellen.

16.4.
Ohjelma samanmoinen kuin eilen. Taigametsähanhet olivat vallanneet Levolan ja paikalla oli jo 285 honottajaa. Kiva havis oli pari valkoposkihanhea jotka tykkäsivät piilotella jossain ojan pohjalla koska välillä näkyivät ja sitten taas ei.

Näitä ynnätessä kaukoputki auttaa kummasti. Näkee silti kiikareillakin jottain tummia klönttejä.

Porin puolella kaukana Sonnimäessä näkyi myös klönttejä joten kiepahdin sielläkin. En noita kerinnyt kuin hetken kattella kun toistasataa hanhea painuivat sinne mistä juuri lähdin. Pari lyhtynokkaa ehdin kummiskin poimia.

Seuraavaksi Hevosluotoon. Auton jätin pian Länsitien jälkeen koska Hevosluodon pohjoispäähän menevälle tielle ei autolla passaa ajella. Mikäs siinä, hieno keli kun aurinkokin alkoi paistamaan ja lämpötila siirtyi toiselle kymmenelle.


Merihanhi porhalsi yli eivätkä puuttuvat sulat ja tuplapiipullinen vattanahkassa näyttäneet haittaavan.


Heti matkan alussa kuuluivat vuoden ekat tyllit joita töpötteli kokonainen nelikko. Matka jatkui kiurusinfonian säestyksellä pohjoispäähän jonne 15.4. katselin golf-kentän puolelta. Tiellä käppäili myös Sukuvaaraksi itsensä esitellyt henkilö ja yhdessä perille päästyämme todettiin että täällähän on elämää.

Naurulokkeja rääkyi vajaa tonni, taveja uiskenteli pellolla olevassa isossa lammessa 156 kipaletta ja sinisorsia ehkäpä puoli tonnia. Taveja laskiessani räpsähti yllätys kun punakuiri osui okulaariin. Eipä tuota kauaa saanut ihmetellä kun kanahaukka liihotti paikalle ja yritti pellolla olleesta isosta sepelkyyhkyparvesta kaapaista evästä itselleen. Joutsenia ja hanhia lukuunottamatta kaikki linnut nousivat ilmaan. Puolitoistatonnia lintuja lenteli joka suuntaan eikä kentti saanut silti yhtikäs mitään.

Lintujen paluuta odotellessa viereisestä joenrantapusikosta kuului "tsuit" tai "huit" muutaman kerran. Hetkinen, tos on jotain tuttua mutta mikäs tuo olikaan? Lintu löytyi nopsaan ja sehän oli fyllari! Vaan mikä niistä? Kaivelin kameraa repusta kun lintu päästi "tilt,talt,tilt" -säkeen ja paineet katosivat linnun myötä sen jatkaessa matkaansa. Kiva pikku sävähdys ja PLY:n vuoden eka.
Lisää uusia tuttavuuksia olivat pellolla käppäillyt kulorastas sekä kuovin keväthuuto. Yksi tundrahanhi oli myös sula-altaalla joka tällä hetkellä tuntuu olevan Porin parhaita lintupaikkoja. Vaikka joutuukin talsimaan eestaas viis kilsaa.
Kahdessa päivässä viistoista vuodaria. Muutossa on nyt vauhtia ja koska kevät oli poikkeuksellisen myöhäinen lintuja tulee kohta niin että rytisee.

17.4.
Aalon Veikkokin lähti välillä muuttoprojektinsa keskeltä linturetkuilemaan. Yheksän aikaan startattiin ja koska tihutti sekä tuuli lujaa ei lähdettykään lintutornikierrokselle vaan pelloille pyörimään. Ulvilan Levola nyt on vaan parasta mitä on tarjolla joten sinne.

Paikallisena pellolla oli jo yli viissataa taigametsuria. Ja koko ajan tuli lisää niinkuin kuvasta näkyy. Havaintoaikana 09:30-11:25 pellolle laskeutui 455 metsuria, osa oli "paluumuuttajia" pohjoisesta jotka palasivat naatiskelemaan perunanaateista.
Tuo pelto on käsittääkseni perunapelto joka vie voiton viljapelloista ainakin hanhien mielestä. Viime vuonna samassa paikassa paikallisten huippu oli 4100 joten ihan huipussa ei vielä olla. Myös tundraa, lyhytnokkaa sekä kanadalaista joukosta löytyi. Kuovejakin oli oikein parvi mutta uusia vuodareita en täältä napannut ollengan.
Tattikin tuli pitkästä aikaa bongattua, kertoi majailleensa jossain Laitakarissa ties mitä puuhaamassa. Varmaan jotain lintuihin liittyvää?

Dahlmannistakin kuului vaihteeks. Marko kysyi lehteen pari kuvaa jotka käytiin Kalaholmasta sähköttämässä. Kiva kun joku kysyy kuvia jotka vielä kelpaavatkin.
Kaffeetauon jälkeen Maaviikiin. Siellä tuuli niin ettei jalusta meinannut pystyssä pysyä. Eka havis oli hetken näkyvillä käynyt kahluri joka hämäsi ulkonäöllään. Luulin sitä liroks koska selkä oli vaaleanharmaa ja valkopilkkuinen eikä rinnassa ollut lainkaan tumma/vaalee kontrastia. Onneksi lintu löytyi vielä ja olihan se mettäviklo. Mutta olisko ollut joku talvisikiö, mitään kuvaa semmoisesta ei ainakaan lintuoppaasta löytynyt.

Maaviikistä napsahti ruskosuohaukka jonka perässä ajeltiin Teemuluotoon.
Nokkanisseä ei löydetty vieläkään mutta tornista löytyi raskaan sarjan lintuharrastajatrio Niemi, Helstola ja Holmes.
Vähän aattelin että mitä äijillä on mielessä kun niin kurkkivat nähdessään mut ja Veikon pitkoksilla. Kyllähän tuo selkis kun päät venyi tornin yli ja sieltä huudeltiin että kymmenen minsaa myöhästyitte arosuohaukasta. Huusin takas että mikä mahtoi olla, mieluummin me katteltiin Maaviikissä töyhtöhyypiöitä kuin teiän mitälie haviksia.
Ei maar, jos nuo herrat jonkun kuittaa niin niin se on.

Juha "Holmes" Sjöholm oli kehystänyt seinälleen RK:n hylkäämän viimevuotisen mustaiibiskaavakkeen. Ei ihme että hylkäsivät. Olisi kannattanut ilmoittaa pronssi-iibis. :)

Olivat vielä nähneet räyskän, harmaasorsan ja kaikennäköstä muuta. Veikon kanssa ei nähty kuin sääksi sekä kalatiira ja nokka nyrpyssä paineltiin Hevosluotoon josta Petteri oli soitellut että täällä on lintuja enemmän kuin pellolle mahtuu.
No niin olikin. Luodon pohjoispään lintumäärä oli lisääntynyt entisestään. Kaikkia ei laskettu koska Petteri oli paikalla käynyt ja laskutoimitukset varmaan tehty. Metsureita viissataa, sorsalintuja alle tonni ja naurulokkeja yli kakstuhatta. Kahlaajat loistivat vielä poissaolollaan hyypiäisiä lukuunottamatta.

Neljä tundraakin oli joukossa. Joista yksi näköjäs merihanhi. Muutama lyhtynokkakin löytyi mutta kuvaa ei.

Sorsalinnut olivat tiiviissä paketissa. Varmaan pari kertaa kävin kaikki läpi kunnes kolmannella katselukierroksella löytyi lapa- ja jouhisorsia. Välillä näkyi puoli päätä tai takamusta sun muuta ruumiinosan palasta joten mielikuvitusta joutui käyttämään.


Vesi oli Raumanjuovassa korkealla Veikonkin mielestä. Paikalla ollessamme oli hiukka rytinää jäiden painellessa merelle päin.




Pitkä päivä ja nälkä alkoi jo painaa joten lähdettiin talsimaan etelään auton suuntaan.  
Puolessa välissä aukeeta huomattiin 50 metrin päässä vieressä jo kohdalla oleva suohaukkakoiras. Peto meni peltoa viistäen kevyen oloisesti.
Ekaksi mielessä tietenkin sinisuo mutta hetkonen, tollahan on mustat kiilat siipien kärjissä.
Muutkin tuntomerkit piti tsekata: siipien takareunat vaaleet, rinta ja alapuoli siipien alapuolta myöten lähes valkoiset, siron oloinen suohaukka.
Arosuokoiras!
Ja mulla on kamera repussa joka on selässä. Voi perskutarallaa!!  Veikko seurasi linnun liikettä kun sain raapaistua kameran esiin ja pari kuvaa juuri ennen kuin se katosi kauas pohjoiseen puiden taakse paikkaan josta juuri lähdettiin.

Voihan rähämä! Kerrankin arosuohaukkakoiras lentää ihan läheltä vieläpä Porissa ja mulla on kamera repussa vetoketjujen takana. Mikä dude! Taas! Lohduttaudun sillä että on vähän hankala roikottaa kiikaria seipiöllä ja kameraputkiloa yhtaikaa kaulalla sekä kanniskella kaukoputkea. Eikä tossa pellolla kumminkaan mitään kuvattavaa ole..?
No tuli sentään pari kuvaa joita katsoessani ei heti oksettanut. Näkee niistä ainakin sen ettei kyseessä ole mikään 2kv sinisuokoiras eikä miltään risteymähärdelliltäkään näytä. Vaan oli se niin hyvin tarjolla....Retken ehdoton hotspotti joka vei nälän ja väsyn mennessään. Saattaa muuten olla että poijaat näkivät saman linnun muutama tunti aikaisemmin Teemusta. Mahdollisesti löytyy alueelta myöhemminkin?

Kolmessa päivässä 21 vuodaria. Muutto on siis kiivastumassa ja kohta pääsee bongaamaan jotaki tosi kovaa.....